Valokuva-arkisto meemi

Jaana Metsän Takana haastoi minut jonkin aikaa sitten blogissaan kaivamaan valokuva-arkistoja ja kertomaan niistä löytyvistä kuvista. Haaste on kiertänyt kahdessa muodossa blogistanissa; toisessa puhuttiin neljännen kansion neljännestä kuvasta ja toisessa kuudennen kansion kuudennesta kuvasta.

Tässä ohjeet:

1. avaa neljäs/kuudes kansio, jossa säilytät valokuviasi.

2. valitse neljäs/kuudes kuva kansiossa, ja julkaise se blogissasi.

3. selitä kuva.

4. haasta neljä bloggaajaa tekemään sama.

Ensin meinasin julkasta kuvia työkoneelta (sielläkin niitä on pari, shhhh), mutta sielä oli 6. kansiossa kuvia isän uurnan laskusta...en halua niistä meemitellä, joten kävin äsken hanin koneella kattomassa meidän yhteisiä kuvia. Sielä niitä onkin moonen vuoden takaa :)

Tämä kuva oli neljännessä Albumissa neljäntenä:

Kuva on otettu huhtikuussa 2004. Mun äiti ja isi (bless them) oli täällä meillä kylässä ja vietiin ne käymään Newrangessa. Kuva ei paljoa Newrangesta kerro, mutta kyseessä on mieletön paikka County Meathissa, missä uskomattomia hautakumpuja ja paljon historiaa (lue Wikipediasta lisää!)

Tuo kuva on musta silti aika kiva, kun siitä näkee miksi tätä saarta kutsutaan smaragdin vihreäksi satujen saareksi: vehreetä ja utuista :)

Tämä kuva oli sitten puolestaan 6. albumissa kuudentena:

Meikäläinenhän siinä Hesassa mun syntymäpäivänä 10.6. Vuosi on tässäkin 2004.

Oltiin hanin kanssa pitkä viikonloppu Suomessa; vietettiin mun synttäripäivä ensin Suomenlinnassa seikkaillen ja sitten Belgessä mun kavereiden kanssa drinksuillen. Samana viikonloppuna vietettiin myös mun serkun häitä, jolloin loputkin isän puolen sukulaiset pääsi hanini tapaamaan - oltiin seukattu vajaa vuosi :)

Kuvan kanto on muuten kuuluisan Lasipalatsin Piilipuun kanto.

Ko. Piilipuu oli "yksi helsinkiläisistä"; paljon nähnyt ja kokenut paikallaan Lasipalatsin ja Pikkuparliksen välissä.

Piilipuu kesti sodat ja luonnonmullistukset, oli rauhotettukin jo, kunnes talvella 2003 hurja myrsky sen kaatoi. Piilipuun kaatumisesta uutisoitiin laajasti ja kantokin päätettiin rauhoittaa, jotta puusta jää edes jotain jälkipolvillekin :) Piilipuusta on kirjoitettu muistelot täällä: kannattaa lukea ainakin sivun 20 tarina. Se on kirjoitettu vuonna 1939 ja siinäkin puhuttiin jo "ikivanhasta" puusta.

Muutkin tarinat ja kuvat Piilipuusta tuossa liitteessä on mielestäni tosi koskettavia ja ihania.

BTW....minäkin olen nuoruusvuosina Pikkuparlamentista pileistä kotiutuessa kohti kampin bussipysäkkiä lampsiessa nojaillut ko puuhun :)

En haasta ketään valokuvameemiin: tämä on jo blogit kiertänyt aika tarkasti.

Jos joku ei ole tätä vielä tehnyt, niin ota tästä mukaan :)