Pysähdyttää. Sydäntä kivistää. Kyynel vierii.
Vähän hymyilyttääkin, jotenkin helpottaa. Ja sitten tuntuu pahalle, että tuntui hetken hyvälle, ja taas surettaa.
3. vuotta sitten tänään isä kuoli.
Lähti äidin luo, joka oli nukahtanut ikuiseen uneen vain vajaa 4 kuukautta aikaisemmin.
Kaivelin taas aarrearkkuani, katselin ikivanhoja ja "ei niin vanhoja" kuvia. Löysin myös ädin ja isän kuolinilmoitukset ja molempien hautajaisten virsi/ohjelmavihon. Hautajaiset oli toistensa kopiot. Kutsuineen, virsivalintoineen, sanoineen, surijoineen, kaikkineen... Ihmisillä loppui sanat, kun minä ja veljet perheineen oltiin taas samalla saatilla. Itseltääkin loppui sanat.
Edelleen nuo tapahtumat tuntuvat äärettömän epätodellisille... Vieläkin puhelimessani on äidin ja isin kännykkänumerot yms ... en vain pysty niitä deletoimaan. En pysty.
Myös heiltä saamani viimeiset tekstarit ovat tallella, vaikka ovat kovin "arkipäiväiset". Äidiltä tuli "ollaan syöty (makkarakeittoa) ja oli hyvää", se on lähetetty noin 2viikkoa ennen kuolemaa. Isi puolestaan tekstaili viimeisimpinä uuden vuoden toivotuksia ja päivitteli rakettien räiskettä, jota seurasi sairaalapedistä.
Molemmat kuolivat syöpään. Äiti taisteli vuoden, kerroin siitä mm. tässä postauksessa.
Isän parantumaton syöpä todettiin vain 4 päivää ennen kuolemaa. Kuolema tuli niin yhtäkkiä, että vieläkään en sitä pysty ymmärtämään. Olihan isä huonossa kunnossa jouluna ja sen jälkeen vain huononi, mutta että kuolemassa? Ei oltu toivuttu alkuunkaan äidin menetyksestäkään vielä... Mutta isä ei jaksanut taistella, ei yhtään. Ilman hänen vaimoaan, johon tutustui 16 vuotiaana ja jonka kanssa ehti olla 41 vuotta naimisissa, meidän äitiämme, ilman häntä isillä ei ollut voimaa tai tahtoa enää taistella. Eikä hän olis enää koskaan ollut täydellisen onnellinen maan päällä, niinkuin oli äidin kanssa.
.........
Elämä jatkuu.
Se on yhtä aikaa ihanaa ja helpottavaa, kuin jotenkin myös jollain tavalla surullista.
Välillä tuntuu jotenkin pahalta, että edelleen pystymme olemaan yhtä lailla iloisia, suunnittelemaan tulevaisuutta yms. ...ihankuin äitin ja isin olemassaololla ei sitten ollutkaan niin suurta merkitystä... Tietysti tuo hölmö ajatus on täysin pötyä. Rakastin heitä! He olivat ihanat vanhemmat, minulle juuri sopivat ja oikeat. He olivat iloisia, hassuja, rakastavia ja äänekkäitä :) Ja erityisest: ilman heitä ei olisi meitä! (minä, veljeni, heidän lapsensa, ja ne mun ja hanin lapset, joita toivottavasti tupaan vielä joskus tulee)... Elämän kuuluukin jatkua! Ja meidän pitääkin pystyä olemaan iloisia ja elämään täysillä kaikesta huolimatta. Niin äiti ja isi oli meille jokatapauksessa suunnitelleet ja toivoneet, olivat sitten itse täällä tai ei...
.........
Laitan tähän loppuun runon, jonka valitsimme isän kuolinilmoitukseen:
"Lähti lentoon enkeli taivaan,
tuli luokse väsyneen sairaan.
Nosti siivilleen isämme armaan,
vei turvaan paikkaan varmaan,
äitimme viereen tähtien taa.
Luokse Jumalan kaikkivaltiaan."
.........
Heillä on hyvä olla, yhdessä!
Meillä palaa kynttilät äidin ja isin kuvien edessä tänään, aivan kuin niin monena muunakin iltana..
Rakkaus ei koskaan kuole!
22 comments:
Tippa silmässä halaan.
Hety
Voi miten kauniisti kirjoitit. Tippa silmassa minullakin taalla... Isot halit x
Tippa silmässä täälläkin. (((Halitus)))
Elämä jatkuu ja muistot jäävät,ei pidä jäädä menneisyyteen vaan jatkaa eteenpäin. En tiennytkään että isäsi kuoli niin pian äitisi jälkeen,miten vaikeaa sinulla on ollutkin.Molemmat vanhempani taas kuolivat syöpään jouluna, tosin eri vuosina,ja joulu aina tuo ne muistot esille.Kirjoitit tosi liikuttavasti,MaaMaa,ja lähetän täältä suuren virtuaalisen halauksen!
AI vaan tipat teillà...mulla ihan tulvii, eh....Todella kauniisti kirjoitettu ja niin surullista, mutta silti toivokas. Suuri halaus sinne ♥
Suru puserossa luin tekstiäsi, pieni ihminen ei vain voi välillä ymmärtää miksi tälläistä tapahtuu meille, kun aina sanotaan että kaikella on tarkoituksensa, mutta minä vaan en ymmärrä miksi joidenkin tie päättyy aikaisemmin kuin toisten. Surullista!
Voimia pikku MaaMaa!
Onneksi on ne muistot, ja säästä vaan ne tekstarit, jotta tulevat lapsesikin näkevät ne :), niin minäkin tekisin!
Kram
Em
Voi, MaaMaa. Olipa surullista luettavaa. Elämä ei aina mene, niin kuin sen luulisi menevän. Toivottavasti muistot auttavat sinua jaksamaan ja jatkamaan.
Halaus sinulle ja muista, että täällä aina iloisten ihmisten maassakin saa olla surullinen silloin kun siltä tuntuu.
Suruun on vaikea löytää sanoja, mitään sellaista, joka olisi merkityksellistä ja lohduttavaa. Siksipä vain hiljaisena halaan ja toivon, ettei kaipuu ole sietämätön seuralainen.
Liikuttuneena kyyneleet silmakulmassa halaan ison virtuaalihalauksen.....
Teksti veti sanattomaksi ja toi kyyneleet silmiin. Kirjoitat niin uskomattomat kauniisti ja rakastavasti vanhemmistasi. Suru ja ikävä on varmasti pohjaton ja silti osaat nauttia elämästäsi tasapainoisesti ja realistisesti. Olet ihana inspiraationlähde!
Voimahalauksia!
Voi, osaat kirjoittaa niin kauniisti! <3
Ja todella kaunis myös tuo runo!
Silmät täynnä kyyneleitä lähetän sulle suuren haluaksen ....
Kirjoitit niin kauniisti!
Jälleen kerran (niin kuin joka kerta kun vanhemmistasi kirjoitat) tuli tippa silmään. Mulla on jo kova ikävä äitiä ja iskää, vaikka ne on ihan vaan Suomessa, enkä todella edes osaa sinun ikävää kuvitella. Paljon haleja!
Kiitos lohdutushaleista ja myötätunnosta Hety, Katariina, Allu, Yaelian, -S-, Em, Vihreätniityt, Susadim, Heli, Mary, Anne, finkinja ja Jaana.
Surun täytyy antaa tulla, kun se on tullakseen ja näinä vuosipäivinä, eri merkkipäivinä ja juhlapyhinä se on enemmän pinnassa. Onneksi elämä on kuitenkin ihanaa ja siitä pitää nauttia. Jos vain surisin ja jäisin menneisyyttä murehtimaan, niin eihän siitä äiti&isikään yhtään tykkäis! ;)
Arvostetaan ja rakastetaan asioita joita meillä on, jotta voimme niitä hyvällä mielellä katsoa joskus myös taaksepäin, jos niikseen tulee...
Haleja teille kaikille ihanille täältä Dublinin lumipyryn (kyllä, TAAS tupruttaa!) keskeltä!
Olette mielettömän tärkeitä ja sananne on lohduttavia niinä hetkinä, kun itselläni on mieli maassa. KIITOS!! <3
Voi MaaMaa, syvältä sydämestä koskettaa tuo tekstisi. Ne vuodet jotka sait elää ihanien vanhempiesi kanssa ovat muistoissa kultaakin kalliimmat. Olen samaa mieltä että rakkaus ei kuole koskaan.
Paljon halauksia ystäväni <3
MaaMaa, ihana kirjoitus! Nauti muistoista!
J-P:llä on huomenna (10.1.) ukkinsa hautajaiset, kuoli 97-vuotiaana 17.12.09. J-P laskee meidän seppeleen seuraavin Eino Leinon sanoin:
Päivä kun nousee, niin sammuvi tähti. Ei se ijäks sammu, ken elämästä lähti. Nuku tähti helmassa päivän.
Silmät ovat kosteat. Eniten olen ajatuksissani J-P:n ihanan mummin (pian 90v) kanssa, jolla raskas päivä.
Kun ukki kuoli, J-P:n äiti oli tuolle liki 90-vuotialle äidilleen huokaissut olevansa puoliorpo. Mummi oli vastannut jotta mieluummin tyttärensä (64v) olisi täysorpo...
Voih, tippa silmässä täälläkin :-(
Onneksi äitisi ja isäsi saavat olla kahdestaan, ja varmasti seuraavat teitä lapsia missä ikinä olettekin :-)
Kiitos Siivetön! Onneksi vanhempani saivat ja ehtivät elää täyteläisen elämän lapsineen, lapsenlapsineen yms. He olivat, ja ovat, onnellisia! :)
Kiitos Leena! Onneksi on ihanat muistot, joita aion vaalia ja kertoa tuleville sukupolville... :)
Osanottoni vielä kerran J-P:n ukin kuoleman johdosta! Hän ehti komeaan ikään, mutta menetys on aina yhtä surullista. Suurin menetys tietysti leskelleen...toivottavasti hän löytää vielä voimaa ja tahtoa jatkaa elämää ilman miestänsä; muistoja vaalien ja kunnioittaen... Haleja!
Kiitos myötäelämisestä, Nina. Äidillä&isillä on hyvä olla! Tunnen heidän läsnäolon usein, sekä ilon että surun hetkinä ja ihan tavallisessa arjessakin. Välillä kuulostan itsekin ihan äidille ... :D
Voi (((MaaMaa))). Herkissä tunnelmissa täälläkin. Just sain tänään vanhemmiltani Mummoni kuolinilmoituksen, joka oli siellä kotopuolen lehdessä. Ensi lauantaina on hautajaiset.
Voimia taas vuosipäivänä, silloin ne tunteet aina palaa pintaan, vaikka taka-alalla ovat varmasti joka päivä. Halit!
Otan osaa Mummosi kuoleman johdosta, Minna :( Se on niin surullista kun menettää tärkeitä ihmisiä ja kuoleman lopullisuus on lohdutonta... :(( Voimia hautajaisiin ja surutyöhön koko teidän perheelle!!
Kiitos halista, lähetän isoja haleja takaisin!!
Lähetän täältä suuren ja "utitu"halin (nena mukaan rutistushalit ovat utituhaleja). Ymmärrän hyvin, kuinka sinun on mahdotonta poistaa vanhempiesi numeroita kännykästä. Itselläkin on vielä rakkaan papan numero kännykässä ja skypessä. Vieläkin hymyilyttää kyynelten läpi, kuinka pappa polleana soitti minulle ensimmäisen kerran skypellä - oli pistänyt pikkuveljeni opettamaan (omien sanojensa mukaan) fossiilille tekniikan ihmeitä.
ps. Olen taas täällä :)
Kiitos ratón ihanasta utituhalista! :)
Ihanaa, että oot back! On ollut iku! <3
Mua välillä naurattaa, että joku kännykkänumero digitaalisessa muodossa voi merkata jotain ... mutta jotenkin sen deletoiminen tuntuu sille, että tyyliin "nyt laitetaan välit poikki" ... tai jotain.
Olkoon siellä puhelimessa nyt vaan, kunhan ei tule siitä numerosta yhtäkkiä puhelua ;) ! Vois vähän pelottaa .... ;)
Post a Comment