Kuten mainittu, kesän huumassa on tullut koettua/tehtyä asioita, joiden olemassaolon/mahdollisuuden olin jo vähän unohtanut. Ihankuin joku oisi tönäissyt mut pois raiteilta ja jättänyt mut johonkin toiseen todellisuuteen ilakoimaan. Ja kun sielä on vähän aikaa ollut, niin yhtäkkiä tuntuu, että mitä mulla on ei ehkä olekaan ihan sitä mitä haluan...
On aika pelottava tajuta, että ehkä haluaisinkin jotain muuta.... ja vähintään yhtä pelottavaa on se, että mitä "ehkä haluan", tuntuu olevan melkein mahdotonta saada toteutumaan Oikeassa Elämässä!
Kesän huumassa kaikki on mahdollista (todistettavasti!), mutta kun sieltä astuu arkeen takaisin, niin todellisuus iskee kapulaa rattaisiin.
Älkää nyt ymmärtäkö väärin.
En kuvittelekaan, että voisin vaihtaa arkitodellisuuden pysyvästi kesähuumaan.
Eikä nämä ajatukset ole pelkästään kesähuuman synnyttämiä... Jotain tärkeää puuttuu. On puuttunut jo jonkin aikaa... viimeisten viikkojen tapahtumat on "pakottanut" mut sen myöntämään.
Olo on jokseenkin levoton, välillä suorastaan ahdistava; sellainen ettei ole itse ihan ohjaksissa.
Tietysti aion ottaa ohjat käteen, ja tehdä lujasti töitä että asiat järjestyy oikein päin. En luovuta helpolla, enkä tee mitään äkkinäisiä päätöksiä, joita joutuisi ehkä joskus katumaan.
Onneksi meitä on me 2, jotka molemmat haluaa toisillemme parasta ja olla yhdessä, edelleen.
Eiköhän se tästä vielä suttaannu!
♥
......
P.S. 2 TÄRKEÄÄ pyyntöä:
1. Älkää alkako tätä liikaa analysoimaan, tai levittämään kenellekään tutuille tästä mitään juorua (joka olisi varmasti väärä juoru jokatap.) Erityisesti te lukijat jotka tunnen IRL (in real life)! Sinä saat tästä tietää, koska luit tämän postauksen - ne jotka ei lue tätä eivät toivottavasti saa sinulta tästä tietää. Luotan sinuun.
Jos haluat puhua, niin puhu minulle. Älä muille. Tämä on hyvin henkilökohtainen postaus, enkä halua että toinen osapuoli saa pienintäkään vihiä että tästä täällä kirjoitin.
(aivan erityisesti: J älä kerro edes I:lle! Ja perhe/suku, älkää kertoko muille!)
2. Kaikki lämpöiset ajatukset ovat tervetulleita - positiivista energiaa, kiitos!
22 comments:
Kuule, eiköhän se ole ihan normaalia, että välillä pitää tehdä inventariota. Miettiä, että mitä ihan oikeasti haluaa elämältään. Nyt sulla on sellainen mietintäaika, jonka läpikäytyäsi asiat kirkastuvat, ihan varmasti.
Lähetän täältä sateen ja tullen listäksi sulle paljon positiivistä energiaa!
Haleja!!!!
Huh, täällähän tapahtuu. Positiivista energiaa tulee täältä ja paljon lämpöä, sillä nyt on taas helle muutaman ihanan raikkaan päivän perään. Alles wird gut, sanoo saksalainen. ((()))
Positiivisia ajatuksia täältäkin ihanan sopivan lämpimästä Suomesta, aurinkoista ja sininen taivas. Vihreatniityt varmaan oikeassa. Välillä täytyy pysähtyä miettimään elämäänsä.
paskeriville
Haleja ihanalle Maamaalle! Blogisi on piristänyt montaa harmaata päivääni. <3
Uskon, että elämässä tapahtuu niitä asioita, joita siinä on jollain tapaa tarkoituskin tapahtua. Toisaalta asiat ei tapahdu aina ihan itsestään, joten tällaset muutosmielialat on elämän tapa sanoa, että jotain uutta on tulossa. Valitettavasti vaan vasta joskus tulevaisuudessa osaa nähdä tämän nykyhetken ja sen merkitykset kokonaisuutena. Tsemppiä!
Tsemppejä ja haleja ma chere MaaMaa:) Toivottavasti kaikki järjestyy niinkuin pitääkin.
Tsemppiä ja haleja ihana MaaMaa!
Näinhän se elämä etenee, on hyvä että ei pysähdytä paikoilleen.
Lämpöisin ajatuksin, olet usein mielessäni <3
RAKAS Maamaa!
Blogiasi alusta asti lukenut "Tyyne" tààllà kirjoittaa...
Joskus valtaosa meistà kokee tarvetta ravistella itseààn, etenkin silloin kun elàmà on jatkunut tasapaksun hyvànà pidemmàn aikaa. Rutiinit ja ennalta-arvattavat pàivàt saavat kaipaamaan jotain... haasteita, elàmyksià, mahanpohjasta ottavia tuntemuksia. Been there, done that <3 ja voin oikeesti sanoa et sàkin selviàt tàstà!! Ilman epàilyksen hàivàà.
Ei sillà ole vàlià mità oikeesti on tapahtunut, vaan sillà et sà tunnistat omat tarpeesi ja sen mikà johti niihin ravisteluihin.
Mikà mun omalla kohdalla auttoi, oli kaksi asiaa. Ensinnàkin hyvàksyin itseni ja se ei liity ulkonàkòòn (jota mun mielestà joka tapauksessa parisuhteessakin pitàà vaalia..) vaan koulu- ja ura-asioihin. Oon "taistellut" mun motivaationi kanssa vuositolkulla ja puskenut kahta tutkintoa làpi, joista perin pohjin en koskaan ole kiinnostunut. Mun iàssàni ihmisen pitàis jo tehdà uraa, pitàis sità ja tàtà... ja itse vasta tànà vuonna oon hyvàksynyt sen ettà mà teen parhaani ansaitakseni vàhàn rahaa, mutta siinà sivussa làhden into piukeena tavoittelemaan sità mikà alun perinkin olis ollut mun alaani: kuvataiteet ja visuaalinen viestintà. Kàànnàn kelkkaa. Olen jo ottanut siveltimen kàteeni ja olen tàynnà projekteja - elàmà on mahtavaa!
Toinen asia, joka on parantunut aivan mahdottoman paljon, on mun làhes vuosikymmenen pituinen parisuhteeni. Arki ja miehen pitkàt tyòpàivàt sekà aistimani hànen poissaoleva ja vàsynyt olemus (joka kuka ties oli aiheutunut mun kàytòksestàni) oli saanut làheisyyden vàhenemààn meidàn vàlillà. Me oltiin melkeinpà kàmppiksià. Mikà muutti kaiken oli ensinnàkin mainitsemani oma rentoutumiseni oman "uravelvoitteeni" suhteen, sekà pitkà loma mukavassa ympàristòssà, eli Suomessa perheeni luona, jossa ilmapiiri hiljattaisen eron myòtà oli parantunut valtavasti. Meillà oli kerrankin aikaa ja rauhaa viettàà aikaa yhdessà. Huomasin ettà mun kultani on Maailmankaikkeuden Upein Ihminen. (No me voidaan sun kanssa tapella siità kuuluuko nimike paremmin Hanille vai mun kultsilleni ;) niissà on kieltàmàttà aika paljon samankaltaisuuksia, mità sun jutuista oon kàsittànyt :D.
Palattuamme lomilta olin kuin uudestisyntynyt ja sama tapahtui meidàn suhteelle. Kàytiin yhdessà làpi etàistà kevàttà ja mietin, ettà parhaat muistot on hetkiltà, jolloin me ollaan oltu yhteen hiileen puhaltava tiimi - esim. huonekalujen hakureissuilta tààllà uudessa maassa, ne retket oli todellisia seikkailuja. Jos molemmat mòllòttàà sohvalla tòiden jàlkeen ja nàpràà kànnykòitààn kunnes ensimmàinen menee nukkumaan, suhde ei voi hyvin. Nykyààn omistetaan kaikki vapaa-aika vain ja ainoastaan toisillemme.
Olen ajatellut ettà arki pitàis tàyttàà seikkailuilla ja jànnittàvillà "treffeillà" oman rakkaan kanssa, jotta vàhàn levoton ja helposti kyllàstyvà (kaksos)sielukin jaksais pitàà mielenkiintoa yllà... Ollaan suunniteltu salsa-tanssitunteja ja muuta semmoista hyvin pientà, mutta mukavaa. On tosi tàrkeàà myòs ettà molemmat kokee ettà toinen osapuoli osoittaa mielenkiintoa asioita kohtaan, joista itse on innostunut. Kuten mà nyt mun kuvataiteellisista projekteista - jos mun miestà ei kiinnostais tukea mua siinà, kuten ihan kaikessa muussakin, olisin vàhàn kyllà pettynyt. Samalla lailla mà kiinnostun sen urasta ja kiinnostuksen kohteista. Ja jos ne voi jakaa keskenààn, sità parempi!
jatkuu....
...jatkuu edellisestà, tuli liian pitkà teksti! ;D
En nyt tiedà onko tàmà sun tai kenenkààn muun lukijan tapaus, mutta teki mieli kertoa mun tarinani. Olen vihdoin oppinut ettà kumppani pitàà TIEDOSTAA joka ikinen pàivà ja hetki, eikà koskaan ottaa itsestàànselvyytenà. Ja suukkoja ja kosketuksia ja hyvàilyjà ei voi koskaan olla liikaa. Niità pitàà olla ihan tolkuttomasti ja jatkuvalla syòtòllà, kuten myòs kehuja kehujen perààn. Kàmppistà ei ihailla ja jumaloida, mutta kumppania pitàà palvoa. ...ja maailma on tàynnà houkutuksia, mutta loppujen lopuksi vàhàn tiukempi sikspàkki tai kirkkaampi pilke silmàkulmassa ei koskaan vedà vertoja oman rakkaan charmille, jos rakas todella on oikea... Omalla kokemuksella voin sanoa ettà mahtava vuosikymmen yhdessà vietettynà vahvistaa, ettà kyllà se on. Kipinà pitàà vaan lòytàà uudelleen.
Voi olla ettà se puuttuva kipinà tosiaan tulee suhteen ulkopuolelta ja jànnityksen hakeminen on kuin pàihtymystilan etsimistà, jottei sità puuttuvaa kipinàà tarvisi kokea niin kipeàsti. Itse koen, ettà puuttuva kipinà monen (tai ainakin itseni kohdalla) oli se puuttuva PROJEKTI. Joillekin se projekti voi olla perheenlisàys (joka toisaalta tuntuu uutena kipinàn puutteena ja kriisinà silloin, kun lapset itsenàistyvàt), mulle se oli "oman uran" puute, eli itsensà tunteminen tarpeettomaksi. Jos pààmààrà puuttuu, jossain vaiheessa saattaa tuntua, ettà elàmà ei ole stimuloivaa. Jokainen tarvii asioiden ja vuortenhuippujen tavoittelua, kukin tavallaan. Ja jopa tàllàinen kaltaiseni "luuseri", jolla ei ole ollut kunnianhimoa tyòelàmàn suhteen, mutta joka juuri lòysi uuden kunnianhimon eri alalla. Olen tyytyvàinen itseeni ja se nàkyy suhteessani. Ite ajattelen, ettà tyhjyys ei johdu toisten ihmisten puutteesta, vaan tyhjyys johtuu omien tavoitteiden puutteesta. Vielà kevààllà haikailin suuren kaveripiirin perààn, enkà voinut kàsittàà miksi mieheni tykkàsi lukea sohvalla kirjaa sen sijaan, ettà làhdettàisiin bailaamaan. Siksi kai, ettà hàn oli tyytyvàinen itseensà ja minà en. Kaverit on aina tervetulleita, mutta nykyààn mulla on mità ammentaa parisuhteeseeni, eikà mun tarvitse juosta tuli hànnàn alla etsimàssà pàihdykettà ja tàytettà omaan tyhjyyteeni.
No huhhuh mikà teksti tàstà syntyi. Mà en oikeesti vetànyt sun tilanteesta mitààn johtopààtòksià, en edes haluaisi, mutta intuitiivisesti sormistani làhti nyt tàllàinen teksti. Sun kirjotuksesi ehkà heràtti mussa itsessàni ajankohtaisen ja tàrkeàn asian, jonka oon juuri itse elànyt.
TOIVOA ON! <3 <3 <3
Anna sen lòytàà sydàmesi ja etsi sità, mità todella tarvitset. Rajoja on hyvà rikkoa, mutta niità voi rikkoa monella tavalla.
Rakkaudella,
"Tyyne"
Näitä tienristeyksiä tulee elämässä vastaan - käännynkö ja minne tai vaan suoraan eteenpäin... Kyllä kaikki selviää. Voimia.
Elämä ei koskaan ole täydellistä, mutta jos se on jollain tavalla edes siedettävää, jos siinä on jotain, joka tuottaa iloa, niin sen epätäydellisyyden kanssa voi oppia elämään. Ja jos se epätäydellisyys ei poistu meidän omilla teoilla, niin sitten sen kanssa on opittava elämään.
OP
Vihreatniityt kaytti hyvaa sanaa inventaario. Valilla vaan on sellaisen aika. Ja mika ihana fiilis kun asiat sitten selkiytyy ja alkaa taas luistaa - joskus samaan vanhaan malliin ja joskus uusia uria myoten. Se puuttuva tarkeakin varmasti viela loytyy tavalla tai toisella! Onkohan se sitten ikaan liittyvaa vai ei mutta viime aikoina makin oon osannut olla itselleni armollisempi esim. tyoasioiden ja opiskelukuvioiden suhteen. Tsemppia rakas ystava!
En lähde tekemään mitään analyysiä.Kirjoituksesi oli syvällistä pohdintaa.
Lämpimiä ajatuksia sinulle
-katti
<3 haleja lähetän tuhansittain! Kaikki järjestyy. Mieli ja muut <3
Jaksamista <3 Muista, että myöhemmin aina kaduttaa enemmän ne asiat, jotka jäivät tekemättä! Kaikkea hyvää sinulle, olet niin vilpittömän ja ihanan oloinen ihminen <3 Ja kiitos mahtavasta blogista!
-Maria-
VIhreätniityt, kiitos kommentista ja positiivisesta energiasta <3
Varmasti oikeastaan ihan hyväkin välillä miettiä, että missä mennään ja mitä haluaa. xxx
Kristiina, kiitos (((()))) xx
Allu, kiitos <3
Kiitos paskeriville, mäkin uskon että Vihreätniityt on ihan oikeassa väli-inventaariosta xx
Kiitos ihanasta kommentista Maijastiina :)
Uskon samoin, että tapahtumilla on tarkoituksensa. Ja se onkin tullut todettua useamminkin, että joskus tapahtumien tarkoituksen tajuaa vasta pitkän ajan päästä ... Toivon täysillä, että tästäkin kaikesta syntyy jotain parempaa ..
Kiitos ma cherie Jael <3 <3
Kiitos paljon Susanne - ihana 'nähdä' sinuakin täällä kommenttilootassa <3
Kiitos Marra - olet oikeassa, että välillä pitää vähän kriiseillä että pääsee taas liikkeelle kohti päämäärää.. täysin paikalleen pysähtyminen ei varmasti olisi hyvä sekään. Haleja <3
Kiitos pitkästä ja avoimesta kommentista Tyyne-rakas <3
Luin sen monta kertaa, ja ymmärrän täysin pointtisi. Olen ihan samaa mieltä, että tapahtumat on aina monen asian summa, tekijöitä on monia ja myös omaa itseään pitää tutkiskella. Parisuhteessa pitää välillä tehdä kompromissejakin, jotta molemmat osapuolet ovat tyytyväisiä... luulen, että tässä juuri piilee tämänhetkinen kriisimme; toinen on tehnyt enemmän kompromisseja kuin toinen, ja vielä todella isoissa ja tärkeissä asioissa... Ja raja alkaa tulla vastaan...viime viikkojen tapahtumat sai mut sen näkemään. En haikaile mitään muuta kai ketään toista, vaan haikailen sitä mitä aina uskoin meidän olevan...!
Nyt pitää meidän molempien panostaa, vaatia ja joustaa, jotta oikeasti löytyy se kultainen keskitie jota pitkin olisi hyvä tallustaa kohti yhteistä tulevaisuutta, jossa molemmat on tyytyväisiä. Ne kolme on ja pysyy tässäkin asiassa: usko, toivo ja rakkaus = eiköhän se tästä vielä suttaannu .. :)
Iso lämmin halaus sinulle ystäväin! <3 <3
Kiitos Leena <3
Risteyksessä tosiaan olen, ja kuuluisan huonon suuntavaistoni kanssa olen vähän eksyksissä. Mutta ihan varmasti tästä vielä se oikea tie löytyy! xx
OP, se on totta että elämässä on asioita joita ei voi muuttaa ja niiden kanssa pitää vain opetella elämään. Pitää myös olla tyytyväinen siihen mitä itsellä on, ja arvostaa kaikkea hyvää. Mutta samalla pitää myös muistaa ettei liian vähäänkään tarvitse tyytyä jos haluaa enemmän. Se tasapainon löytäminen, siinä elämälle haastetta. Luulin, että olin sen löytänyt mutta nyt vähän horjahtelen, ja yritän punnita asioita ja saada ne takaisin järjestykseen jotta tasapaino löytyisi uudelleen .. (tulipas filosofista!)
xx
Kiitos mamãe, odotan niin että asiat selkiytyisi ja saisin tän mielenmyllerryksen aisoihin! Jotkut asiat tässä vaan vaatii paljon aikaa, eikä siltikään ole mitään takuuta. Se tässä suurin ongelma toistaiseksi onkin, etten ole päättänyt mistä voin luopua ja mistä en... ja kun ei ole sekään ihan selvää, kuinka paljon toinen on valmis joustamaan - nyt tuntuu, että vain mä olen joustanut ja nyt on vieteri äärimillään ... sekavaa.... Mutta toivoa en ole menettänyt! :) Only way is up, mihin suuntaan sitten tähtäänkin..
Haliterkut <3
Kiitos, Katti, sekä kommentista, lämpöisistä ajatuksistasi ja siitä, ettet analysoinut. Joskus tarvitsee vain kuuntelevan korvan ja tukea antavan olkapään - arvostan suuresti! xxx
Kiitos Äitix5 <3
Kyllä se tästä varmaan oikenee, pikkuhiljaa ja panostamisella
Haliterkuja!
Maria, kiitos aivan ihanasta kommentistasi! <3 Lämmittää sydäntä <3
Tuo on minunkin uskomus, että jälkikäteen kaduttaa enemmän tekemättä jättämiset, kuin tekemiset.
(on jopa blogin mietelauseissa tuossa oikealla Mark Twainin sanoin) Mutta nyt hämmentää mieltä kysymys kumpi olisi "tekemättä jättämistä" - se että luopuisin siitä mitä mulla nyt on (=lakkaisin yrittämästä parantaa) vai se että jättäisin katsomatta mitä muuta ehkä olisi... Tällä hetkellä luulen, että menettäisin enemmän jos lähtisin ja siksi aion vielä yrittää.
Haliterkkuja sinulle xx
Voi suuri halaus! Toivottavasti olet saanut ajatuksiasi selkeämmiksi tämän kuluneen kuukauden aikana ja minä luulen, että jokainen käy läpi aikoja, jolloin kyseenalaistaa omia päätöksiään ja tekemisiään. Jos niin ei kävisi, niin mehän junnattaisiin paikoillamme. Voi kun toivon, että olet saanut jo selvyyttä. Iso hali! "Tukholman Emmi"
Ihana Emmi...kullä mä oon edelleen aika pihalla tän kaiken kanssa, mutta toivoa en ole menettänyt. Käytännössä kaikki hyin, kuten aina ennekin, mutta haluan enemmän edelleen...toivottavasti, kuyen sanoit, alkaisi tämä sumu pian selkenemään.
Halipusterkut<3
Voi ettà. Mà aivan huolestuin, kun menin lukemaan edellisen postauksen alkua ja sitten pitikin jo pikakelata hieno ravintolapostaus ohi ja tulla katsomaan, ettà mità on tapahtunut. Tosi inhottavaa olla tuolleen eksyksissà. Luulen, ettà tuollainen vaihe tulee kaikkiin suhteisiin jossakin vaiheessa. Te olette olleet jo monen monta vuotta yhdessà, joten arki on ollut suhteessa jo kauan....kompromissit kuuluu parisuhteeseen aina, mutta ne ei saa olla yksipuolisia. Toivottavasti arjesta paot (nytkin sielà Argentinassa!!!!! IHANAAAAA) auttavat varmasti ymmàrtàmààn kuka on vierellàsi. Tosin analysointia varmasti riittàà, sillà arkihan se on joka pitàisi toimia, juhla kun ei ole jokapàivàistà. Iso iso hali ja kiitos kun kerroit ajatuksia. Mullakin tuo ero oli aika vaikea juttu kertoa ja mielummin jàtinkin blogin tauolle kun olisin jatkanut samaan malliin, kun se olis tuntunut liian feikiltà...
Tule vain tànne purkamaan jos siltà tuntuu.,..me kuunnellaan kyllà.
Sarita, mäkin uskon että kaikissa suhteissa tulee välillä kriisejä, ja jokaisen pitäisikin välillä miettiä missä ollaan ja mihin on menossa....tehdä se "inventaario", joksi Vihreätniityt tätä osuvasti kutsui. Ja kompromissiahan todellakin tarvitaan oikeastaan kaikissa ihmissuhteissa välillä - mutta kuten sanoit, se ei saa olla yksipuolista. Mä kyllä rakastan ja arvostan suuresti hania, ja meitä. Kyse ei ole missään nimessä siitä, että olisin lakannut rakastamasta tai haluamasta. Tykkään siitä mitä meillä on: turvallista ja mukavaa,...mutta en haluaisi ikuisesti jäädä tähän missä nyt ollaan. Kuten tuossa yllä kommenteissa kirjoittelinkin, niin haluan enemmän meiltä ja omalta elämältäni... enkä ole varma, voinko niin isoja kompromisseja tehdä... joten edelleen tämä asia on jokseenkin auki; tarvitsen hanilta päätöksiä joita hän(kin) ehkä pelkää tehdä... Mutta toivottavasti se tästä hyväksi (=paremmaksi) muuttuu. Kiitos että olet sielä kuuntelemassa <3
Post a Comment