He tapasivat ja alkoivat seurustelemaan 16 vuotiaina, ja naimisiin menivät 24v.
....olisivat halunneet jo aikaisemminkin naimisiin, mutta kun isäni oli ekan kerran rohkaistunut kysymään vaariltani äidin kättä, niin vaaripa oli sanonut "EI!"...! Olivat liian nuoria eikä koulutustakaan käyty.... Isi siirtyi nöyränä poikana takavasemmalle, ja äiti oli kuulemma ollut hurjan vihainen isälleen...
Seurustelua onneksi saivat jatkaa, ja muutaman vuoden kuluttua, toisella yrittämällä, myötyi vaarikin tyttärensä käden antamaan mun isille.. ;) Onneks! Muuten en oisi tässä teille tarinaa kertomassa!
Lauantaina 29.5.1965 vietettiin sitten häät :)
Onnea kultarakkaat, sinne tähtikaaren taa!
9 comments:
Onneksi myös meille, blogisi lukijoille♥♥♥
Hih, voi raukka isààsi. Varmasti vaati jo paljon rohkaisua ettà uskalsi kysyà isàltà tyttàren kàttà ja sitten saakin vastaukseksi tylyn EI, hihih!!!! Mitàkòhà oli isàsi mielessà, uskaltautuessaan toistamiseen kysymààn suurta kysymystà. Onneksi ei antanut periksi ja nyt tàssà suuressa maailmassa temmeltàà missà milloinkin ihana pikku MaaMaa <3
Liikuttava tarina,ja ihanaa ,että vietät heidä hääpäiväänsä.Katselevat sinua varmaankin tyytyväisenä siellä pilven takaa. Tuli tässä mieleen etten edes muista koska oli vanhempieni hääpäivä,pitää katsoa se heidän häävalokuvastaan..Halit!
<3333333
Allu <3
Niinpä ;)
Ciacy, isi tuota tarinaa jaksoi kertoa aina uudelleen ja uudelleen kyllästymiseen asti ... ;)
Toka kerta oli ollut TODELLA hermostuttava, isillä oli ollut lahjomismielessä joku viinapullokin mukana kosiomatkalla; vaari oli saanut sen 'vaihtokaupaksi' :D
Yaelian, äiti ja isi aina itse juhlivat hääpäiväänsä - söivät yleens fonduet juhlan kunniaksi: siksikin on mulle tämä päivämäärä on helppo muistaa... Löysitkö hääkuvasta sinun vanhempien hääpäivän?
toivottavasti xx
Äiti x5
<3
kiitos :)
xx
Mun poikystävä pyysi kättäni isältäni pari viikkoa sitten ja viime viikolla menimme kihloihin <3
Näin jälkeen päin hän kertoi soittaneensa mun isälle (mun miehellä ja isällä ei ole yhteistä kieltä joten oli aika hämmästynyt :D) ja kysyneensä saisko mennä mun kanssa naimisiin. Mietittiin just että mitä jos se oliskin sanonut että ei ja että ei kai kukaan isä oikeesti ole joskus sanonut ei jos ihan täysikäisiä on oltu..mutta kyllä varmaan sitten ennen aikaa on herkemmin sanottu ei. On ollut kyllä varmasti aikamoisen jännät paikat sun isällä kun meni toista kertaa sitten kysymään!
Ihanan tarinan taas jaoit meidän lukijoiden kanssa maamaa :) <3
Aivan ihanaa, toivon niin että itselläkin onni ja yhteiselo jatkuu monia vuosia :)
Ajatella miltä se on tuntunut silloin "aikoinaan" kun on saanut vastaukseksi ei. Mahtaa olla isäsi miettinyt moneen kertaan, että miksi kummassa... Ja äitisi. On varmasti kiehunut pettymyksestä.
Mimmimi, onnea kihlauksen johdosta! :))
Varmasti on hermoja raastava tilanne kysyä tyttöystävän isältä tyttären kättä! Ja vielä erityisesti josei ole edes yhteistä kieltä! :D
Mun isä kertoi tuota tarinaa aina, uudelleen ja uudelleen, joten jätti kyllä suuren "jäljen" historiaan se eka "Ei"!
Martzu, kun se oikein loksahtaa niin eiköhän sitä iäksi vinksahda ;) <3
Emmi, sanos muuta! Vaari kyllä antoi tarkan 'feedbackin' miksi ei antanut tyttären kättä - sillä oli vaan periaatteensa, ja kyseessä oli kuitenkin nuorin tyttärensä, niin eihän sitä niin vaan anneta jollekin pojanjolpikalle! : D Onneks isi piti pintansa, ja voitti vaarin hyväksynnän lopulta! :))
Mun pitää tulla pian kurkkimaan teidän hääkuulumiset! Ootko jo niistä postannut? ;)
Post a Comment