Hajamielinen hyvämuistinen

Mä olen aina ollut ylpeä hyvästä muististani. Muistan tapahtumia, sanatarkkoja keskusteluja, ihmisten nimiä ja juttuja vuosienkin takaa - hamasta lapsuudesta. Muistan päivämääriä, milloin mitäkin on tapahtunut ja erityisesti kaikkien läheisten (ja ei niin läheistenkin) merkkipäivät muistan ulkoa. Harmi vaan, että asiat jotka muistan ei välttämättä ole kovin hyödyllisiä - miksiköhän sitä aivokapasiteettiä ei käytä asioihin, joista olisi todella jotain hyötyä. Olisi kiva muistaa esim. historian kirjoista tärkeitä tapahtumia. Tai vaikka koko saksan kieliopin, jota pänttäsi kouluaikoina vuosikausia. Mutta ei - ne on unohduksissa! Kaikkein mieluiten käyttäisin muistisopukoita erilaisten reittien mieleen painamiseen, jotta en olisi jokapaikassa aina ihan eksyksissä!!

Välillä oon myös uskomattoman hajamielinen!
Menen keittiöön hakemaan jotain, mutta kun sinne pääsen olen kokonaan unohtanut mitä tulin sinne tekemään. Siinä sitten seison hoomoilasena. Kauppaan mennessä tarvitsen ehdottomasti ostoslistan, siinäkin tapauksessa että ostettavana olisi vain yksi juttu. Tänään ostoslistassa lukee "jauhelihaa ja tampskoja" :D

Normaalisti käymme ruokakaupat pe-iltana tai la-aamupäivänä, ja ostamme samantien kaiken koko viikolle. Nyt joudun mennä ostmaan jauhelihaa keskellä viikkoa siksi, että aamulla ennen töihin lähtöä unohdin ottaa pakastimessa olevan jauhelihapaketin ulos sulamaan. Unohdin, vaikka kaksi minuuttia aikasemmin hani huikkais ovelta töihin lähtiessään 'Muista ottaa jauheliha pakastimesta!". Mä sanoin "joo-o", harjasin hiukset loppuun kylppärissä, menin keittiöön tekemään aamupalaa ja unohdin koko jauhelihan. Puupää mikä puupää.

Maanantaina ihmettelin työmatkalla, miksi käsilaukku on niin painava. Tutkittuani sisältöä vähän lähemmin, huomasin että sielä on paksu roskapussirulla, joka ostettiin lauantaina kaupasta. Olin unohtanut sen laukkuuni ja jouduin raahaamaan sen sitten töihin ja takaisin. Hanille siitä motkotin, niin se lohdutti 'No hyvä ettet sentään kaikkia ruokaostoksia unohtanut laukuuun ja raahannut mukaan töihin' :D ... hahhahhahaa! Siinä oiski ollu selittämistä työkavereille, miksi on kauheet ruokalastit mukana töissä :D

Tässä pari esimerkkiä uskomattomista asioista mitä muistan.
- Muistan elävästi hauskan puhelinvastaajaviestin, jonka ystäväni A oli jättänyt mulle sinä iltana kun Suomi voitti lätkän MM-kultaa vuonna '95. A oli soittanut juhlahumusta ja viesti kuului näin: "Moi tääl on A. Me ollaan Prunnissa. Tällä on Iksa, Rami ja kaikki muut sun miehet, ja ihan *v:n* hauskaa! Tuu tänne!" Mä vieläkin naureskelen ajoittain sille viestille, erityisesti sille mieslitanjalle - eikä ne edes ollut mitään 'mun miehiä', vaan tyyppejä joihin olin ihan lääpälläni :D ...
- ala-asteelta muistan puhelinnumeroita, jotka ei edes toimisi enää. Meidän kotinumero oli 880456. P:n oli 889069.
- päiväkodissa (ennen esikoulua!) Ainolla oli silmätulehdus ja silmä vuoti jatkuvasti vettä. Minä ja Antti luultiin, että Aino itkee. Nälvittiin siitä Ainolle pihalla, jolloin taloyhtiön talonmies tuli sanomaan meille "Ei saa kiusata Ainoa, tai talonmies suuttuu ja mustaksi muuttuu!" - lopetettiin kiusaaminen siihen heti! Muistan sekä Ainon että Antin sukunimet. Antin isä oli uutisankkuri telkkarissa.
- Muistan PikkuKakkosen postiosoitteen.
- Muistan vanhasta TrivialPursuit taskuversion vastauksista suurimman osan ulkoa.
- Kun valuutta vaihtui Suomessa markasta ja Irlannissa punnasta euroon, käytin vikat markat ostamalla siiderin Hki-Vantaan lentokentältä, vikat punnat ostamalla BigMac Mealin Blankkarin shopparilla, ja ekat eurot ostamalla uimalakin urheilukaupasta.

Sanoisin, että mulla on Elefantin Muisti.
Muistan asiat, jotka on mulle jotenkin merkinnyt jotain, jotka olen jostain syystä painanut mieleeni kerran. Sielä ne on ja pysyy!

Tänään on kummivanhempien pojan synttäripäivä. Onnea!
Huomenna on serkkutytön (äidin siskontytön) synttärit. Onnea sinne myös!

kuva: Google Images