Tyypilliseen tapaan menimme tukka putkella kokoajan, näimme paljon ihania ihmisiä ja täytimme matkalaukun Suomiherkuilla. Kuten aina, jäi myös monta tärkeää ihmistä näkemättä - mutta sellaista se on.
Hatusta kiinni, tässä tulee meidän lentävä ohjelma:
Laskeuduimme keskiviikkona 19pv myöhään illalla Helsinki-Vantaalle.
Vuokra-auto alle, ja huristus Espooseen veljen luo. Siellä odotti veli, jonka kanssa tietysti vaihdomme heti pikakuulumisia, kunnes taivuimme nukkumaan heti puolenyön jälkeen.
Torstaina nukuimme ihanan pitkään, ilman herätyskelloa. Tarkoitus oli alunperin mennä rakkaan ystävän luo aamupäiväkaffelle ja katsomaan kummityttö R:ää, mutta sielä oli koko perhe kauheassa flunssassa ... jouduimme siis perumaan treffit, sillä en halunnut mennä hakemaan sieltä mitään pöpöjä joita levittelisin ympäriinsä treffitäyteisen viikonlopun aikana; varsinkin kun yksille treffeille oli osallistumassa vain muutaman kuukauden ikäinen pieni poikavauvakin!
Kyläilyn sijaan painelimme kaupoille; ostoslista oli pitkä sillä omien ostosten lisäksi olimme luvannut tuoda hanin suomalaiselle kolleegalle suomiherkkuja. Shoppailun lomassa söimme Hesburgerissa lounaan (:D). Haimme myös kukkakaupasta nättejä talvikukkia, sekä 60 tuntia palavan hautakynttilän, ja kävimme iltapäivällä viemässä ne äidin ja isin haudalle. Haudasta tuli niin nätti. Ekaa kertaa näin hautakivessä myös siihen kaiverretun mummun nimen - edellisellä kerralla sitä ei oltu vielä kaiverrettu. Rakkaiden läheisten ihmisten nimien lukeminen hautakivestä on todella outoa, pysähdyttävää, surullista. Totuus iskee, kovaa, palleaan. Aina siellä tirauttaa kyyneleitä ...
Torstai-illalle oli varannut Ravintola Chef et Sommelier 'ista 4 hengen pöydän; minä, hani, ja molemmat mun rakkaat isoveljet mentiin nauttimaan. Söimme 'Chef's menu' -lajitelman; 7 ruokalajikkeen mahtavan menuun, joka on kokonaan valmistettu luomutuotteista. Jännittäviä yhdistelmiä, joihin oli suurelta osalta käytetty vuodenaikaan kuuluvia kasviksia: palsternakkaa, lanttua, erilaisia sieniä ja yrttejä. Myös kalaa, possua ja vasikkaa kuului menuhun. Aivan mahtava ateria, jonka mätsäsimme viineillä. Henkilökunta oli todella ammattitaitoista; jokainen ruokalajike esiteltiin meille tarkkaan, kysymyksiin vastattiin ilolla. Tunnelma oli rento pienessä ravintolassa, johon mahtuu kerralla vain reilu 20 ihmistä - jokainen paikka oli täysi. Nautimme kaikki täysin siemauksin. Syönnin lomassa juttelimme mukavia; seurakin kun oli mitä parasta! :)
Syömiseen meni reilusti yli 3 tuntia, ja kävimme vielä drinksuillakin illallisen jälkeen. Kotona veljen luona olimme vähän puolen yön jälkeen, ja painuimme pehkuihin onnellinen hymy naamalla :)
Perjantaina aamupäivällä meillä oli treffit hanin Suomessa olevan työkaverin kanssa keskustassa. Tyyppi oli oikein mukava rempseä nainen, suomessa kolmisen vuotta asunut ja suomalaisen miehen kanssa naimisissa oleva amerikkalaisnainen. Söimme lounasta Elielinaukiolla olevassa meksikolaisravintolassa pitkän kaavan mukaan. Oli oikein mukavaa.
Lounaan jälkeen katselimme vähän Stockalla, Forumissa ja Kampin ostarilla kauppoja, ja sitten iltapäivällä ajoimme takaisin Espooseen moikkaamaan ihanaa ystävääni P:tä ja hänen n.3kk vanhaa suloista poikavauvaa. P on teillekin tuttu - hän on se mun 'sankari', joka on upeasti toipunut 7 vuoden takaisesta kolminkertaisesta aivoverenvuodosta; olen hänestä kirjoittaanut blogissa mm. täällä. Olen niin onnellinen, että heidän perhe on kasvanut pienellä pojalla, ja nähdä miten upeasti P pojan kanssa pärjää; kaikki on mennyt hyvin. Söimme P:n tekemää herkullista piparkakku-juustokakkua ja joimme kaffet. Minäkin pidin pientä O:ta sylissä ja sain palkinnoksi häneltä hurmaavan vauvahymyn!
Kuvia ei tullut otettua, mutta P lähetti mulle jälkikäteen kuvan O:sta mun tuoman uuden lelun kanssa - laitan sen tähän näytille:
Perjantai-illaksi menimme rakkaan lukiokamuni A:n ja miehensä R:n luokse Olariin. He olivat kutsuneet myös toisen lukiokamuni H:n ja hänen miehen N:n mukaan illan viettoon. Paikalla oli myös liuta villejä lapsia ja aivan ihana 6kk vanha käyttölinjainen (i.e. metsästyslinjainen) kultainen noutaja Elsa ♥ En ollut tiennyt, että kultaisia noutajia on kahta eri lajiketta; näyttelylinjainen kultainennoutaja on Suomessa yleisempi, tämä käyttölinjainen on väriltään tummempi, turkki on vähän lyhytkarvaisempi ja rakenteltaan koira on jonkinverran sirompi. Aivan suloinen!!!
A oli laittanut upean illallisen meille ja kattanut ihanan ison ruokapöydän koreaksi. Söimme, juttelimme, nauroimme, maistelimme viinejä ja glögejä ja nautimme. Oli aivan IHANAA olla yhdessä! Tuollaiset hetket rakkaiden ystävien kanssa ovat mulle harvinaisia, ja sitäkin arvokkaampia. KIITOS ihanasta illasta Ystävät ♥
Lauantaina nukuimme taas myöhään, ja kävimme päivällä vielä kaupoilla hakemassa viimeiset tavarat. Sain itselleni mm. ihanat jouluiset tummanpuna-sävyiset Marimekon lakanat :) Sitten kävimme 'kotona' pakkaamassa ostokset laukkuun ja vähän lepäilemässä, ennenkuin kummityttö S, siskonsa V ja käly M tulivat hakemaan meidät mukaansa. Menimme kaikki yhdessä keskustaan Fredalle ihan kivaan nepalilaisravintola Satkariin syömään. Ruoka oli ihan OK, ja seura tietysti mahtavaa - taas rupattelimme ja nauroimme niin, että ääni meni ihan käheäksi! Syönnin jälkeen ajoimme vielä M:n luokse viinilasilliselle, ennenkuin menimme hanin kanssa takaisin veljen kämpille nukkumaan. Sunnuntaina lensimme takaisin Sveitsiin jo aamun ensimmäisellä lennolla klo 8, eli oli aikainen herätys.
Suomiviikonloppu oli aivan ihana: paljon uusiakin kokemuksia/tuttavuuksia tällä kertaa :)
Kuvia ei tullut otettua kuin tämä yksi (!!!!) - selfie tuomiokirkon edustalla Hesassa - kiva että siinä näkyy me molemmat! (hahhahahaa)
KIITOS ja enskertaan!!!
5 comments:
Olipa teillä taas kiva Suomi-visiitti;paljon kivoja tapaamisia ja ihana ateria :) Hyvä tausta sulla selfiessä ;D
Kuulostaa hyvältä tuo ravintola, pitää kokeilla, jos olen Suomessa ja löytyy kaveri mukaan. Useimmat mun suomalaisista tuttavista ei osaa tuollaista arvostaa enkä oikein yksin tykkää mennä tuollaiseen ravintolaan. Kiva selfie susta ja tuomiokirkosta.
Huh aivan hengastytti kun tuota kertomusta luki, mutta sellaista se aina on ne ulkosuomalaisen Suomi-visiitit, nopeatempoisia, mutta aina yhta ihania ja rakkaita usia muistoja sita tulee joka reissulla tehtya.
Yhden kerran menin Lappiin kuukaudeksi, ja siella oli vain vanhemmat ja pari sisarusta ja mieheni. Siella kun oli niin kaukana kaikesta niin sai vaan nautiskella mokilla, kalastella eika voinut ottaa paineita siita, etta miten sita ehtis joka paikkaan. Vaikka ajattelin, etta nyt nama kaksi viikkoa en tapaa ketaan ylimaaraisia enka tee mitaan ekstra-suunnitelmia niin sillakin reissulla tuli1 lopulta sovittua pienet lentokenttatreffit Helsinki-Vantalle yhden vanhan tutun kanssa :D
Vauhdikasta menoa teillä täällä koto Suomessa! Tuo viimeinen kuva on aivan hellyttävän hassu :)
Samanlaista matalalentoa oli serkkuni porukalla kun olivat käymässä Sveitsistä tässä äskettäin. Paljon täytyy ehtiä vähässä ajassa, tietty katsastaa kauppojen tarjonnat:)
t. Marra
Jael, joo suomivisiitti oli vauhdikas mutta ihana! Mua naurattaa tuo selfie, kun ei näy paljoa muuta kuin se tausta!! Onneksi se on tosiaan kyllä hieno! :)
Allu, suosittelen ehdottomasti Ravintola Chef & Sommelier. Me tullaan sun kanssa, jos osutaan samaan aikaan! ;)
Anonymous, kyllä: suomivisiitit on ulkosuomalaisille usein yhtä hulinaa ja huisketta, treffiä toisen perään. Hyvä idea on ollut mennä Lapin rauhaan, ja olla lupaamatta tavata ketään. Meillä suomilomat tuppaa olemaan aina kovin lyhyitä, kun ei raaski kaikkia lomia Suomessa oloon käyttää. Monesti on joutunut tosiaan ihan valitsemaan, ketä näkee ja ketä ei - ja joskus olen sopinut isoja treffejä, että näkee esim monta ystävää / sukulaista kerralla. :)
Marra, mua kanssa hihityttää tuo selfie, kun hanista näkyy vain vähän olkapäätä ja mun naamasta vain puolet. Mutta onneksi siella on hieno suurkirkko taustalla! :)
Haliterkut xx
Post a Comment