Eilen ilmoittauduin, taas kerran, USA:n green card lotteryyn. Neljäs kerta. Arpovat heinäkuun 2009 alusta kesäkuun 2010 loppuun. Viimevuotinen arpalippu on vielä vetämässä ensi kesäkuun loppuun. Tärppäispä nyt!!
Hanin kanssa on ollut pitkän ajan haave päästä muuttamaan jenkkeihin. Hani voitti oman permanent recidencyn viime vuoden elokuussa. Tosin pelkkä arpavoitto ei riittänyt, sen myötä saa oikeuden oleskelu- ja työluvan hakemiseen. Hakuprosessiin kuului lääkärintarkastuksia, koulutustodistuksien keräämiset ja käännökset, rikosrekisteri piti hankkia kaikista maista missä on asunut 16vuotta täytettyään (onneksi hani muutti Botswanasta pois 15vuotiaana, sieltä ois ollut varmaan aika vaikea rikosrekisteriä saada!), haastatteluja yms yms. Kaiken stressaavan ruljanssin jälkeen hani kuitenkin tuon Permanent Recidency'n sai. Siitä asti olen ollut jo muuttotäpinöissä. Levoton olo iskee usein. Lähetäis jo!
Eihän mun omaa oleskelu- ja työlupaa ois pakko lotossa voittaa: kunhan meen hanin kanssa naimisiin, niin saan sitä hakea ilman lottovoittoa. Mutta ois kiva saada "ihan oma" lupa, eikä tarttis hanin olla mun "sponssaaja".
Hanin sisko on asunut toistakymmentä vuotta amerikkalaisen miehensä ja kahden lapsen kanssa San Franciscossa. Sinne meidänkin mieli halajaa. Ihana kaupunki! Hanin sisko on myös innoissaan, että saisi perhettä lähelleen vihdoinkin.
Mutta nyt tämä taloustilanne ei ole ihan meidän puolella. Aika riskaapelia ois lähteä hyvistä työpaikoista täältä Dublinista ja lähteä työnhakuun USA:han, missä työttömyystilanne on juuri nyt tosi paha. Oltiin alunperin ajateltu muuttaa jo ensi kesänä, mutta nyt pitää tehdä uusi tilanne arvio. Ehkä vasta 2010.
Rakastan Irlantia ja Dublinia, mutta elo täällä tuntuu ainakin meille hyvin "väliaikaiselle". Ei ole ikiomaa kotia, vaan vuokrakämppä. Kämppä on vuokrattu paikalliseen tapaan kaikkine huonekaluineen, astioineen ja päivineen. Mikään ei ole kotona omaa. Ei saa ripustaa tauluja, eikä viitsi ostaa kovin omia huonekaluja tms. kun niitä joutuisi sitten joskus muuttamaan mukanaan. Koti ei tunnu ihan kodille, se on vain meille kämppä.
Tänne en ole missään vaihessaa halunnut jäädä ikuisiksi ajoiksi, siksi ei olla edes harkittu oman kodin ostamista täältä. Tämä Väliaikaisuus-tunne alkaa 8vuoden jälkeen jo vähän rassata. Haluaisin maiseman vaihdoksen ja jotain pysyvämpää ympärille. Pitäisi alkaa miettimään myös tosissaan perheen perustamista ennenkuin on liian vanha.
En tiiä jäätäisiinkö me jenkkeihinkään pysyvästi, mutta ainakin muutamaksi vuodeksi.
Itseasiassa se on Tukholma, mikä meitä miellyttää ajatuksena asettumiselle ihan kunnolla "sitten joskus". Pohjoismainen turvallisuus ja mukavuus, mutta kuitenkin vielä "ulkomailla". Suomeen tuskin enää palaan pysyvästi, vaikka sitä maata rakastankin yli kaiken!
Eilen kun ajelin kotia kohden töistä, katselin oikeen kunnolla tuttuja katuja ja rakennuksia ja ihmisvilinää. Tuli semmonen hassu "kaipausolo". Katselin sillä silmällä, että oisin jo lähössä. Mitä tulee ikävä. Sittenkun tulen joskus vuosikymmenten päästä visiteeraamaan vanhoja kotikontuja tänne, miltä mahtaa tuntua. ..piti oikeen ravistella itsensä ajatuksista ja keskittyä ajamiseen.
Hassu tunne olla ihan lähtökuopissa ja samalla kaivata jo takaisin.
LISÄYS:
EI VOI OLLA TOTTA! Heti kun ton ylläolevan bloggasin, laittoi hani meiliä että hänen re-entry hakemus on hylätty! Sellaista pitää hakea jos ei ole muuttanut jenkkeihin ½ vuoden sisällä tuon Perm. Recidencyn myöntämisestä. Eka re-entry hakemus viime vuonna oli OK mutta nyt tuli stoppi! VOI PERSKELE! Ei muuta voi sanoa! ... jollen mä nyt sitten voita omaani, taitaa jäädä american dreams vain driimeiksi.... Voi pettymyksen kyynel! (ja pari rumaa sanaa lisää!)
Mutta pitää nyt kai sitten vain uskoa omaan mottoon:
"Se, ettei aina saa haluamaansa, on usein onnenpotku. Se tuo mukanaan jotain aivan muuta, jota olisi itseasiassa halunnut alunperinkin, jos vain olisi ollut viisaampi."
3 days ago
17 comments:
MaaMaa, samanlaisia tuntemuksia, vaikka ei me suunnitellakaan mitään muuttoa minnekään. Mutta mäkin huomaan katselevani paikkoja sillä silmällä, että miltä 'joskus sitten' tuntuu tulla käymään täällä kun on ensin muuttanut pois.
Ja se tosiaan rassaa, että asutaan vuokralla, mutta ei täältä ole mitään järkeä ostaa taloa, ainakaan nyt. Varsinkin kun hinnat menevät huimaa vauhtia alaspäin. Maaliskuussa 2007 kun muutettiin tänne, meidän asuinalueella tällaiset 4 makkarin talot, jollaisessa asumme, maksoivat 750k€ ja enemmänkin, nyt hinnat ovat jo alle 600k€. (vuokrat eivät valitettavasti mene alaspäin)
Meillä on vuokraisännän sohvat (karseat), ruokailuhuoneen kalusto ja osa sängyistä, verhoista ja lampuista on myös landlordin. Suomesta tuotiin se mitä autoon mahtui (ajettiin J-P:n kanssa kaksin ja pakattiin auto niin täyteen kuin saatiin) eli jotain astioita, vaatteita, leluja, keittokirjoja, lastenkirjoja, J-P:n maastopyörä, Roosan sähköpiano, tietsikka... Loppu omaisuutemme on äitini luona ja täältä ollaan sitten ostettu pienempiä huonekaluja ja muuta tarpeellista 'roinaa'. Eniten ikävöin kirjahyllyjäni, ne ovat mulle yksi tärkeimmistä kodinluojista.
Otetaan nyt (koulu)vuosi kerrallaan, mutta ei meillä ole mikään kiire muuttaa ainakaan Suomeen. Roosa, joka aloitti juuri secondary schoolin, haluaisi käydä sen täällä loppuun, eli seuraavat 4-5 vuotta vielä... (ei saa kertoa sukulaisille ;)
Niin ja onnea arvontaan sekä tsemppiä muuttomietiskelyihin!
No voihan nenä että noin kävin sen permanent recidencyn kanssa! Eli se pitää hankkia lähellä lähtöä..Ja tsemppiä Green Card arpajaisiin,olen mäkin yrittänyt muttei ole onnistanut.Mun isoisä syntyi Nykissä ja oli USAn kansalalainen, muttei se meikäläistä auta...
Ja tuo väliaikainen tunne asumisessa on aika kurja tunne,ihan tuttua mullekin ollut.
Voi kökkö! Tsemppiä sinne! Ja iso lohdustushali...
Mä tiedän niin hyvin tuon "väliaikaisuusden" tunteen. Niin monta vuotta asuin väliaikaisesti jossain. Nyt on uusi ihmetys: "pysyvyyden" tunne. Joka päivä ihmettelen katsellessani kotipihalle, etta "tässä minä sitten asun" ja huomasin juuri, että olen tunnollisesti latonut tyhjät pahvilaatikot varastoon seuraavaa muuttoa odottamaan... Ehkä tässä "tämä on oma koti" -tunteessakin on opeteltavaa.
Leena, kiitos tsemppaamisesta. Nyt sitä tarttetaankin ihan simona!
Tuossa lotossa on aika pienet voittomahkut loppujenlopuksi... Mut ei tämä nyt maailmaa kaada.
Yaelian; voihan nenä tosiaan!
Kun hani sen green cardin sai, niin oltiin lähössä heti. Mut sit mä sain tän nykyisen roolin täällä töissä ja päätettiin vuodella venyttää, että saan tästä hienoa työkokemusta. Ja nyt kävi sit näin! :/ Mutta ei saa katua, ettei lähetty heti, koska tää työkokemus on kuitenki tosi tärkeä!
Kiitos myötätunnosta ja lohdutushalista, raton!
Eiköhän me keksitä joku muu hauska paikka, maailma on avoin! :)
Tosiaan, varmasti tuohon "pysyvyyden tunteeseen" on myös totuttelemista! Varsinkin jos on ollut "irrallaan" kauemmin.
Toisaalta:
"Mikään ei ole lopullista niinkauan kun elämme."
-Arnold Zweig-
Leena, mun piti viedä kommentoida teidän mietteitä pysyä täällä kauemmin. Eli varmasti lapsille upeaa kokemusta ja erityisesti kielitaidollisesti kullan arvoista! Vuodet vierii niin mieletöntä vauhtia, että viisikin vuotta menee loppujen lopuksi hujauksessa.
...mutta toivottavasti saatte sitten uudet sohvat! ;) ;D
No harmin paikka! Mutta saanhan olla ihan vähän itsekkäästi iloinen, että et ehkä ihan vielä lähdekään kauas pois?
Mä oon ehkä sikäli erilainen että tein täällä jo ekan kuukauden aikana vuokrakämpästä kodin pikkuasioilla kuten torkkupeitolla, sinisillä lasijutuillani ja kirjoilla. Tosin suosiollinen vuokra-isäntä antoi myös vapauden laittaa tauluja seinille etc.
Jopa silloin kun reissasin tosi paljon tein saman hotellihuoneestakin vaikka olisin viipynyt vain muutaman yön. Mukana kulki aina joku juttu jonka laitoin yöpöydälle ekaksi. Usein maljakko tai muu koriste-esine.
Mutta kun ostettiin oma talo niin toki oli ihmeellistä ja pelottavaakin - nytkö tää sitten on lopullista? Lasken kyllä yhä niin että lainan lyhennystä maksetaan vähemmän kuin vuokraa. Mutta oisinpa uskaltanut ostaa silloin 1999... Asunnon arvo on noussut ja laskenut, mutta tää on meidän koti eikä investointi niin sillä ei sinänsä merkitystä.
Mottosi on loistava! Näin yritän minäkin ajatella.
Saat olla 'itsekas', rouvaHoo :)
varmasti myos J on iloinen, etten ehka ihan heti lahekaan!
Ja oonhan makin iloinen, ettei tartte rakkaita ystavia tanne ihan viela jattaa! <3
Onhan meillakin toki kotona omia juttuja; valokuvia hyllyilla ja poydilla, omia koriste-esineita, kirjoja ja liinavaatteita ja astioita ymsymsyms kasakaupoin, mutta (karmeat) huonekalut on landiksen.
Ihana idea tuo, etta hotellihuoneeseenkin laitat jotain omaa! :)
Tosiaan jos ois sillon noin 10v sitten ostanut kampan, niin ois saanut aivan jumalattomat voitot jos esim. viimevuoden huipussa sen ois sitten myynyt!
Mua hirvittaa kuinka paljon oikeesti on naiden vuosien aikana laittanut vuokriin! Siis oikeesti sadan tuhannen pahemmalla puolella ollaan!!Jumankeka!!..ei halua oikeesti edes ajatella!
Muillekin tiedoksi, etta vuokrahinnat on taalla reilusti tuplat esim helsingin hinnoista, eika laatu ole laheskaan samaa...
Mutta niin pitaa maata kun on pedannut :) ...ja hyvin ollaan parjatty rahallisesti ja oltu onskuja hinnoista huolimatta jokatapauksessa! :)
Toivottavasti asiat järjestyvät ja pääset unelmiasi toteuttamaan.
Tuo mottosi on niin hyvä että taidan kirjoittaa sen itselleni muistiin :)
Tukholma on varmasti hyvä paikka asettua kunnolla asumaan.
Hyvää viikonloppua!
Harmittava juttu! Nyt peukutetaan sinun green cardisi puolesta ja sinä saat olla hanin sponsori ; )
Minä myös elelen kalustetussa talossa. Olen vuosien varrella muuttanut varmaan 10 kertaa ja jossain vaiheessa omat huonekaluni myynyt pois koska on niin paljon helpompaa raahata vain muutamaa laatikkoa kuin koko huushollia talosta toiseen. Nyt kun vielä päättäisi mihin sen oman kodin laittaisi.
Voi HARMI tosiaan tuo Amerikan juttu!! Siis mika ajoitus! Ehka kuitenkin mahdollisuus olisi etta sulla tarppais tossa lotossa?! ajattele aina positiivisesti. Ma olen kyl oppinut etta kaikella pahalla on aina joku tarkoitus. Ehka miehesi re-entry viisumin evaamisella on jokin hyvakin puoli joka vasta paljastuu tulevaisuudessa. Ehka on siis parhainta etta te jaatte Dubliniin tai lahdette Amerikkaan vaikka vuoden myohemmin, who knows. Ehka jos olisitte lahteneet Amerikkaan silloin kuin haluatte ette ehka tulisikaan siella onnellisiksi. Uskon siis etta kaikki asiat elamassamme tapahtuu meidan hyvaksemme, niin hyvat ja pahatkin. Luotan aina tahan niin pysyn jotenkin selvinpain kaikkien vastoinkaymisten kanssa.
Onneksi olette myos onnellisia Dublinissa, joten tilanne ei ole mitenkaan hirvean huono. Paljon positiivista energiaa taaltapain!! Ala masennu vaan katso asoiden hyviakin puolia :)
Susanne, tuo mottoni on jonkun toisen keksima, en muista mista olen sen joskus lukenut. Mutta olen ottanut talteen ja yrittanyt aina muistaa kun on jotain vastoinkaymisia. Ja yleensa se on pitanyt tasan paikkansakin! :)
Kiitos Jonna peukutuksesta. Kylla asiat jarjestyy ja varmasti jotain uutta ja kivaa odottaa nurkan takana! Ei lasketa paljoa tuon Lotteryn varaan, koska mahkut on niin pienet. Mutta uskon etta jos siina lykastaminen on meille tarkotettu, niin sitten se tulee! :)
Joo, harmi tosiaan, Heli. Mutta ihan kuten kirjoitatkin, niin tallakin on varmasti tarkoituksensa! Ehka se american dream ei olisikaan meille sita mita halutaan/tarvitaan ja kohtalo nyt ohjailee meita oikeille poluille.
Maailma on pullollaan upeita mahdollisuuksia, nyt pitaa vain katsastaa uudelleen mita lahdetaan tavoittelemaan. :) Ja ollaan tyytyvaisia siihen, etta meilla on kuitenkin tosi hyva taalla Dublinissakin!
Positiivinen mieli ja usko siihen, etta kaikella on tarkoituksensa on muakin auttanut monessa asiassa. Onneksi myos sulla ja teilla on sellainen asenne; sen avulla jaksaa jatkaa, eika luovuta! :)
Kiitos kaikille positiivisista ja kannustavista kommenteista! Ei tama ole mikaan katastrooffi maailman loppu, vaan ihan varmasti jonkun uuden alku!
Ihanaa viikonloppua jokapuolelle maailmaa teille ihanille ihmisille! <3
Taalla on luvattu yoksi -4 astetta pakkasta!!! brrrr!
No voi harmi.
Mustakin toi motto on tosi hyva.
Everything happens for a reason...
Mustakin Tukholma olis ihana :)
MaaMaa, haastoin sut karkkimeemiin....
Kirjoitit itsekin, että voi olla onnenpotku, ettei aina saa haluamaansa. Ehkä teille on jotain mielenkiintoisempaa luvassa..
Mukavaa viikonlopun jatkoa!
Voi ei, MaaMaa!! Uskon että harmittaa.. Onnea uuteen viisumilottoon!
Susa, joo Tukholma on tosi kaunis ja viihtyisa kaupunki!
Yaelian, JIPII nain karkkimeemin Susan sivuilla eilen ja odottelinkin josko joku mut siihen haastaa. Listaan lempparikarkit viim. maanantaina!
Kiitos haasteesta! :)
Katilein, nain on. Jotain muuta on ilmiselvasti tarkoitettu tapahtuvan lahitulevaisuudessa. Ja jos jenkkilaan on meidan tarkoitus paasta sitten joskus, niin se tulee mun viisumivoiton muodossa :) Katsellaan jannityksella mita tulevaisuuden tuulet tuo tullessaan ja ohjaillaan meidan purtta niiden tuulien mukaan :)
Kiitos tsemppaamissta, sennie.
Kylla harmitti ihan mielettomasti, mut ei auta itkut markkinoilla. Ihanaa viikonloppua teille sinne!
Post a Comment