Amazing Machu Picchu

Perussa vietimme yhteensä 5 päivää ja yötä, niistä 3 inkojen muinaisessa pääkaupungissa Cuscossa ja 2 Aguas Calientesissa, eli Machu Picchulla.

Cusco oli todella kiva pieni kaupunki, kirjoitan siitä erikseen ... nyt postaan kuitenkin näitä Machu Picchun kuvia, sillä arvaan että näitä te odotatte siellä ruudun toisella puolella kuumeisesti! ;)

MP:n tukikohta on oikeastaan kaikille turisteille pieni Aguas Calientes: alle 2000 asukkaan kylä Andien keskellä n. 2000m korkeudessa. Kylässä ei ole autoja (paitsi MP:lle meneviä turistibusseja), ja ainoa matkustuskeino tänne on juna. Me matkasimme Cuscosta (Poroysta) Peru Railin "Inka Trail" -junalla, matka kesti reilu 4H. Juna oli todella siisti, palvelu oikein hyvää ja maisemat hienoja. Liput varasimme etukäteen PeruRailin sivuilta, ja ne me noudettiin jo Limassa lentokentältä PeruRailin pisteestä. Machu Picchun liput olimme myös varanneet jo etukäteen www.boletomachupicchu.com
-sivulta. Päätimme vasta paikan päällä Aguas Calientesissa, että menemme ylös MP:lle bussilla - toinen vaihtoehto olisi ollut patikoida reilun tunnin kestoinen jyrkkä (!) polku ylös. Otimme siis helpomman vaihtoehdon tällä kertaa; bussilipun kävimme ostamassa jo edellisenä päivänä pienestä kioskista, joka on toki hyvin näkyvästi merkattu. Bussilipun ostoon tarvitset passin mukaasi, sillä kaikki tiedot merkataan passista bussilippuun. Passi pitää olla mukana kokoajan, sillä lipuntarkastajat (sekä bussin että itse MP:n) tarkastavat myös sen!

MP:lle myydään joka päivä vain rajattu määrä lippuja, "vain" 2500 lippua per päivä. Se kuulostaa paljolta, mutta turisteja olisi tulossa enemmänkin - joten varaa lippusi etukäteen!

Bussit MP:lle alkaa kulkea joka päivä klo 5:30am alkaen. Busseja on  reilusti kolmatta kymmentä ja ne ajavat edestakaisin loputtomiin, eli vaikka bussijonot tuntui välillä ylivoimaisen pitkiltä, emme lopulta jonottaneet missään enempää kuin max puoli tuntia. Suurin ruuhka on kuulemma jo 4-5 aikoihin, kun ihmiset jonottavat päästäkseen näkemään auringonnousun MP:llä ... me itse emme siihen tähdänneet, mutta aika aikaisin olimme itsekin jo liikkellä - seisoimme bussijonossa klo 7AM.

Bussijono MP:lle

Huiii Nyt Mennään!! Hani ja MaaMaa bussissa
Mua huutonaurattaa, että ollaan IHAN saman näköisiä! :D

Bussimatka on vain n. 20 minuuttia. Tie on mutkikas ja nousee aika jyrkästi ylös - ei kannata katsoa tienviereistä pudotusta, jos on korkeanpaikankammoinen! ;)

Perillä sitten jonotetaan taas, mutta toiminta on uskomattoman tehokasta ja järjestelmällistä. Pääsimme lipuntarkastuksesta läpi n.15 minuutissa.

Jono MP:n lipputarkastukseen

Sisään päästyämme kapusimme "Caretaker's Hut'ilta' vasemmalle ylöspäin tavallaan poispäin MP:stä,   sillä tiesimme että sieltä ylhäältä on upeat maisemat koko alueelle. Nousu oli lyhyt, mutta aika rankka, mutta ehdottomasti vaivan arvoinen: Pienen kävelyn jälkeen Se Maisema aukesi silmien eteen... maisema, jonka on nähnyt sadoissa turistioppaiden kuvissa ja matkailuohjelmissa, mutta mikään ei lyö vertoja siihen miltä se omin paljain silmin näytti. Mulla tuli oikeasti itku - sellainen tunnekuohu että NYT olen OIKEASTI täällä! Machu Picchulle pääsemisestä olen haaveillut jo pari vuosikymmentä!

Machu Picchun muinainen (1400-luvun) inkakaupunki Andien keskellä

Alue on suuri, ja koska valtaosa turisteista kulkee isoissa ryhmissä, me pystyimme hyvin välttelemään väenpaljouksia. Välillä tuntui että olisimme paikalla vain kahdestaan, vaikka väkeä tosiaan tuli bussilasteittain kokoajan!

Syyskuun puolivälissä, eli Perun alkukeväässä, ilma oli lempeän aurinkoinen ja lämmin (reilu 20°c). MP:llä sataa usein, mutta me emme saaneet vettä niskaamme onneksi. Aurinkovoide on välttämätön ja suosittelen ottamaan myös hyönteismyrkkyä, sillä pieniä hiekkakärpäsiä siellä on paljon ja ne on verenhimoisia!

Mä oon TÄÄLLÄ!

Seuraavaksi kapusimme lisää ylöspäin, aina Aurinkoportille asti. Liikkuminen on helppoa, mutta kuntoa tarvitaan nimenomaan kiipeilyyn. Temppeleissä ja sitä ympäröivillä "terasseilla" on satoja kiviportaita, jotka on välillä tosi jyrkkiä, joten vakaa askel ja edes jonkinlainen yleiskunto pitää olla.
Inkakaupunki on n. 2500m korkeudessa, joten ilma on ohuempaa ja sitä hengästyy helpommin. Mitään korkeanpaikan oireita meillä ei enää MP:llä ollut, sillä olimme jo viettäneet vuorokauden Cuscossa, joka on 3400m korkeudessa! (Kerron siitä eri postauksessa ... ;))

Katsokaa tuota maisemaa! Taianomainen!

MP on kaikkinensa aivan uskomattoman upea paikka! Itse inkakaupunki on käsittämätön astronomien ja tiedemiesten taidennäyte, ja ne majesteettiset vehreän kumpuilevat Andien huiput jokapuolella huikaisevan kauniit! Patikointireittejä on monia, ja varmasti olisimme tehneet ainakin pari retkeä, jos olisi ollut useampi päivä aikaa MP:llä.

Valokuvat eivät anna arvoa sille, mitä paljas silmä näki - mutta kuvia tuli tietysti otettua noin miljardi sillä sitä taianomaista maisemaa piti yrittää vangita jatkuvasti! :D

Siellä täällä käyskenteli hauskannäköisiä laamoja. Ne eivät olleet moksiskaan kaikista ihmisistä, ja olivat selvästi tottuneita poseerajia valokuvissa :D Yhtä laamaa pääsin taputtelemaankin, kun menin vain luokseen sen syödessä rohmuten heinää - alla kuva ja video :)

Itse inkakaupungissa; sen temppleissä, kylpylöissä, terasseilla ja seremonialisilla kivillä käyskentelimme tietysti myös reilusti neljättä tuntia. On käsittämätöntä, millaisella taidolla ja tarkkuudella kaikki on rakennettu muinoin, ja oli kiehtovaa yrittää kuvitella millaista inkojen elämä tällä on silloin muinoin ollut ...

Ainakaan maisemista ei inkoilla ole ollut valittamista!

Terasseja, eli kasvatusalustoja oli rinteillä eri ilman suunnissa paljon. Inkat ovat olleet
todella edistyneitä maanviljelijöitä, ja terassien rakennussuunnitelmat ja -toteutukset
ovat arkkitehtuurisia mestaritöitä!

Alueella ei myydä juomaa eikä ruokaa, joten ota mukaasi riittävästi vettä ja jokin eväs, jos epäilet tulevasi nälkäiseksi. Mitään roskia ei luonnollisestikaan saa jälkeensä jättää, joten ota tyhjät pullot ja pussit mukanasi pois! Muinaisten rakennelmien seinillä tai katoilla ei saa myöskään kiipeillä; alueella on useita vartijoita, jotka alkavat viheltää hurjasti pilleihin jos astut johonkin mihin ei saa astua! Vanhoilla rakennuksien välisillä kujilla on välillä myös monttuja ja korokkeita, joten katso mihin astut ettet kompuroi tai putoa.

Ihailemassa Andien kauneutta - uskomatonta miten erilaiset kuin Alpit ne ovatkin!

Alla video ympäröivistä vuorenkukkuloista. Voitte kuvitella sen humisevan hiljaisuuden, kuuman auringon, muutamat roikkuvat poutapilvet ja vuorien uumissa lentävät suuret linnut. Taianomaisen kaunista!!

Machu Picchulla käyminen oli yksi suurimmista unelmistani!
En osaa sanoin kuvailla kuinka onnellinen olen että sinne pääsin - ja kuten jo sanoin, se oli oikeassa elämässä kuvitelmiakin upeampi kokemus!! Toivottavasti sain edes jonkinverran fiiliksiäni kuvastumaan tästä postauksesta teille!

Kiitos jo etukäteen puumerkistä kommenttilotaan, että tiedän josko näitä postauksia käydään lukemassa :)