Wednesday, 18 February 2015

Laskettelua ja pataleipää

Jihuu, pusutauti alkaa jo väistymään! Kiitos kaikille ed. postauksen kommenteissa mua tsempanneille ihanille lukijoille


Kurkku oli törkeän kipeä aika tasan viikon, ja sitten se vaan parani ihan yhtä nopeasti kuin kipeytykin. Lauantaina päivällä se oli vielä kamalan kipeä, punainen ja turvonnut, ja valkolaikukas. La-illalla tarkastin peilistä kurkun tilannetta, niin valkolaikut olivat yhtäkkiä täysin kadonneet! La-su -välisen yön nukuin kuin tukki, ja sunnuntaina aamulla herätessä ei kurkku ollut enää kipeä eikä punainen eikä pahemmin turvonnutkaan. Nyt se näyttää jo ihan normaalilta! :) Silmätkin on palanneet entiselleen - ja se on ihanaa! Pelkäsin jo, että olen sellainen turbonaama lopun ikääni! Kaulan imusolmukkeet ovat kyllä vielä isoja, joten ihan kokonaan virus tuskin on vielä poistunut kehosta, mutta pahin on varmasti nyt sitten taivutettu. Yesh!

Aion olla kuitenkin vielä tämän viikon ainakin urheilematta, ettei sitten varmasti tule mitään jälkitauteja. Himo punttikselle kuntoilemaan on jo kova, kun on jo kolmatta viikkoa taukoa ... heti tuntuu olo ihan punkerolle, vaikka tuskin tuo nyt vielä painoon vaikuttaa. Toivottavasti ensi viikolla pääsen taas aloittelemaan kuntoilun pikkuhiljaa.

Kävin maanantaina lääkärillä verikokeissa ja jätin ne viikonlopun kusikeräykset labraan testattavaksi myös. Nyt tulevana maanantaina menen kuulemaan tulokset, ja sitten varmaan tulee se virallinen diagnoosikin, että oliko tämä mononukleoosi.

Semmonen tautipäivitys.

Halusin myös näyttää teille toissa-sunnuntaisia kuvia Gstaadin ihanasta laskettelupäivästä! Siellä tosiaan painelin suksilla silmät turvoksissa, enkä vielä tiennyt mitään pusutaudista. Hengästyin kyllä mäessä rehkiessä silloinkin, mutten tiennyt että seuraavana päivänä iskisi niin kauhea kurkkukipu!

Sää oli ihanan aurinkoinen, poskia nipisteli pikku pakkanen ja rinteet oli mitä mahtavimmassa kunnossa! Oli aivan ihanaa antaa suksien viedä, nauttia vauhdin hurmasta ja upeista maisemista.

Tuolihississä matkalla ylöspäin
Loivahko 'Transfer-rinne', joka vie yhdeltä vuorennyppylältä toiselle,
tämä vie Gstaadista kohti Rougemontia ja  La Videmanettea
Rinteissä oli yllättävän vähän väkeä! Ehkä ihmiset päättivät odottaa koulujen talvilomaviikkoihin, jotka ovat nyt juuri (myös) Sveitsissä käynnissä, ....


...tai sitten kylmä sää ajoi ihmiset pois; auringossa ei ollut kylmä, mutta varjoisissa kohdissa kyllä naama meinasi jäätyä laskiessa, vaikka mulla olikin oikea kommandopipo päässä! 

MaaMaa La Videmanetten näköalaterassilla, 2151m korkeudessa.
Näköala rinteille La Videmanettesta katsottuna
Lounaspaikaksi sopi parhaiten rinneravintola, yksi monista, jonka ulkoterassi oli tuulen suojassa ja auringon paisteessa. Siinä kelpasi syödä ja ihastella maisemia. Näpit meinasi tosin totaalisesti jäätyä, sillä pöydällä kauan olleet syömävälineet, eli haarukat ja veitset, oli käsittämättömän jääkylmiä! Kylmä tuntui hanskankin läpi! Ja mun oluen vaahto jäätyi heti, kun juoma tuli pöytään! BRR! :D
*Kevyt terveellinen lounas* :D
Lounaspaikan panorama maisema.

Pelastushelikoptereita lensi kyllä ylitse vähän liiankin tiuhaan tahtiin. Tuossa panoramakuvassakin näkyy helikopteri (itseasiassa siinä näkyy 2 ihan vierekkäin, joka on hauska panoramakuvaa ottaessa tapahtuva virhe, kun kohde liikkuu).

Kuten monet on varmaan lukeneet, on Alpeilla viimeisten viikkojen aikana ollut monia kuolemaan johtavia lumivyöryjä. Bernese Oberlandissa, missä Gstaadkin on, kuoli toissa viikolla kaksi ihmistä kahdessa eri lumivyöryssä... kamalaa! Ongelma on se, että lunta tuli hurjat määrät hyvin lyhyessä ajassa tammikuun lopussa, ja kun uusi kevyempi lumimassa tulee vuoren jyrkille rinteille vanhan kovan ja liukkaan lumen päälle, se suorastaan vain odottaa pientäkin tärähdystä, ja lähtee vyörymään alaspäin. Merkityillä rinteilla lumivyöryjen vaara on lähes olematon, mutta merkitttyjen rinteiden ulkopuolella vaara on tällä hetkellä edelleen suuri (4, kun maksimivaara on 5). Kaikki jotka ovat kuolleet täällä lumivyöryissä tänävuonna tähän asti ovat olleet nimenomaan 'Off-piste' eli virallisten rinteiden ulkopuolella.. Mä en ikinä mene off-piste - ihan tarpeeksi saan adrenadiilikuohua vauhdista ihan merkityilläkin rinteillä! :)


Sitten asiasta seuraavaan; toissaviikonloppuna leivoin meille kotona leipää!!

Yleensä me ei edes syödä leipää kovin usein, enkä taida olla koskaan leiponut kokonaista leipää itse! Mutta halusin kokeilla hanin veljen ex-vaimon mulle suosittelemaa "Easiest Bread in the World" -reseptiä.Tämä leipä tunnetaan myös nimellä "Pataleipä", eikä se ole mikään uusi juttu Suurelle Yleisölle, vaikka mulle olikin :)

Leipä oli tosiaan uskomattoman helppo tehdä, ja oli aivan sairaan hyvää!!!! Suosittelen kokeilemaan, jos on vain valurautapata olemassa! :) Meillä on mahtavan hyvä La Creusette valurautapata, joka sopi tähän(kin) tarkoitukseen mainiosti!

Taikina kannattaa valmistaa illalla, jotta se voi nousta yön yli ja aamulla saat paistaa itsellesi tuoretta ihanaa leipää!

Tässä teille resepti ja ohje, kaikessa yksinkertaisuudessaan:

7 dl vehnäjauhoa
1 tl kuivahiivaa
1.5 tl suolaa 
3.5 dl lämpöistä vettä (37°c  - ei kuumempaa, ettei hiiva kuole!)

Sekoita kuivat aineet kulhossa. Lisää vesi. Sekoita haarukalla kunnolla, mutta älä vaivaa!
Taikinan kuuluu olla hyvin löysää ja tahmeeta. 
Taikina on valmis!
Peitä taikinakulho elmukelmulla, johon pistät pari reikää ja jätä taikina nousemaan yön yli (vähintään 12H) pimeään ja lämpöiseen paikkaan.

Kun taikina on kohonnut väh. 12 tuntia, laita uuni kuumenemaan 210°c , ja pistä kevyesti öljytty valurautapata kansineen tyhjänä samantien uniin lämpenemään uunin kanssa. Kumoa taikina jauhoitetulle pöydälle ja kääntele sitä kevyesti jauhossa; edelleen vaivaus kielletty! (Taikina on to-del-la tahmeaa, kastele kädet ettei jää kiinni!) Anna taikinan levätä pöydällä kunnes uuni on kuumentunut.


Taikina lepää pöydällä jauhoitettuna, ja odottaaettä uuni (+pata) kuumenee 210C asteeseen.
Sitten taikina vaan kuumaan pataan, kansi heti päälle ja pata takaisin uuniin. 
Paista 30 minuuttia, ja sitten vielä ilman kantta 15 minuuttia jotta leipä ruskettuu nätisti.

Taikina kumotaan kuumaan pataan. Varo ettet polta käsiä!

Taikina padan pohjalla - nyt kansi päälle ja pata takaisin uuniin!

Ja sitten se on valmis! Maailman helpoin leipä! 
Mielettömän hyvää esim. ihan vaan voin kanssa!

Valmis leipä padassa, automaattisesti 'irtonaisena'
Sitä ei joudu mitenkään sitä sieltä järsimään irti, sillä pata on niin siloinen
ja vähäinen öljy auttaa vielä lisää.

Nammmmmm!!!
Siitä vaan kokeilemaan!!

6 comments:

anumorchy said...

Kiva kun voit jo paremmin! Ota silti iisisti viela siihen asti kun imusolmukkeiden turvotus laskee.

Pataleipaahan ovat nyt niin monet kehuneet. Harmi kun en omista tuollaista valurautapataa. Teflonkattilassa tuskin tulisi kummoista.

anumorchy said...

Muuten mietin etta olikohan minullakin se tauti lievana joskus 25v. Imusolmukkeet turposivat, muistan etta etupaassa nivusissa. Ei oikeen muita isompia oireita muistaakseni.

Mutta aika pian sen jalkeen sain tuhkarokon ja se olikin kamala tauti sairastaa aikuisena.

Anonymous said...

Heippa! Urheilun kanssa kannattaa olla varovainen vielä pari viikkoa, koska pusutaudissa sisäelimet (esim maksa ja perna) turpoavat samalla tavalla kuin imusolmukkeet ja sen vuoksi rajummassa liikunnassa voi tulla kipua. Ovat myös herkempiä repeämiselle kontaktilajeissa tai kaatumisissa. Terkuin vanha lukijasi jo monen vuoden ajalta

Allu said...

Kiva, että olet parempaan päin. Mäkin olen monta kertaa suunnitellut kokeilevani tuota pataleipää, kun patakin löytyy.

Marra said...

Hienoa, että voit jo hyvin :)
Pakko kokeilla nyt tuota leipää kun siitä niin paljon puhutaan. En kyllä itse syö leipää ollenkaan, mutta varmasti sillä perheessä menekkiä löytyy!
Niin ja täytyy myös tekaista se "vie kielen mennessään" kakku joka täällä blogissasi oli taannoin. Leipomaan siis :)

MaaMaa said...

anumorchy, joo otan iisisti, kiitos :)
Joku sanoi jossain pataleipä-reseptin kommenttilootassa, että onnistui ihan tavallisessa kattilassakin ... kunhan kattila on sellainen, että kestää noin kuuman uunin (ei muovisia kahvoja) ja kunhan siinä on kansi. :)
Aivan hyvin on voinut olla Pusutauti, sehän on toiselta nimeltään rauhaskuume, eli juurikin kaikki imusolmukkeet turvoksissa. Mutta varmaan myös tuhkarokko turvottaa imusolmukkeita? En tiiä. Varmasti on ollut kamala sairastaa tuhkarokko! Mulla ei sitä ole ollut (pippuripippuri!, *koputtaa puuta*), rokoista mulla on ollut pienenä vain vesirokko...

Kiitos kommentista anonymous pitkäaikainen lukija :) Joo, olen varovainen ja kun aloitan urheilun, niin aloitan varovaisesti. Lääkäri painelikin tarkkaan mun vatsan, varmaankin tarkasti juuri maksan ja pernan. Kysyn siltä maanantaina, josko se osaa sanoa milloin voin aloittaa taas urheilun :) Paljon terkkuja!

Allu, ehdottomasti suosittelen kokeilemaan pataleipää! Mä tein sitä taas tänä aamuna, ja on aivan yhtä hyvää kuin viimeksi. NAM! :)

Marra, kuten yllä Allullekin kirjoitin, niin ehdottomasti suosittelen kokeilemaan pataleipää. Se on niin helppo ettei voi uskoakaan, ja siis todella hyvää! Voipi olla, ettet pysty olemaan itsekin maistamatta ;) ;) Ja Gâteau de la Créme ...mmmm.... sun on PAKKO tehdä sitä! :D