Ja siellä se on!
Tuo rannekoru, joka on mummin kädessä joskus 1910-luvun alkupuolella otetussa kuvassa!
Itse otin rannekorun ja siihen kuuluvan kaulakorun itselleni äidin korulaatikosta. Musta se on ihana jo pelkästään sen takia, että se on ollut äidillä. Mutta nyt se sai aivan uuden merkityksen! Että se on ollut MUMMILLA pikkutyttönä ... ties vaikka äidillänsä sitä ennen!
Ja kaiken tämän tajusin vasta tänään, kun edellisen postasin ja oikeen tarkkaan mummin kuvaa katselin.
Tässä se on mun kädessä, äsken otin kuvan.
Lähemmäs sata vuotta alla olevan perhepotretin otosta on kulunut!!
Oih!
14 comments:
Waude! Paitsi että sillä on suuri tunnearvo, niin se on myös valtavan kaunis! Ihanaa, kun löysit sen!
Mieletön juttu! Ja ihanat muistot sulla mummista. Myös mun isoäiti äidin puolelta oli muuten myös "mummi", isän äitiä teititeltiin ja häntä kutsuttiin "Sysmän mummoksi"
Halauksin
Hety
Vau! Onpa hyvä että löysit! Ja kaunis koru,tunnearvon lisäksi..
Mulla on ihana takokultainen opaalisormus, joka on ollut suvussa aina lokakuussa syntyneilla. Se on ollut ainakin vaarini tadilla, jonka nimikirjaimet on kaiverrettu sormuksen sisalle, ja hanen jalkeensa se oli myos lokakuussa syntyneella vaarillani (joka ei tietenkaan sita kayttanyt, kun se on naisten sormus), ja vaarin kuoleman jalkeen, 80-luvun lopulla, mina sain sen itselleni. Sen sisapuolelle on kaiverrettu minunkin nimeni, mista olin vahan pettynyt - olisin mielummin pitanyt sen vain silla vanhalla ja kuluneella LG-kaiverruksella.
Hieno on koru! Ja hienot myös siihen liittyvät muistot..
Näin alempaa kun puhuit Bewleys Cafesta. Olen iloinen jos se on taas auki, se on niin tunnelmallinen paikka! Muistaakseni vuonna 2004 kun kävin se oli jonkin aikaa kiinni ja pelkäsin niin että koko paikka häipyy... aivan IHANA teehuone!
Aivan mielettömän kaunis koru!
Susadim, mieletöntä tosiaan!
Koru on ollut tallessa ja käytössä useinkin, mutta en tiennyt aikasemmin että se on alunperin ollut mummilla jo!
Se on tosi nätti, ja samanlainen sininen riipus mulla on myös kaulakoruna - viimeksi lauantaina sitä pidin :)
Heljä, meilläkin on laajennetussa perheessä "Sysmän mummu"! Tosin ei mulle sukua, vaan hän oli mun äidin siskon miehen äiti ... ;)
Yaelian, eiks ookki kaunis :)
Koru ei ole ollut hukassa, mutta en tiennyt että sillä on noin pitkä historia. Wow!
Stello, ihana perintösormus teillä kulkee suvussa! Mullakin on ihania sormuksia, jotka on kulkenut äideiltä tyttärille; jotkut on niin prameita etten tiedä missä niitä pitäis... ;D
Myös mun veljillä on perintösormuksia, jotka on kulkenut vuorostaan miehillä. Muistan elävästi, kun taatamme (isänisä) antoi sormuksen suoraan sormestaan vanhimmalle veljelleni YO-lahjaksi. Se oli tunteikas hetki. Toinen veli sai vastaavasti samantyyppisen sormuksen suoraan isäni sormesta. Ne kulkee varmaan YO-lahjoina veljieni pojille jne... Upeita juttuja!
Merja, oli tosiaan häkellyttävää kun tunnistin eilen tuosta mummin lapsuuden kuvasta rannerenkaan! Ihanaa!
Bewleys -kahvila tosiaan suljettiin joksikin aikaa kansan protestoinnista huolimatta. Nyt kahvila on avattu uudelleen, nimeltään edelleen Bewleys, mutta samat omistajat siinä ei enää ole. Sisätilat ovat edelleen onneksi samat. Tosi kaunis paikka!! Tervetuloa verestämään muistoja! :)
Kiitos, Anne! Munki mielestä koru on tosi kaunis :)
Arvokas muisto!
Allu, on arvokas monella tapaa! :)
Wow, tosi arvokas koru kàdessàsi siis. Hienoa ettà suvussa on jokin joka kiertàà. Muista sitten itse antaa se eteenpàin suvussasi jollekin sitten vanhuuspàivillàsi ;)
-S- ihan varmasti annan tyttärelle, jos sellainen suodaan. Ja jos ei, niin jollekin veljien tytöistä :)
Tuollaiset ovat kyllä arvoltaan kultaakin kalliimpia! Tosi kaunis koru :)
Ihana tarina korulla! Historia tekee korusta arvokkaamman - läheisemmän.
Minulla on itselläni isoisomummini vihki- ja kihlasormuksista tehty sinettisormus. Sain sen papaltani, koska minut on nimetty isoisomummini mukaan. Se on myös yksi suurimmista aarteistani. Pappani pyysi minua antamaan sen sitten ajallaan eteenpäin lapsilleni. Varmasti annankin ja kerron tarinan. Pappani kirjoitti sormuksen tarinan pieneen kirjeeseen joka on sormusrasiassa taiteltuna.
Siivetön; sanoisin että "priceless" ;) Kiitos, munki mielestä koru on tosi nätti!
Ratón, voikun tietäisin minkä kunniaksi mummini on pikkutyttönä korun saanut, vai onkohan hänkin sen perinyt joltain... Pitääkin kysyä äidin siskolta, jos hän tietää/muistaa... :)
Aivan mielettömän upea perintölahja tuo sinettisormus! Ja että sen mukana kulkee kirjekin! Ihana idea; siinä tulevat sukupolvet saavat todellisen kosketuksen menneisyyteen(sä)! :)
Post a Comment