Uusi lemmikki

Nimimerkki MK kävi kysymässä kommenttilootassa mitä meidän Koiralle kuuluu :)

Koirasta olen teille kertonut esim. tässä postauksessa.

Kiitos kysymästä, MK! 

Koiralle kuuluu hyvää! Se on nyt vanhemmiten vähän rauhoittunut, eikä tee pahojaan enää niin usein kuin aikaisemmin. Useimmiten se loikoilee makuuhuoneessa karvamatolla oranssia stressipalloa järsien. Välillä se kielloista huolimatta hyppää meidän sänkyyn, ja löytyy meidän jomman kumman peiton alta syvässä unessa, kun mennään nukkumaan!

Pari vuotta sitten saatiin ystävältäni Suomesta tällainen joulukortti, jota koristaa suloisen hauska Haisuli:

Tuo kuva Haisulista on ihan mahtava! Sillä on niin hauska ilme; vähän tommonen vihasen iloinen ja hämillinen. ♥
Hanin kanssa sille hekottelimme viikkotolkulla, kortti on edelleen meidän keittiön "ilmoitustaululla" paraatipaikalla. 

Kesällä Suomiretkeltä tullessani näin lentokentän Muumikaupassa ihan täydellisen Haisulin, ja mun oli pakko ostaa se mukaani! Vähän aikaa se oli vapaana täällä meillä kotona:

Haisuli sohvalla. Mä katsoin telkkaria, ja Haisuli tuijotti mua!

Se hyppeli sohville, piilotteli pöytien ja tuolien alla, pureskeli huonekaluja ja levitti sitä ominaista pahaa hajuaan! Wikipediasta voitte lukea millainen Haisuli on täältä.

Vietin niin paljon Haisulin kanssa aikaa, että aloin itsekin näyttää ihan Haisulilta!!:

samikset!

Jos Haisulin jätti yksin kotiin, sai olla varma että täällä on täysi kaaos kun palaamme! Lopulta jouduimme alkaa ottamaan Haisulin mukaan, kun lähdimme esim. viikonloppuajelulle autolla:

Haisuli Volvon takapenkillä vihaisena.

Aluksi Haisuli sai istua takapenkillä ilman turvavyötä, mutta sitten se alkoi menettää tasapainoaan mutkissa kaatuillen ja putoillen minne sattuu ... nyt se istuu tuossa keskipenkillä aina turvavyössä. Vihaisena toki, mutta hyväksyy tilanteen onneksi.

Autossa Haisuli käyttäytyy hyvin, eikä haise. Se tykkää istua takapenkillä ja tarkkailla tilanteita ympärillään. Kerran ajelulta tullessamme Haisuli ei halunnutkaan lähteä autosta ylös kotiin! Pitkän kinastelun jälkeen annoimme sille luvan jäädä autoon.

 Haisuli ja Volvo tulee oikein hyvin toimeen keskenään, niillä on ihan omat jutut ja ne pitää toisiaan sopivasti silmällä. Tosin olen varma, että Haisuli juoksentelee ympäri autotallia pahanteossa ja maistelemassa mitä tahansa puusta tehtyä, kun emme ole näkemässä. Sillointällöin autotallissa haisee, ja olen aika varma että se on sen merkki että Haisuli on siellä mellastanut ympäriinsä, vaikka se istuukin aina viattomana Volvossa kun tulemme paikalle! Turvavyönkin se laittaa aina takaisin päälle, ollen aina valmiina lähtemään ajelulle!

Haisuli on meidän rakas uusi lemmikki ja Volvovahti.
Sille pitää antaa varovainen rapsutus, kun autoon istuu sisälle, muuten se suuttuu jos sitä ei huomioi. Rapsuttaessa pitää olla varovainen, sillä Haisuli voi puraista. Ei sen takia, että se olisi ilkeä, vaan sen takia että se haluaa maistaa sitä sormea.

Terkkuja Haisulilta MaaMaan lukijoille! :)