Joulumielellä :)

Eilen meillä jaettiin joululahjoja!
Jos naapurit sattuivat katsomaan ikkunasta sisään niin varmaan ne ajatteli, että me ollaan ihan kajahtaneita :D Kyllä meitäkin tilanne huvitti.
Kynttilät paloi pöydällä ja vaikka lahjoja ei ollut kuin pari per nuppi, näytti se pino aika isolle! Meidän lahjat mammalle ja papalle oli jopa kääritty joululahjapaperiin, sillä sellaista löytyi meidän varaston nurkasta. Glögiäkin olisi löytynyt, mutta en sentään sitä tarjonnut - rajansa kaikella.
Kuten arvasin, oli appivanhemmat onnesta soikeina muumikupeista ja murolautasista. Mamma otti omansa käyttöön heti tänä aamuna! Kirjat ja dvd:t otettiin myös ilolla vastaan.
Hani sai toivomansa Lacosten ja RL:n pikeepaidat vanhemmiltaan.
Minä sain lahjakortin; mennään appivanhempien kanssa tammikuussa Karibialle ja saan sieltä sitten valkata itselleni uudet bikinit lahjaksi :)
Eli oikein antoisa joulu oli meillä! :)

Ennen lahjojen jakoa käytiin thai-ravintolassa syömässä herkkuja.
Haninkin man flu on jo paranemaan päin; ei valitellut ollenkaan vaikka joutui välillä ruiskimaan Otrivinia nokkaan, jotta maistoi ruuan.

Dublinissa on kaikenmaalaisia ravintoloita aivan mielettömät määrät; aivan vierivieressä jokapuolella. Valinnanvaraa on niin paljon, että on melkein vaikeata päättää mihin niistä menee! Aika usein me päädytään samoihin paikkoihin kerta toisensa jälkeen. ...mutta ei kai se haittaa kun kerran tykkää. Tänään mennään varmaankin pizzalle ihanaan Milano's ravintolaan uudehkolle Dublin Docklands -aluelle. Sielläkin (Milano's) ollaan käyty niin usein, että tarjoilijat jo tuntee mut ja hanin! Ja yhdelle niistä tarjoilijoista olen opettanut miten sanotaan "kiitos" ja "ole hyvä" suomeksi. :D

Tässä kansainvälisessä kaveripiirissämme mut tunnetaan siitä, että opetan kaikille aina jotain suomeksi. Jos joku viettää kanssani enemmän kuin 5minuuttia, niin olen jo opettanut jotain. Se käy multa ihan huomaamatta. Hani sen aina huomaa, kun alan opettamaan, ja sitä se huvittaa kovasti :) Hani on tietysti ollut Maamaan oppituolissa jo kaikki nämä vuodet, ja osaa hurjasti sanoja suomeksi. Olen niin ylpeä, kun hani rakentelee jopa 5-6 sanaisia lauseita ihan itse! :)
On siis suomen kielessä samalla tasolla kuin kavereiden pikkuiset jälkikasvut! :D
Mun suomalaiset kaverit ovat tosin sanoneet, etten saisi liikaa opettaa hanille suomea; muuten me ei voidan jutella salaisuuksia rauhassa. Hani nappaa jo paljon sanoja suomenkielisistä keskusteluista ja useimmiten tietää sitämyötä ainakin puheenaiheen, vaikkei aina sentään yksityiskohtia...

Mamma ja papa ovat tietysti myös näiden vuosien varrella saaneet oman osansa mun suomenopetuksista. "Moi" ja "kiitos", "ihanaa" ja tietysti "kippis" kuuluu heidän sanavarastoon jo vakiona :) Toistaiseksi niiden mielestä suomenkielen ihmeellisin sana on "suurlähetystö" :D (en muista, miksi olen sellaisenkin niille opettanut).

Papa oli nähnyt edellisyönä unta, että mä olin iskenyt sille mielettömän paksun suomi-tanska -sanakirjan käteen ja komentanut puhumaan mulle vain suomea!
Reppana saa paineita opettajatar-Maamaasta... :D