Mua naurattaa, sillä käytän paljon sanaa "mega"; megasitä ja megatätä. ... ni nyt on sitten sairastettu cytoMEGAloviruskin. Tämä virus on lääkärini mukaan mononukleoosin "serkku", ja hyvin samantapainen. Myöskin sairastetaan vain kerran, ja sen jälkeen ollaan aina kantajia. Tästäkään ei oikein voi sanoa, mistä sen on saanut - jostain se vain tuli. Oireet olivat hyvin samanlaiset kuin pusutaudissa, siksi lääkärikin ensin epäili sitä; mutta verikoe sanoi toisin.
Pääasia kuitenkin, että nyt olen jo terveiden kirjoissa :)
Viimeiset päivät olen pitänyt itseni kiireisenä vanhojen kunnon valokuva-albumeiden kanssa! Mulla on nimittäin aika iso kasa ikivanhoja mustavalkoisia yksittäisiä valokuvia mun 'aarrearkussa', ja on ollut pidemmän aikaa tarkoitus laittaa ne kansioon järjestykseen. Osa kuvista on jo kovin haalistuneita ja hauraita - kansiossa ne pysyy toivottavasti paremmassa kunnossakin.
Ja kun kansioon kuvia laitan, niin tietysti sitten pitää myös kirjoittaa keitä kuvissa on, mitä sukua ne mulle on, ja laittaa kaikki saatavilla olevat tiedot ylös syntymä- ja kuolinpäivineen. Mulla on tiedot olemassa melkein kaikista isoisovanhemmista (isovanhempien isovanhemmista), mutta siitä pidemmälle mulla ei ole muista kuin äidin isän suvusta. Äidin isän suvusta valmistui parisenkymmentä vuotta sitten todella kattava sukututkimus, joka juurtaa 1400-1500 -luvun vaihteesta asti! Olisi upeaa, jos myös muista isovanhemmista saisi enemmän tietoa.
Netistä löytyy paljon kirkonkirjoja ja muuta materiaalia, josta tiedot voisi löytää, mutta en ole löytänyt tarpeeksi tuoreita tietoja vielä netistä. Jos mulla olisi yksi sukupolvi enemmän tietoa (eli tietäisin isoisovanhempien vanhemmista edes nimet), niin sitten uskon että avautuisi hurjasti lisää. Toivottavasti nuo tiedot jostain saan; tädeiltä pitää kysellä! Tai sitten jos missään ei ole, niin sitten pitää marssia lukemaan kirkkojen kirjoja paikan päälle!
Sukututkimus on todella koukuttavaa ja mielenkiintoista.
Harmillista on se, että yleensä sukujuureat alkaa eniten kiinnostamaan vasta vanhemmalla iällä, kun on vähemmän ihmisiä jäljellä joilta voisi kysyä! Mä kyllä olen kirjoittanut kaiken ylös, mitä vain joskus olen jossain saanut tietää - esim. mummun kanssa jutellessani, ihan vain vaikka vaan puhelimessa niitä näitä, aina laitoin ylös jos se jotain mainitsi vanhemmistaan tai isovanhemmistaan.
Valokuviakin on meillä onneksi aika paljon olemassa, jopa reilun vuosisadan pääästä. Isovanhempien vanhoja valokuva-albumeita on varmasti vähän kaikilla: tädeilläni, serkuillani ja veljilläni. Niistä pitää muistaa pitää hyvä huoli, kun ovat niin uskomattoman arvokkaita!!
Mulla on aimo kasa niitä vanhoja kuvia myös digimuodossa, kun olen skannaillut talteen itselleni. Tässä muutama, joiden katseleminen lisää hurjasti tiedonjanoani niissä olevista imisistä:
 |
| Mummini, äidinäiti, pienenä tyttönä vanhempiensa kanssa. Kuva otettu joskus 1910-15. |
 |
| Isäni isän vanhemmat vuonna 1916, vuosi ennen taatan syntymää |
 |
| Vasemmalla seisova tyttö on mun isänisänäiti. Kuvassa myös hänen vanhempansa ja sisaruset, joista yhden (isoisoäitini kaksoisveljen) kasvot ei näy kuvassa enää melkein ollenkaan. |
 |
mun ylioppilasjuhlissa käymässä! KORJAUS: sylissä istuva onkin mun vaari. Keskimmäinen poika onkin jo lapsena kuollut vaarin veli. Elli ei ole vielä syntynyt. Kiitos rakkaalle tädilleni korjauksesta! |
 |
| Tämä on ainut kuva mun isänäidinäidistä, eli rakkaan mummuni äidistä. Mummun vanhemmat kuolivat todella nuorena (isä oli 22v, äiti 24v) ja heistä meillä on aika vähän tietoa... :( |
Suosittelisin lukijoista jokaista ottamaan aina tilaisuuksista vaarin, ja kirjoittamaan ylös tietoa isovanhemmista ja esivanhemmista. Helposti sitä ajattelee, että kyllä ne asiat sitten muistaa jos haluaa, mutta ikävä kyllä ne unohtuu liian helposti ja sitten kun niitä ehdottomasti haluaisi tietää, niin ei aina olekaan ketään keltä kysyä ... Uskon, että kaikki tulevat ennemmin tai myöhemmin olemaan halukkaita tietämään enemmän omista juuristaan. Kaikilla on historiassa varmasti jänniä kertomuksia kuultavana ja kerrottavana!
Mä voin kertoa teille, mitä omistani tiedän, jos kiinnostaa! :)
Ja kun saan toivottavasti tietää lisää (ja lisää) niin kerron vieläkin enemmän! :D
Semmonen MaaMaan eka Maaliskuun 2015 postaus!
9 comments:
Oi miten ihania vanhoja kuvia!
Oletko etsinyt esi-isiä esim. täältä:
http://hiski.genealogia.fi/hiski?fi
Itse olen löytänyt aika paljon tietoa paitsi yhdestä haarasta, jonka kirkonkirjat on palaneet.
Sukututkimus on mielenkiintoista. YKsi todella kaukainen sukulaiseni perusti jo vuosia sitten jonkinlaisen sivuston,jossa on kauheasti tietoa,mutten ole ollut siellä pitkään enkå muista salasanaa!
Ja viime vuonna sain amerikkalaiselta pikkuserkulta (niitä on todella monta) ädin puoleisen Amerikan suvun sukupuun;mielenkiintoista!
Siis en voinut uskoa, kun luin että sullakin on ollut cytomegalovirus. Mulla se oli myös joskus 9 vuotta sitten ja se oli ihan hirveä. Mulla ei ollut mitään muita oireita, kun KUUME...jota kestikin sitten 22 päivää!!!! Jokapäivä kuume nousi yli 39.5 eikä tajuttu mistä johtuu. 15 kuumeisen päivän jälkeen jouduin sairaalaan. Kysyivät jos mulla on kuumetta sillä hetkellä kun sairaalaan menin ja sanoin että en usko, että tällä hetkellä on. Mittasivat kuitenkin ja kuumetta oli 39,7!!! Olin kai jo niin tottunut tai en tiedä. Sairaalassa eivät tienneet edes mille osastolle mut laittaisivat, kun oireet olivat vain kuume. Eihän nyt kuumeesta sairaalaan joudu, eh! En tiedä millaiset oireet sulla oli, mutta mulla tuollaiset. Yli 80% ihmisistä sairastuu tuohon alle vuoden ikäisenä ja se menee ohi parissa päivässä flunssana. Nyt et sitten saa tulla raskaaksi puoleen vuoteen...ihan vaan tiedoksi ;)
Ihania kuvia ja juttuja! Sukututkimus on kyllä hurjan mielenkiintoista! Muuten tossa keskimmäisessä kuvassa osalla sun esi-isistä on aika spooky ilme! ;-)
Ihania kuvia! Noi on niin aarteita. Meidan isan aidin puolelta on myos tehty sukututkimus joka paatyi 1400 luvulle Skotlantiin jalkapuuhun. :) Rosa niminen nainen oli varastanut leipaa nalkaansa ja joutunut jalkapuuhun. Noihin aikoihin ei valttamatta ollut kirjoissa etta kuka syntyi ja kuoli ja meni naimisiin kenenkakin kanssa vaan rikokset oli naita asioita tarkeammat (ilmeisesti) ja ne oli ainakin merkitty.
Menneet ajat ja ihmiset ovat mielenkiintoisia. Mitähän kaikkea onkaan ajan saatossa tapahtunut jo pois nukkuneiden elämässä. Meillä isän puolelta on tehty sukututkimusta ja suku kokoontuukin parin vuoden välein.
Ihania nuo vanhat kuvat!
Allu, joo tuota HisKiä oon käyttänyt, mutta esim. äidinäidin vanhempia siellä ei ole, sillä ovat liian nuoria; heidän syntymäseudun kirkonkirjoissa on vain johonkin 1870-luvulla tai sitä aikasemmin syntyneet. Jos tietäisin heidän vanhempien nimet, niin pääsisin eteenpäin...mutta kun en tiedä :( Mutta muuten tuo hiski on tosi hyvä! Esim. isänisän puolelta pääsee tosi pitkälle, kun tietää alunperin vähän pidemmälle nimiä ja vuosilukuja. Supermielenkiintoista ja koukuttaa löytää tietoja! :)
Jael, joo sukututkimus on tosi mielenkiintoista! Varmaan meillä kaikilla on useissa maissa jotain kaukaisia serkkuja - mullakin on amerikassa ja paljon ympäri eurooppaa :)
Sarita, kauheaa kuumetta cytomegalovirus sulle aiheutti!! Mulla ei ollut korkeaa kuumetta, ehkä vähän lämpöä sillä olo oli pitkään surkea; mutta pahin oli se kurkkukipu ... eikä ne silmätkään mitkään kivat ollu! Mutta kuten viimeisimmästä postauksesta voi nyt lukea, niin mun lääkäri ei edelleenkään ole varma oliko se mononukleoosi vai cytomegalovirus, vai kenties molemmat! :O
Mä meen jälkitarkastukseen 2kk päästä - ottaa silloin myös verikokeet :)
Tyyne, sukututkimus on tosiaan hypermielenkiintoista! Ja mäki oon naureskellut hyväntahtoisesti noille sukulaisten ilmeille siinä kuvassa :D :D On ollut valokuvaaminen to-de-lla vakavaa touhua tuolloin! :D Ja se äiti siinä keskellä on kanssa aika tylyn näkönen... :D
Ina, wau mitä tietoja oletkin saanut esi-vanhemmista! :D Olisi kiva kuulla/saada tietää omistakin esi-vanhemmista ja sukulaisista jotain elämäntarinoita. Rikosrekistereistä tai kirkonkirjoista ... :D
Marra, sitä voi vain kuvitella millaista on elo ollut. Valokuvien välityksellä on helpompi kuvitella, mutta kuvia ei tietenkään kauhean montaa sukupolve taaksepäin olekaan... Meillä ei ole mitään laajaa sukukokousta ikinä ollut, kunhan serkkujen kanssa ollaan pidetty tapaamisia. Ihania nekin! :)
Minulle kävi niin, että kun yritin kysellä isovanhemmilta ja isotädeiltä, törmäsin vaikenemisen muuriin.
Ajattelin sitten jälkeen päin, että kunnioitan isovanhempieni tahtoa tässä.
Muutoin Äidin isäni sukua on tutkittu paljonkin ja heillä on vanha sukuseura, meidän suku haaraa on tutkittu vähemmän.
OP
OP sorry että on kestänyt vastata kommenttiisi... mäki oon kuullut että osa kavereiden isovanhemmista yms. eivät ole kauheasti halunneet suvun historiaa valottaa...ehkä sielä on kipeitä muistoja ? :(
Mun mummu, esimerkiksi, rakasti kertoa muistojaan, mutta hän oli niin hirveän pieni kun molemmat vanhenpansa ovat kuolleet, ettei hänellä ole heistä omia muistikuvia .. Onneksi on kuitenkn paljon nimiä, syntymäaikoja ja ihan kivasti kuviakin tallella, joten tästä on hyvä lähteä itse jatkamaan tutkimuksia :)
Post a Comment