Rakastan valokuvia, perhekuvia. Jaksaisin katsella albumeita loputtomiin, ei välttämättä tarvitse edes tuntea kuvissa olevia ihmisiä...
Näissä on kuitenkin tuttuja ihmisiä; rakkaita. Ilman heitä ei olisi minua.
Valokuvat tuo aina muistoja, ei välttämättä juuri siitä valokuvasta, vaan kuvissa olevista ihmisistä:
Äiti kuulemma ei pienenä kutsunut itseään pieneksi, vaan 'ihan uudeksi' .
Isän vanhemmat olivat nuoruudessaan kilpatanssijoita; he voittivat Euroopan Mestaruuden tangossa 50-luvulla. Mummu edelleen rakastaa tanssimista, valssaa ja tangoaa kotosalla parketti naristen! Yllä mummu ja taata kolmikymppisinä tanssimassa. Alla heidän hääkuvansa - mummu oli 18v ja taata 21v.
Rakas mummini, äidinäiti. Ylioppilaskuva vuodelta 1924.
Mummilla oli sädehtivät silmät, aivan erityiset, aina. Ne tuikkivat leikkimielisinä, mutta silti vakavina kaikissa kuvissaan, lapsuudesta eläkeikään. Mummista olen kirjoittanut teille muistoja jo aikaisemminkin blogissani täällä.
Hyvää Viikonloppua!
Tehdään ihania muistoja!
5 comments:
Ihana katsella vanhoja valokuvia,niissä on sitä jotain.Sullapa oli vauhdikkaat isän vanhemmat,mielenkiintoista tietoa:)Ihana kuva heistä!
Oi, pidän myös yli kaiken vanhoista valokuvista! Kiva kun laitoit näitä näytille :) Ihania ovat!
Yaelian, totta - vanhoissa kuvissa on sitä Jotain :)
Isän vanhemmat oli (mummu on edelleen) todella vauhdikkaita ihmisiä. Pörräsivät jokapuolella, pitivät yksityisiä laukkuliikkeitä yllä ja tanssivat! :)
Elvira, kiva että säkin tykkäsit katsoa näitä :)
Haliterkut <3
Kuvat on ihania, vanhat etenkin. Miten upeita kuvia sekä tässä että edellisessä postauksessa joku nuori kaunis nainen ;)
Susadim, vanhat kuvat aivan erityisesti! Toi isän vanhenpien hääkuva on hieno kun on väritetty! :)
Kiitos kuvien kehuista! Haliterkut <3
Post a Comment