Lalinden joulu

Joulu Lalindessa meni perinteisesti hyvin rauhallisesti. Syötiin hyvin, nukuttiin paljon, parannettiin maailmaa, naurettiin ja nautittiin yhdessä olosta. Sää ei ollut lainkaan jouluinen, ulkona oli reilu 10 astetta lämmintä joka päivä! Jouluaattona satoi koko päivän - mutta onneksi ei tarvinnut mennä ulos. Muualla Ranskassa ja mm. Iso-Britanniassa riehunut myrsky ei onneksi yltänyt Lalindeen asti.

Joulun vietossa oli mukana myös hanin pikkuveli C. Kun nämä veljekset ovat yhdessä, ne käyttäytyy usein kuin pahaiset teinit; jatkuvaa leikkimielistä nälväilyä ja jekkuiluja. Mammakin välillä ihmetteli, että kuinka nyt tuntuukaan kuin olisi palannut ajassa monta kymmentä vuotta taaksepäin :D 

Jouluaaton aamupäivällä koristelin mamman kanssa joulukuusen. Kuusi oli muovinen ja tosi pikkuinen, mutta kyllä siitäkin sai ihan nätin koristeilla. Lauloimme joululauluja ja välillä vähän tonttutanssimmekin! :D

Meidän kuusenkoristelun ajan veljekset istui soffalla heittäen levotonta läppää ja katsoivat auto-ohjelmia tv:stä :D

 Heti kun kuusi oli koristeltu, alkoi sen alle ilmestyä lahjoja! Lopulta sielä oli aika iso kasa paketteja, joten oltiin ilmeisesti kaikki oltu kovin kilttejä !

Ennen jouluateriaa skoolasimme shampanjalla ja söimme vähän canapé -tyylisiä mamman tekemiä pikkuherkkuja. Tanskan telkkarista katsoimme perinteisesti Disneyn piirrettyjä :)

Pöytä katettu kauniisti valmiiksi; tarjolla 2 kokonaista hanhea, ihania paistettuja perunoita, hapanpunakaalia ja ruskeakastiketta. Jälkiruoaksi söimme ison kasan Risalamandea

Lahjojen jaon ajaksi sytytimme joulukuuseen aidot ihanat kuusen kynttilät. Sammutimme talosta vähäksi aikaa kaikki valot ja ihan hiljaa ihailimme kynttilöiden valoa. Väkisinkin tuli kyynel silmään,...ikävä kaikkia rakkaita! 

Sitten kävimme käsiksi lahjakasaan. CP (hanin veljen nimikirjaimet, joilla häntä kutsutaan perheen sisällä ihan virallisesti ... ;D ) jakoi lahjat ja ydessä aina katsottiin mitä kukin lahjastaan saa, ennenkuin siirryimme seuraavaan pakettiin :)

Paljon ihania lahjoja saatiinkin! Mä sain toivomani Escadan "Cherry in the Air" -hajuveden, Bosen urheiluun sopivat SIE2i -korvakuulokkeet (vihreät, naturellement!) ja Thaimaan Lonely Planet -matkaopaskirjan. Lisäksi sain shamppanjalasi-setin (4kpl) ja hienon pullon laatu-Shampanjaa. 

Mammalle annoin "Sinuhe Egyptiläinen" -kirjan (engalnnin kielisen), ja pappa sai sarjakuvakirjoja (tykkää niistä kovasti). CP:n kanssa annoimme yhteisesti avopeille myös hienot Philipsin HUE-WiFi -lamput, joita hallitaan iPhonen äpillä! :) 

Hanille annoin hienon sveitsiläisen Freitag -laukun (vihreäkeltaisen Dragnet -mallin), josta hani tykkäsi ihan hirveästi! :) Myöskin annoin sen aikaisemmin mainitsemani 'iWeatherStationin' - tarkemmin sanottuna Netatmon "Urban Weather Station" -vekottimen.  Kun vein aikaisemmin päivällä pakettini kuusen alle, niin näin sielä toisen paketin, joka oli epäilyttävästi ihan prikulleen samanmallinen ja kokoinen, kuin mun lahja hanille ... ja niinhän siinä sitten kävikin: sain hanilta saman lahjan kuin mitä minä annoin hänelle! :D :D

Ai juma me kaikki naurettiin ihan emona näille meidän samislahjoille! 

Mamma ja pappa sai sitten ekstralahjana vielä toisen näistä Weather Stationeista itselleen - olkoon nyt sitten vaikka etukäteis-synttärilahja! :)

Aattona puhuin tietysti myös molempien veljien kanssa FaceTimessa ja tekstailin ja soittelin muiden läheisten kanssa. Kaikilla oli ollut mukavaa ympäri maailmaa :)

Hanin sisko, jolla oli pari viikkoa sitten se aivoveritulppa, on edelleen sairaalassa.. ja hän vietti perheensä kanssa joulua siis sielä. Tilanne on edelleen suhtkoht sama; kalloluusta on palanen edelleen irrotettuna ja kehon vasen puoli on edelleen halvaantunut. Jouluaattona siskontyttö lähetti sairaalasta valokuvan siskosta, jossa hän hymyilee ja vilkuttaa kameralle istuen pyörätuolissa pitäen tonttulakkikypärää päässään. Kypärä on päässä suojaamassa aivoja, sillä se noin kämmenen kokoinen pala kalloluuta on edelleen irroitettuna... Aika hurja se kuva oli meille, jotka ei siskoa ole sairaskohtauksen jälkeen nähnyt vielä ollenkaan, mutta CP:n mukaan sisko näytti paljon paremmalta kuin aikaisemmin. Ilmeetön ja roikkuva kasvojen vasen puoli, ja täysin hymyilevä ja 'normaali' oikea puoli oli hurja kontrasti - mutta pääasia on tietysti, että sisko voi olosuhteisiin nähden hyvin ja että parempaan päin ollaan hitaasti mutta varmasti menossa...♥  

Kotiin lensimme perjantaina. Meillä on hanin kanssa tapana bongailla lentokentillä ja muissakin isoissa paikoissa aina ihmisiä, jotka muistuttaa jotain julkkista. Huudetaan vähän väliä toisillemme "Titta, Harrison Ford!" tai "Titta, Winona Ryder!" Kotimatkalla vaihdoimme lentoa Pariisin CDG:llä. Kun marssimme kohti lähtöporttia, näin kaukaa että sielä portin lähellä istuu penkillä joku vaalea/punatukkainen mies. Se oli selkä meitä kohti, mutta näin profiilinsa kun juuri laittoi aurinkolaseja päähän. Lonkalta heitin hanille "Titta, Ronan Keating!" ... ja kun saavuttiin portille ja katsoin vähän lähempää, niin huomasin että sehän jumaliste on oikeasti Ronan!! Vähän me naurettiin, että mun 'Boyband radar" toimi sieltä satojen metrien päästä! Meillähän tämä julkkiksiin törmääminen joulun alla lentokentillä on jo ihan perinteistä  :) Pari vuotta sitten näimme Bordeauxin lentokentän busines-loungessa itsensä Nathalie Portmanin miehensä ja pienen vauvansa kanssa, ja ne lensi meidän kanssa Pariisiin samalla lennolla. Nyt Ronan oli sitten siis meidän lennolla Pariisista Geneveen :) Irlantilainen Ronan Keating tunnettaneen parhaiten poikabändi Boyzonen laulajana. Soolourastaan tunnetuin laulunsa lienee 'When you say nothing at all', joka oli Nottinghill -elokuvan soundtrack.

Mähän olen aina ollut vähän heikkona tuollaisiin ns. 'söpöihin' poikabändipoikiin (:D :D) ja Ronan on yksi mun suosikeista! Kyllä sydän läpättelikin ja pientä hysteriaa kupli rauhallisen pinnan alla, kun Ronan siinä lähellä istui.... Perillä Genevessä, kun odottelimme laukkuja, käveli Ronan aivan mun vierestä ohi ja mä en voinut olla sanomatta "Hello Ronan!" sille ... Ronan hieman hätkähti, sillä kukaan muu ei tuntunut häntä ollenkaan tunnistavan. Katsoi mua suoraan silmiin siitä 10cm:n päästä ja sanoi "Hello" takaisin! ♥  ... mulla tuli heti sitten perään pieni hysteriahiki pintaan ja posket punertui ... hani nauroi mun teinireaktiolle :D Hani myöskin harmitteli, etten osannut sanoa mitään järkevämpää kuin "hello" ... kuulemma olisi irlantilaisittai pitänyt enemminkin kysyä "how are ya" tai "What's the craic" ... mutta eihän mulla siinä hetken hurmassa mitään aikaa ollut harjoitella hyviä tervehdyksiä! :D  - ja oon ihan tyytyväinen  meidän Hello -vaihtoon myös! :) ... hyvä 'sokeri pohjalla' joululahja! ;) ;)