Monday, 3 November 2014

Ei mitään uutta

Kuukausi on taas vaihtunut, tämäkin vuosi alkaa pikkuhiljaa olla pulkassa. Ei mitään uutta.

Päivät, viikot ja kuukaudet vierii aika rutiinilla. En sano, että olisi tylsää tai että elämästä kauheasti mitään puuttuisi, mutta välillä on aika tarpeeton/merkitykellitön olo. Kuten esimerkiksi Nyt Just.

En keksi oikeen mitään bloggailtavaa.
Tiedän kyllä, että suurin osa lukijoista tykkää lukea ihan vaan tavallisesta arjesta, mietteistä ja menemisistä. Mäkin tykkään lukea juuri sellaisia postauksia. Mutta nyt on vaan aika tyhjä nuppi.

Olo on vähän jotenkin levoton.
Kai se on se, että taas on yksi vuosi lopussa eikä ole tosiaan mitään uutta. Joku voisi arvailla, että kaipaisin kenties uutta työpaikkaa - sitä kun olen viimeisten vuosien aikana vaihdellut aika usein. Tai ehkäpä muuttojalkaa vipattaisi, ja tekisi mieli vaihtaa maata ... mutta ei nyt sellaisestakaan ole kyse.

Ehkä mulla on jonkinlainen ikäkriisi.

Ei, että tuntisin itseni mitenkään vanhaksi, mutta esimerkiksi perheenlisäystä ajatellen biologinen kello tikittelee jo viimeisiä. Se ahdistaa, kun siitä ei ole vieläkään tullut mitään.
Pitäisi löytää ratkaisut, johon me molemmat sitoudutaan. Mutta toistaiseksi ollaan aika eri sivuilla tämän asian kanssa ... toivoa ei luovuteta, kumpikaan, mutta silti pitäisi pystyä vähän miettimään myös B-suunnitelmaa ...

....äh.

En mä tästä oikein haluaisi kirjoittaa. Ei se ole julkista. Mutta toisaalta, ei se ole mikään salaisuuskaan. Mutta se painaa. Ja varmasti kaikki sen ymmärtää.  Olen hyvä pitämään hymynaamaa ja huoletonta olemusta, mutta pakko tämä nyt on kai myöntää, että alkaa vaivata tuolla syvällä sisällä jossain.

...mutta eteenpäin, sanoi mummo hangessa! Ei tästä nyt sen enempää!!

Ihana syksy kodin läheisessä pusikossa :)


Syksy on ollut todella kaunis.
Kesällä ei saatu kunnon helteitä, mutta syys- ja lokakuu olivat aivan ihanat. Lämmintä ja aurinkoista. Viime viikonloppukin oli uskomattoman kaunis! Ei uskois, että marraskuussa jo ollaan.

Jouluksi ollaan menossa nyt sitten Ranskaan, hanin vanhempien luo. Sielä oltiin viime vuonnakin, eli olisi oikesati 'suomijoulun' vuoro, mutta hanin vanhemmat ovat miettineet muuttoa Tanskaan tulevan vuoden aikana, joten ajattelimme viettää nyt vielä yksi ihana Ranskajoulu, kun on mahdollisuus. Suomijouluja on luvassa kuitenkin vielä monia!

Ennen joulua piipahdetaan kyllä vielä Suomessa. Marraskuun loppupuolella, nimittäin.
Kivaa! Saan sieltä hakea joulujuttuja ja -makuja kotiin samalla, ja tietysti nähdä perhettä ja toivottavasti vähän myös kavereita. Ollaan varattu hieno ravintolaillallinenkin, ihan Michelintähden ravintolaan! Kiva testata sellaista Suomessa! :)

Tammikuulle varattiin 2 viikon loma Malesiaan!
Langkawin saarella vietetään 10 päivää biitsiparatiisissa (toivottavasti on paratiisi), ja sitten kotimatkalla ollaan pari yötä Kuala Lumpurissa.  Jännittävä ja ihanaa! Uusi maa heti uuden vuoden alkupuolelle! ...toivottavasti tulee sitä toistakin uutta kerrottavaa uuden vuoden kuluessa... toivokaa mukana!

....
no tulipa postaus! :D

Älkää nyt huolestuko kuitenkaan! Ei tässä mulla/meillä mitään hätää; iloisesti ja luottavaisin mielin vaan huomiseen, edelleen!

Hymä naamaan!! :)

... Nyt menen tekemään ruokaa!!
:D


21 comments:

Jael said...

Sä olet niin nätti ja symppiksen näköinen:) Tuo ei ole helppo asia,toivon että se jotenkuten järjestyisi teille:)

Ja ihania matkoja teillä tiedossa,etenkin tuo Malesian matka:)

Kristiina said...

Harmi kuulla etta elama heittelee ja tuo murheita matkan varrelle. Toivottavasti asiat jarjestyy.

Peukutan teidan reissusuunnitelmia ihan kyballa - Langkawilla ollut jo kahdesti ja KL on mun lempikaupunki noista Aasian "megaciteista". Itse asiassa mekin suunnataan Aasiaan tammikuussa kahdeksi viikoksi - kohdetta ei ole viela paatetty, mutta kuten joka kerta varmaan tahankin retkeen sisaltyy se pakollinen pari paivaa ihq KL:ssa. Ehka tormataan ;)

Tyyne said...

Ai että en malta odottaa teidän REISSUKERTOMUKSIA! :)
Ja Maamaa, mä heitän sulle voimahalin, mutta tiedän että sun mielettömän positiivisuuden ansiosta et ikinä vaivu epätoivoon! :-) Oon sulta saanut niin voimakkaita elämänohjeita, et tiedän että ne kantaa sua itseäsikin, kun ne ovat minuakin kantaneet. Usko, toivo ja rakkaus! Sekä tuo sivubannerin mahtava Mark Twainin totuus: you can always direct the sails. :-) Kaikella on tapana järjestyä.

T. "Tyyne"

Allu said...

Peukut pystyssä täälläkin, alles wird gut. <3

Anna said...

Me ollaan myös Malesiassa tammikuussa, mutta Borneon saarella! Marraskuussa ehditään toivottavasti nähdä???Varasitteko muuten pöydän Askista? muistan, että tästä keskusteltiin syyskuussa :)

Kiitos vielä kerran viimeisestä, oli super-ihanaa!!!

Ina said...

Multakin tsempitykset ja halit. Kylla asioilla on yleensa tapana jarjestya niin kuin niiden pitaa. Toivottavasti se teidan kohdalla tapahtuu mieluusti enemmin kuin myohemmin. Ja ihanaa kun on matka, jota odottaa. Makin niin kaipaisin varpaiden kaivamista hiekkaan. Pitaiskohan ruveta miettimaan Floridan reissua?

Anonymous said...

Kiitos että kirjoitat ihan näitä jokapäiväisiä juttuja ja ajatuksia niin aidosti ja rehellisesti. Uutta vuotta ja uusia juttuja odotellessa! :) Camilla

Anonymous said...

Tiedän tuon tunteen josta kirjoitit, lämmin virtuaalihalaus täältä <3 Kaikkea ihanaa teillä tulossa, joulu Ranskassa ja Malesian matka ja mehän päästään mukaan sitten kun postaat tänne kuulumiset :)
t. Marra

Arja said...

Tulkaa piipahtamaan jos vaan ehditte, olen ostamassa taloa maaseudulta ja toivottavasti remppa valmis jouluun mennessä. Olisi NIIN kiva vähdä pitkästä aikaa. Nyt Dublinissa pari viikkoa "kotiäitinä", Tsemppiä sinne!

Anonymous said...

Perjantai-iltaa!
Minä peukutan sinun toiveille. Olet ne niin ansainnut, joten tuokoon tuleva vuosi ne tullessaan 😘
Juuri haaveilin matkasta ja kidutin itseäni katsomalla lentoja samaan suuntaan kevättalvella. Mutta eipä taida toiveet käydä toteen.

Pitkästä aikaa löysin itseni blogien maailmasta. Minullapa onkin hurjan monta kirjoitusta luettavana 😃
Hali terkut Tukholmasta, Emmi

Anonymous said...

Onhan toi ikäjuttu ahdistava varsinkin naisilla. Vuodetkin kun menevät niin hurjaa vauhtia ettei perässä pysy. Miehillä vähän toinen juttu. Toivottavasti päädytte molempia tyydyttävään ratkaisuun.
Kivoja matkoja kuitenkin odotettavissa moniin ilmansuuntiin. Nauttikaa niistä.
paskeriville

MaaMaa said...

Jael, kiitos :)
Ei tosiaan ole helppo asia, toivottavasti kaikki menee niinkuin pitääkin ja ollaan siihen sitten tyytyväisiä ..
Odotan innolla Malesian matkaa - enää reilu pari kuukautta!
haliterkut xx

Kristiina, kiva kuulla että sulla on vain hyvä kokemuksia Langkawista! Ja KL on varmasti upea!! Me ollaan KL:ssä ke-pe tammikuun vikalla viikolla - jos ootte sielä kanssa sillon, niin tietty yritetään treffata! Oisko vähän makeeta!! :D

Tyyne, kiitos voimahalista ja aivan ihanista sanoistasi. Mäkin uskon kyllä, että tapahtui mitä tapahtui, niin kyllä se siitä suttaantuu aina parhain päin. Ja sitä kuuluisasta toivosta ei luovuta myöskään! :) Olet ihana!! xxx

Allu, kiitos <3
Alles wird gut :)

Anna, niin mä muistinkin että käytte myös Borneolla teidän reissulla. Ei varattu pöytää Askista, vaan "Chef et Sommelier". Jännä nähdä millainen se on, näyttää ainakin lupaavalle :) Kerron sitten, kun nähdään parin viikon päästä - ihanaa!!! xxxx

Ina, oikeassa olet - kyllä ne asiat aina järjestyy <3
"Varpaat hiekkaan" -lomat on ihania, saa sulattaa talven kankeuttamat luut ja ytimet :) Toivottavasti pääset sinäkin esim. juuri sinne Floridaan lämmittelemään! Mulla on sielä just yks sveitsin suomi-ystävä lomailemassa paraikaa! :)
Haliterkut xxx

Kiitos ihanasta kommentista Camilla :)
Haluaisin kirjoitella enemmän ihan normi-arjen juttuja; viimeaikoina oon kirjoitellut vain kun on ollut jotain erityistä tapahtumaa ... kunhan vaan saisi aikaiseksi! ;) Terkkuja xxx

Marra, varmaan monilla tulee välillä vähän sellainen vähäpätöinen olo. Jotenkin nykyinen maailmanmeno mainostaa sellaista, että pitäis kauheasti kokoajan tapahtua kaikkea ja olla monessa asiassa kokoajan vaikuttamassa ... mutta eihän se ole mahdollista. Ihan tavallinen elämä, arki ja juhla, se pitäisi riittää. Ja onneksi yleensä riittääkin :) Varmasti postailen kaikista ihanista asioista, ja kuten yllä sanoin myös, niin yritän ryhdistäytyä kirjotitelemaan enemmän taas ihan vaan arjesta :) Haliterkut xxx

Arja, voi ois aivan ihana nähdä! Ja kuulostaa super mielenkiintoiselle maataloprojektisi! Ollaan Lalindessä vajaa viikko, mutta ei omalla autolla joten voi olla ettei päästä kyläilemään, ellei tulla sitten koko konkkaronkka: mamma, pappa ja hanin veli myös! :D Olllaan yhteyksissä ja kerro terkkuja Dubliniin xxxx

Emmi, kiitos <3
Ihana nähdä sua täällä blogissakin :) Matkahaaveilu on sekin ihanaa, sitä harrastan PALJON! :D Toivottavasti jotkin matkat saatte myös toteutettua.
Haliterkut Tukholmaan koko teidän ihanalle konkkaronkalle <3

paskeriville, niinpä! Vuodet vierii niin jumalatonta vauhtia, että ihan hirvittää! Jos aikaa olisi rajattomasti, niin ei tässä olisi mitään "hätää", mutta todellisuus on se mikä se on. Kiitos kun toivot mukana, että oikeat ratkaisut löytyy ja toteutuu :) Kyllä mä uskon, että niin käy lopulta aina :) Paljon terkkuja! xx

Saga said...

Kyllä sinäkin vielä hyvin ehdit saada perheenlisäystä, minä tulin äidiksi 39-vuotiaana ja tiedätkö mitä? Tämä on aivan loistava ikä tulla äidiksi! Menot on menty ja nyt saa ja voi keskittyä vain tähän vauva-arkeen. Mutta kipeä ja raastava asia se on, tiedän sen niin hyvin omasta kokemuksesta. Toivotaan parasta! Usko, toivo ja rakkaus! (se tuli heti mieleen, olet sen minullekin iskostanut päähän)

Anonymous said...

Tsemppia ja voimahalit, tiedan ton tunteen Maamaa <3 Meilla kavi niin, etta parikymppisina kun tavattiin niin oltiin molemmat sita mielta, etta ei haluta lapsia. Siina sit ennen kolmekymppisia mun biologinen kello alkoi pitaa metelia ja mulle tuli vauvakuume, mutta miehen vauvakuume meni vaan jatkuvasti enemman ja enemman miinukselle, sitten kun tayttaa 30 niin tuntui, etta joka vuosi vaan toi kauheemman olon, rakastin miestani ja parisuhdetta mutta vauvankaipuu oli kova. Yhtakkia sitten ennen kuin taytyin 36 mies sanoi, etta no tehdaan nyt se vauva, mutta eipa niita vauvoja vaan niin vain tehda, se on niin epareilua, mutta totta. Paastiin kuitenkin lapsettomuushoitoihin suhtkoht nopeaa, mutta useampi vuosi ja pari pettymystakin siina meni kunnes vihdoin meille syntyi rakas esikoistyttomme, olin siis 40-vuotias ensisynnyttaja. Taalla missa ma asun niin sita harvempi kummasteli ja en todellakaan ole ainoa nelikymppinen aiti, mutta Suomessa tietenkin sukulaiset ja tuttavat paivitteli, etta kuinka itsekasta edes yrittaa lasta tossa iassa, koska eihan siita tervetta lasta voi tulla... Loukkaa ja satuttaa edelleen noi puheet... Ei ole yhta oikeaa aikaa perustaa perhe, silla etta tulee nuorena aidiksi tai vanhana on kummallakin omat hyvat ja hankalemmat puolensa.Hyvin vaikeita aikoja on ollut takana pain mulla, kipuilin paljon ensiksi sen kanssa, etta kun mieheni ei halunnut viela lapsia ja sitten sen kanssa kun karsimme lapsettomuudesta useita vuosia mutta niin kuin sa itsekin sanoit niin aina ne asiat kuitenkin loppupeleissa selviytyy <3 kovasti tsemppia sulle <3 <3 kaikki jarjestyy!! naa vuoden vaihteet ja synttarit on aina jotenkin haikeita ja masentaviakin, pitaisi olla niin hilpeaa ja juhlamielella, mutta hyvin monelle tallaiset juhlapyhat ja merkkipaalut aiheuttavat surua ja ahdistustakin...

Anonymous said...

Mä olen viime aikoina miettinyt sitä että kun on tällainen 32-v sinkku, eikä parisuhdetta missään horisontissakaan, niin saako silloin kokea lapsettomuuden tuskaa? Vaikka mä olen aika positiivinen tyyppi noin yleensä, niin oma biologinen kello muistuttaa jo ja rajallisuus tässä elämässä näyttäytyy koko ajan. Ympärillä olevat lapsiperheet ei hirveästi auta tilannetta - tai välillä toki on ihanaa halia jotain pientä, mutta läheltä lapsiperheiden arjen seuraaminen tuntuu toisinaan todella raastavalta.

Arvostan paljon sun rohkeutta ottaa kantaa tähän asiaan, se on arka juttu.

Toivon sydämestäni että teille asia ratkeaa sellaisella tavalla joka on teistä kummastakin hyvä. On kuitenkin ihanaa että olette yhdessä, voitte saada toisistanne voimaa ja olla juuri täydellisiä noinkin.

_maikkis

MaaMaa said...

Saga, kiitos <3
Olen niin onnellinen teidän puolesta, ja teidän 'tarina' antaa toivoa paljon. Me ollaankin itseasiassa aika samanikäisiäkin .. :) Ja tuo, että nyt on todella aikaa ja halua keskittyä vanhemmuuteen, kun humputtelut on humputeltu, on kanssa ihan totta! Mä oon jo ihan 'kotiäiti' - laps vaan puuttu :D
Halipus <3

Anonymous, suurkiitos kommentistasi! On lohduttavaa kuulla juuri tuollaisia 'tarinoita' ja voin todella samaistua tuohon, mitä kirjoitit. Ja on niin totta, että jotenkin 'vanhoja äitejä' vähän katsotaan syyllistäen/ihmetellen, että pitikös se nyt noin myöhään jättää...? Vaikka kuten sanoit, tosiassa kypsä äiti on varmasti monella tavalla jopa parempi äiti ... Kiitos vielä kerran; kyllä asiat tästä järjestyy just niinku niiden sitten pitääkin järjestyä :) <3

Maikkis, kiitos sinullekin avoimesta kommentista ja näkökohdan myös sinkkuuden kannalta. Ymmärrän hyvin, että siinä on vielä 'tuplakaipuu' <3 Tätä kuulet kyllä varmasti paljon, joten anteeksi etukäteen, mutta olet kuitenkin vielä nuori ja biologisessa kellossa vielä vaikka kuinka aikaa. Ihan varmasti sinunkin kohdallasi asiat suttaantuu parhain päin, ja varmaan kun sitä vähinten odotat :) Siihen asti nauti vapaudsta, ja toisten lapsista joista ei tarvitse itse vielä ottaa vastuuta <3 Niin mäkin/mekin tehdään :) Iso hali ja kiitos vielä kerran xxx

Virpi said...

Lueskelin pienen breikin jälkeen kuulumisia ja kommentoin vielä tähän vähän vanhempaan postaukseen...

Hirmusti tsemiä noihin fiiliksiin, tiedän tosi hyvin mistä puhut! Itse mietin samoja juttuja 30+-ikäisenä ja muutaman mutkan kautta elämä päätyikin niin, että saimme esikoisemme 36-vuotiaana. Muistan nuo mietteet siitä, että kaikki on hyvin ja ei saisi valittaa, mutta jotain kuitenkin tuntui puuttuvan.

Muuta neuvoa en osaa antaa kuin että toivo, toivo ja toivo :) Elämällä on tapana toteuttaa ne syvimmät toiveet. :)

Anonymous said...

MaaMaa,
Tunnen ja olen kuullut monesta henkilöstö jotka tulivat vasta 40-49v. :)raskaaksi. Toiset luomuna toiset klinikalla. Kun pitää itsensä terveenä ja hoikkana, on mahd.myös 39 v.jälkeen saada lapsia. Luonnollisesti, jollei ole sairautta tms.vakavaa estettä.
Onnea ja Bless yritykseen!!
T.Kukka

MaaMaa said...

Virpi, kiitos kommentista ja tsempeistä <3
Kyllä ne toiveet toteutuu, joskus myös sellaiset joita ei osannut edes toivoa :)
Paljon terkkuja ja mukavaa ensimmäistä adventtiviikonloppua!

Kukka, kiitos sullekin kannustavasta viestistä :)
Mäki tunnen muutaman jotka on tullut 40+v raskaaksi ja kaikki mennyt ihan hyvin; yksi läheinen ystävänikin sai lapsen 43 -vuotiaana... joten toivosta en luovu, vaikka välillä vähän vaivaakin :)
Hauskaa joulun odotousta sinulle x

Sky Mikaela said...

Toivon että kaikki toiveesi toteutuvat <3

MaaMaa said...

Kiitos Tanja <3 <3