Eniten harmittaa se, etten voi tehdä asialle mitään. Se ei kuulu mulle, vaikkaa muhun vähän ehkä vaikuttaakin.
Ihmissuhteen hajoaminen, ero. Kaikkea hyväähän minä haluan heille molemmille ja ymmärrän eron syyt. Ja ymmärrän senkin, että ehkei enää ollut muuta ratkaisua.
Tiedän että yhteydet pysyy yllä molempiin, tietysti.
Mutta on outoa, että yhtäkkiä pitää tavata erikseen, kun on tottunut yhteisiin juttuihin jo vuosikymmenet. Toisaalta, ehkä erikseen pääsen vieläkin lähemmäksi molempia, kun asiat loksahtelee paikalleen. Näin toivon, sillä molemmat ovat rakkaita. On aina ollut. Erilailla, mutta yhtälailla.
En haluaisi olla tästä niin surullinen, koska kuten jo sanoin, se miltä musta tuntuu ei tietenkään saa vaikuttaa toisten päätöksiin. Aikuisia ollaan. Ja kaikilla on oikeus onnelliseen elämään.
Mutta surettaa silti. Joten nyyhkäsen nyt, ja jatkan sitten normaalina iloisena itsenäni - kun nyyhky on ohi.
Nyyh.
P.s. Tällä sekavalla postauksella ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että hanin vanhemmat ovat täällä. Kuhan nyt vain puran asian mikä mieltä usein on viimeaikoina painanut...
10 comments:
Tuollainen kyllä saa surulliseksi ja harmittaa.Kun on tottunut että 2 ystävää on yksi yksikkö,ja sitten he eivät enään olekaan,niin se muuttaa asiota,kanssakäymisessä.Haleja MaaMaa!
En yhtään ihmettele, jos tippa tulee silmään ja harmittaa. Luopuminen on aina vaikeaa, vaikka yhteyttä kumpaankin pidättekin. Se vaan ei ole enää ihan sama, kuin silloin ennen.
Jos tämä yhtää sinua piristää, niin blogissani on sinulle haaste.
Harmittaahan se - ja saakin harmittaa.
Haleja!
Näin vaan välillä käy ja joskus vain on paras luovuttaa. Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi katkeruuteen, ahdistukseen...muutos pelottaa, mutta on varmasti usein askel parempaan.
Toivon sydämestäni, että saat tärkeän yhteyden säilytettyä ja vahvistettua molempiin koko elämäsi. He ovat osa sinua. Love M
Yaelian, nimen omaan - tuntuu että puolet puuttuu. Ja tavallaan pelottaa että ajanmyötä joku yhteys katkeaa, kun tilanteet kuitenkin muuttuu... :/
Vihreätniityt; sepä juuri kun ei ole enää niinkuin silloin ennen... täytyy vaan uskoa, että näin on sitten parempi. Tuun hetikohta kurkkimaan mitä blogistasi löytyy --kiitos haasteesta jo etukäteen! Haliterkut <3
Ratón, kiitos haleista. Onneksi on ihmisiä joille purkaa - ja asianomaisetkin omien haasteiden keskellä ovat lohduttavaisia - aarteita!
M kiitos <3
Mäki toivon. Toinen tietysti säilyy, ja olen siitä iloinen ja toivon hälle vain parasta. Toista pitää vaalia ja toivottavasti säilyy, ... onneksi asianomainen tietää että se on mulle tosi tärkeä.
Haliterkut
Joskus särkyy unelmat, suunnitelmat ja haaveet, joskus hajoaa arkipäivä ja se mihin on vuosikymmenet tottunut luottamaan ja oppinut turvaamaan - toiset pääsevät siitä yli, toiset eivät koskaan...
No ei ollut sekava postaus ollenkaan. Harmitus silti tuon pariskunnan puolesta. Nuo ovat niità asioita joille me emme voi tehdà yhtààn mitààn. Asiat vain muuttuu, mutta ei ole sanottu ettà asiat muuttuisivat huonommaksi...erilaisiksi vain. Jossakin vaiheessa huomaat, ettà sinulla onkin jo kaksi uutta ihanaa pariskuntaparia ystàvinàsi kun nàmàkin uudet elàmànkumppanit ovat lòytàneet. Nàin on minullekin kàynyt :D
Anonymous, surullista :´(
On totta, että elämässä on asioita joista ei pääse 'yli', mutta elämä jatkuu ja vanhan taakse jättäminen antaa tilaa uudelle. Ja asiat kääntyy kyllä parhain päin lopulta, aina - jos antaa sen tapahtua. Näin uskon. Ja toivon.
Ciacy, niinpä - asioihin, joita ei voi muuttaa, täytyy vain sopeutua ja uskoa että lopulta kaikella on tarkoituksensa ja asiat kyllä kääntyy parhaiten päin. Jos kyse olisi 'vain ystävistä' niin ottaisin ehkä lungimmin, mutta nyt tuntuu kuin ydinperheestä lähtisi palanen ... :( Mutta en aio menettää uskoa siihen, että hyväksi tämäkin koituu kaikille ... :(
Haliterkut <3
Surullista. Kahden ihmisen ero koskettaa aina monia. Sukulaiset ja ystävät ovat hämillään, että miten jatketaan.
Voimia Sinulle! Koeta jaksaa tukea molempia, mikäli he sitä haluavat.
Marjatta - hämillään: se on juuri oikea sana. Kun joku on kuulunut samaan sukuun pitkän aikaa, se on tosi omituista kun yhtäkkiä se puuttuu perhejutuista ...
Mutta kyllä kaikki järjestyy ja kaikkein vaikeintahan tämä on tietysti eroaville + mahdollisille lapsille...yritän pitää suhteellisuuden tajun yllä myös.
haliterkkuja
Post a Comment