Taas tämä päivämäärä.
14. syyskuuta
Äidin kuolemasta on jo 6 vuotta.
6 pitkää vuotta.
Vaikka aika parantaakin haavoja ja kuultaa muistoja, niin samanaikaisesti sen kuluminen on todella pelottavaa. Mua kauhistuttaa ajatus, että unohdan miltä äidin ääni kuulosti tai miltä hänen halinsa tuntui. Miten hän nauroi. Miltä hän tuoksui. Miten hän minua kutsui.
Muistelen noita asioita usein. Ja ihan kirkkaasti edelleen sydämessäni kuulen äänet, ja tunnen tuoksun, ja lämpöisen halin. Ne on minulle tärkeimpiä asioita ... konkreettiset muistot. Ja oikeasti pelkään, että ne joskus haihtuisi.... ! Onhan meillä valokuvia, ja niitä kotivideoita... mutta miten nauhoitan jälkipolville sydämen muistot? Kaapissa olevan äidin ihana kashmir-huivin 'äidintuoksu' on enää hyvin vieno... en melkein uskalla sitä nuuskia liian usein, ettei tuoksu kokonaan katoa...
Serkkuja kun tapasin kesällä, niin heistä moni sanoi että muistutan paljon äitiäni. Ei pelkästään ulkonäöllisesti, vaan myös eleitä ja sanontoja on samoja. Rakastan kuulla sellaista! Joskus teininä se on ollut melkeinpä loukkaavaa, mutta nyt se on ihana kuulla. Itsekin kuulen äänessäni joskus äidin ääntä ja huomaan käyttäväni samoja ilmauksia. Nyt oikein 'ylläpidän' niitäkin...
Olen ollut kovin itkuinen nyt pari päivää, kai se on tämä 'vuosipäivä' joka sen aiheuttaa. Ilmassa on syksyn tuntua. Luonnon värit tuntuvat voimakkaammilta, aurinkokin on orassinpi ja taivas sinisempi ... 14.9.2006 oli myös kuulas kaunis syyspäivä.
En yritäkään pysäyttää itkua....enkä kyllä pystyisikään. Silmät vaan täyttyy kyynelistä, jotka lähtee vierimään alas poskia ja kastelee hetkessä paidan kauluksenkin. Itku ei kestä kovin pitkään, muutaman minuutin. Sen jälkeen olo on ainakin vähän aikaa tyynempi, rauhallisempi. En osaa sanoa, mikä itkun laukaisee, mutta tiedän mikä sen saa loppumaan: äiti.
Kuulen sydämessäni äidin äänen:
älä ole surullinen pikkuinen tyttöni. minun on hyvä olla. olen tässä lähellä. haluan että olet onnellinen, hymyileväinen ja nautit elämästäsi. rakastan sinua.
...ja jostain tuolta upean siniseltä taivaalta tunnen äidin rakastavan katseen.
---
....sellaisen katseen, jonka hän minulle esimerkiksi tässä minun ristiäisissä otetussa kuvassa minulle antaa:
Äidin Rakastava Katse.
11 comments:
Lämmin halaus sinulle MaaMaa. Ei ole mikään ihme, että vuosipäivät ja juhlapyhät nostavat tunteet pintaan.
Sinulla on ollut kaunis äiti ja hänestä hyvät muistot, jotka säilyvät ikuisesti sydämessäsi.
Kaunis kirjoitus.Ei muistot katoa koskaan se on varma.
Oman äitini poismenosta on yli kolmekymmntä vuotta.Olin silloin 17 vuotias.Voin siltikin tuntea edelleen äidin rakastavan läsnäolon,tuoksun,olemuksen,jopa puheen kuulen.
Anna itkun tulla,se on hyväksi.
♥
Vuosien saatossa muistikuvat ikävä kyllä saattaa hälvetäkin, muistot onneksi eivät. Ja kaipaus, se kyllä pysyy kintereillä takiaisen lailla vuosista riippumatta, tiedän sen. Lämmin halaus tähän iltaan aatostesi keskelle.
Tiedän niin tarkalleen miltä susta tuntuu♥ Hali MaaMaa♥
Paljon haleja MaaMaa! Vuosipäivät ovat aina niin haikeita;minulla molempien vanhempien vuosipäivä jouluna,ja silloin aina haikea olo.
Muistutat tosiaankin kaunistä äitiäsi.
Rutistus (((sinulle))) <3
Ihana kirjoitus. Muistelet niin lämmöllä äitiäsi. Kyyneleet nousi mullakin silmään tätä lukiessani. Äidit on rakkaita♥
On arvokasta kuulla että muistuttaa äitiään, ja ihanaa että vaalit hänen sanontojaan, ((halaus)) äidin ikävääsi.
PaulaP
<3
Kiitos Marjatta kauniista sanoistasi ja halauksesta <3
Katti, sinä olet ollut vieläkin nuorempi kuin minä kun menetit äitisi - otan osaa :( Onneksi on muistot, joita vaalia <3
Ciacy <3
Saga, muistoja voi onneksi aktiivisesti pitää yllä... onneksi ne ovat sydämessä hyvässä tallessa <3 Kiitos halista, sinne myös iso hali!
Allu, kiitos <3
Tiedän että tiedät miltä tuntuu; iso hali sinullekin <3
Kiitos Yaelian <3
Muistan että sinulla on nämä vuosipäivät joulun aikaan ... varmasti kaikki joulun kauneus saa erityisesti haikeaksi. Se kauneuskin kun muistuttaa ihanista edesmenneistä ... <3
Kiitos ihanasta rutistuksesta, Sennie <3
Liisa, kiitos - ihanasta ihmisestä on helppo kirjoittaa ihanasti. Äidit ovat rakkaita, aina <3
Haleja!
PaulaP, totta - nykyään olen kovin iloinen jos joku sanoo että muistutan äitiä! Saa jotenkin lisävahvuutta siihen, että hän elää minussa ja meissä muissa jälkeläisissä <3
Haliterkkuja!
<3 -Sanna <3
Post a Comment