En tiä miksi. Mutta häntä on kiva ajatella ja muistella.
Mulla on koneella skannattuna pari kuvaa hänestä, joten laitan kostoksi näytille teillekin.
Tässä 2 kuvaa missä mummi on pikkutyttö. Kuvat on otettu varmaankin 1910-luvun molemmin puolin.
Tässä alemmassa kuvassa hän on vanhempiensa kanssa.
Mun on vaikea kuvitella tällaiset vanhat, ihanat, "mustavalkokuvaiset ajat" värillisiksi. En osaa esim. kuvitella, että mummin päällä oleva mekko olisi vaikka vaalean keltainen. Tai kukat tuossa pöydällä, mihin äidinäidinisäni nojaa, olisivat yhtä värikkäitä kuin "nykykukat"...
Tuossa kuvassa mummin kädessä oleva rannekoru näyttää tutulle... Olen aika varma, että mulla on se korulaatikossani!! Tarkastan illalla, ja otan teille kuvan siitä, jos tuo koru mulla tosiaan on!
Alla kuva minusta mummin sylissä, arvelen että on kesä-77 tai -78.
Haagassa ollaan tulossa "Elannosta" ulos :) Olen varma, että mummi osti meille eskimo-jäätelöä tuollakin kerralla. Hänellä oli aina ihania eskimoita pakastimessa. Sen muistan elävästi :)
Mitä muuta muistan mummista?
Muistan, miten kampasin hänen hohtavan harmaita kiharoita.
Muistan hänen äänensä tosi hyvin myös.
Ja miten leuan alla oli vanhan ihmisen "heltta", joka heilui kun mummi puhui - katsoin sitä hypnoottisesti mummin sylissä ;D
Muistan, miltä hänen sylissä tuntui istua: lämmintä ja turvallisat.
Muistan, miten hän "rummutti" tasaisesti sormillaan jatkuvasti, pikkurilli edellä ja sitten loput sormet tiheässä sarjassa pöytää, tai minun kättä vasten. Sellainen tiedostamaton tapa hänellä oli. Jos teen saman liikkeen sormillani toisen käden kämmenselkää vasten, mulla tulee hetipaikalla mummi mieleen :)
Mummi opetti minut aloittamaan vellin syömisen lautasen ulkoreunasta; keskellä lautasta velli oli vielä liian kuumaa. Mummi sanoi myös aina syödessään, että säästää parhaan palan viimeiseksi, niin jää hyvä maku suuhun.
Muistan miltä mummin kotona tuoksui. Ja kuinka hänen parvekkeelta oli kiva katsella ohiajavia junia.
Vaatekaappinsa päällä istui upea puolenmetrin kokoinen Elli-nukke, jolla oli aivan mielettömän ihana vaaleanpunainen rimpsuinen juhlamekko päällä. Olisin halunnut Ellillä aina leikkiä, mutta se oli koriste enemmin kuin lelu: mummi oli saanut sen miehensä siskolta, Elliltä, lahjaksi kauan sitten.
Vaatekaappinsa päällä istui upea puolenmetrin kokoinen Elli-nukke, jolla oli aivan mielettömän ihana vaaleanpunainen rimpsuinen juhlamekko päällä. Olisin halunnut Ellillä aina leikkiä, mutta se oli koriste enemmin kuin lelu: mummi oli saanut sen miehensä siskolta, Elliltä, lahjaksi kauan sitten.
Mummi kuoli vanhuuteen minun ollessa viittä vaille 8-vuotias.
Minä perin Elli-nuken.
Pelkään, että Elli-nukkea ei enää ole olemassa ... mutta mulla mieletön määrä ihania muistoja ja tunteita mummista, vaikka olin niin pieni hänen kuollessaan...
Ihana Mummi! <3
13 comments:
Ihania nuo vanhat valokuvat ja sulla on kaksi hyvää isoäitiä (ollut), olet onnekas.
Ihanasti kerroit mummistasi ja nuo vanhat valokuvat ovat aina ihastuttavia!
Mulla on välillä niin ikävä omaa mummoani...
Viimeksi kesällä kuljin heinäpellon ohi ja joku makea kukka yhdistettynä heinään toi mieleen mummolan tien pientareet ja itkuhan siinä tuli. Ei sellainen surusuru-itku, vaan suloisen muiston ikävän kyyneleet.
Olen ollut huomaavinani, että sinullekin perhe ja suku on kovin tärkeä.
Ihania kuvia ja muistoja. :)
Mä muistan kanssa joskus pienenä miettineeni, että miten on ollut mahdollista, että ruoho on ennen ollut harmaata?? :)
Miten kauniisti kirjoitettu. Tuli ihan omia mummia ikava...
Allu, mäkin rakastan noita vanhoja valokuvia. Jossain on kokonaisia albumeita vanhempieni ja isovanhempieni lapsuudesta. :)
Isovanhemmista jäi vain yksi näkemättä; äidinisä. Mutta hänestäkin olen muistinsopukoihin tallettanut useita ihania juttuja muilta kuultuna :)
Yaelian; mummista on lapsekkaat suloiset muistot. Varmasti vanhemmilla serkuillani, ja veljilläni, on ihan erilaiset muistikuvat - ja tuskin ne edes huomasivat aikoinaan Elli-nukkea ;)
Natjale, suloiset muistot tuo mullakin kyynelet silmiin, vaikka eivät suinkaan ole surullisia muistoja läheskään kaikki. Ihanaa, että sullakin on suloisia muistoja isovanhemmista! :)
Perhe on mulle todella tärkeä, sekä varsinainen että "laajennettu". Tekisin heidän puolesta MITÄ VAIN ja tiedän että voin samanlailla luottaa heihin sataprosenttisesti, jos ja kun tarvetta tulee.
Anne, kiitos :)
Ja kiva huomata, etten ole ainut kenen on vaikea kuvitella "vanhaa-aikaa" värillisenä ;D
Kiitos Ebrufin
Mummit on ihania! :´)
Minä kans olen velliä syönyt aina kuten mummisi, samoin jätän aina parhaat palat viimeiseksi ;-)
Hih, mulla ei ole koskaan käynyt mielessä miettiä mustavalkokuvia värillisinä, eli en siis osaa sitä :-)
Mitähän muuta oli mielessäni... Enpä nyt muista kun välillä piti lapsia vähän komentaa ;-)
Ihania muistoja :)
Mun äidinäiti kuoli 84-vuotiaana kun mulla oli abivuosi. Mummu oli aina toivonut, että eläisi siihen asti kun näkee, että mä kirjoitan ylioppilaaksi. Muuten olisi nähnytkin, mutta olin sen yhden lukiovuoden Kanadassa vaihto-oppilaana.
Mun mummu ompeli ihania juttuja - mulle mekkoja, barbeille vaatteita.. kutoi sukkia - ja neuvoi aina mielestäni liikaa, kun leivoin tai kokkasin. Mummun puheista on jäänyt mieleen, että kun kakkutaikina on vatkattu vaahdoksi niin vatkainta ei saa kopauttaa kulhon reunaan, koska muuten taikina laskee... - Kun olin ala-asteella mummu tilasi mulle joka syksy Anttilan postimyynnistä ainakin kaksi niistä paidoista, joita eniten halusin. Muuten mummu olikin aika tiukka ja säästäväinen, papalta sain aina karkkirahaa, kun pyysin...
Paras ja konkreettisin muisto mummustani on kuitenkin mummuni ostama ihana talo, se, joka on äitini nykyisin, ja jossa mekin vielä ehkä joskus asutaan, jos raaskitaan muuttaa irkuista pois.
Nina, se että jättää parhaat palat viimeseksi, on hyvä motto muutenkin :)
Terkkuja teidän muksuille kanssa! :)
Leena, sulla kanssa ihania muistoja äidinäidistä :) Ja se talo on mahtava, muistan nähneeni kuvia blogissasi!! Se tulee olemaan muistojen kehto vielä varmaan monelle sukupolvelle... :)
Voi sua. Niin kauniisti puhut mummistasi. Hyvàt muistot jààneet, ihanaa :D Ei se haittaa, vaikka ei Ellinukkea enàà ole...muistot ovat ikuiset :D
-S- kauniista ihmisistä on helppo kertoa kauniisti :)
Ihania, tavallaan lapsekkaita, muistoja on paljon - sellaisia hassun suloisia :)
Miten tulvahtikin mieleen ihania muistoja omasta äidinäidistä - mummosta. Mummo oli syntynyt vuonna 1904, varmaan samoihin aikoihin kuin sun mummisi ja mäkin olin vähän vaille 8vee kun mummo kuoli.
Mummo kysyi asui vanhassa puutalossa, jossa ei ollut vesijohtovettä ja käsien pesua varten laitettiin emaliseen vatiin mun mielestäni aina liian vähän vettä. Ei tullut pienenä mieleen, että mummohan sen veden kantoi kaivosta... Mua myös kaikkitietävänä lapsena nauratti mummon tapa kysyä "väärin": "onko lapaset märjät?"
Ja munkin mummoni opetti aina jättämään parhaan palan viimeiseksi (tai ottamaan pahimman makuisen lääkkeen ensimmäiseksi) ja syömään puuron ensin reunoilta ja viimeiseksi keskeltä.
Miten ihana mummokirjoitus! :)
Mamae, kiva että tuli ihania muistoja sullekin omasta mummosta mieleen :) Mun mummi syntyi 1905, eli tosiaan ovat olleet melkein saman ikäisiä sun mummon kanssa :)
Ja eläneet suht saman ikäisiksi, ja näköjään ohjeistanut meidät tyttärentyttäret samanlaisilla "syömäohjeilla" :)
Mun mummilla oli ihana kesäpaikka "Helmilä" (äidin lapsuuden kesämökki) ja sielä kanssa pestiin emalimaljassa kasvot ja kädet. Ja sängyn alla oli emalipotta siltä varalta, että yöllä tulee hätä; ei tarvinnut lähteä pikkulasten huussiin asti. Muistan miten jääkylmä se potta oli, jos siihen piti yöllä istahtaa :D
Mummin "vakisanoista" muistan erityisesti hyvänyön toivotuksen "Enkeliunia". Ja hän puhui usein sellaisella nauravalla äänellä, helisevin sanoin :)
Nyt alkoi mullakin tulvia lisää muistoja hänestä! :)
Post a Comment