Mulla on erittäin vahva viha-rakkaus -suhde urheiluun .... vaikka jo vuosikausia olen säännöllisesti urheillut; käynnyt puntiksella, lenkkeillyt, lasketellut ja patikoinut, niin aina vaan se on yhtä henkien taistoa. Erityisesti kaksi ensin mainittua. Laskettelu ja patikointi on sentään nautinnollista.
Punttikselle meneminen on sellaista itsensä kanssa kinastelemista; päässä kaksi mielipidettä oikeasti väittelee. Toinen sanoo "Nyt punttikselle!" siihen toinen "En jaksaisi ... jos jätän huomiselle", johon toinen "Ei kun tänään! Sulla ei ole mitään hyvää syytä olla menemättä!" ... Onneksi useimmiten se tsemppaajamieli voittaa - harvoin mulla oikeasti nimittäin on hyvää syytä olla menemättä punttikselle, ja se että punttiksen sijaan tulisin kotiin löhöämään sohvalle ei ole omatunnolle hyväksi!
Mutta mieli jatkaa taistoaan koko punttis-session ajan. Juoksumatolla toinen sanoo "Hyvä hyvä, paina paina! Vielä pari minsaa! Vielä parisataa metriä täysillä!" ja toinen mieli kiroaa "Miksi helekutissa mun pitää tätä tehdä?! Nyt kyllä kävelen! Mä en jaksa! Mä kuolen!"
Tänään kävin tekemässä kardio-session, puolituntisen. Ensin 10 minsaa soutulaitteessa (reilu 2km) ja sitten 20minsaa juoksumatolla tavoitteena 3km, osa juosten, osa hölkäten ja osa 'pikakävellen'. Soutu menee koomassa aika nopeasti. Mutta se juoksu... Se on mulle aivan erityisen vaikeaa! Jo ensimmäisen parin minuutin kohdalla mieli alkaa luovuttamaan "En todellakaan tällä kertaa jaksa sitä 3km:a!"
Onneksi ainakin toistaiseksi joka kerta olen yllättänyt itseni, ja saanut sen 3km täyteen just ja just 20 minsassa. Myös tänään. Tuli(TULI)punaisena ja aivan likomärkänä hiestä saavutin tavoitteeni. (ulkona on 32°c lämmintä!!!) Se EUFORIA jonka siitä saa, on kyllä todella palkitsevaa! (vaikka edelleen se hanttiin pistävä mieli jossain takaraivossa manaa, että "helvetin rankkaa oli, hyi saakeli!")
Mä olen kuullut sellaisista ihmisistä, jotka RAKASTAA urheilua ja juoksua. Sellaisia, jotka suorastaan himoitsee lenkkipolulle. Joille salilla rehkiminen on kaikkein parasta vapaa-aikaa ... En TOD tajua, kuinka se jollekin voi olla niin nautinnollista - ja tiedän, että mulle ei sellaista urheilukärpäsen pistoa tule koskaan... Mun urheilut on sellaista 'pakkoa'. Mulle tulee huono omatunto ja vetämätön olo, jos en urheile, mutta ei se mitään nautintoa ole. Sanon kyllä, että on IHANAA päästä punttikselle hikoilemaan, eikä se nyt ihan kokonaan valhetta ole ... mutta sitten kun sinne Oikeasti on menossa, niin hanttimieli alkaa narisemaan ... :D
Rakastatko sä OIKEASTI urheilua?
Urheiletko?
Kuinka usein?
Mitä urheilua?
Jos et, niin miksi et?
3 days ago
13 comments:
Joo rakastan! Periaatteessa melkeen kaikkea..juoksumatolla en kyllä juokse, todella puisevaa touhua. Eikö siellä voi juosta ulkona? Mulle juoksun idea on just se että saa raitista ilmaa kauniissa maisemissa...punttis ei oo myöskään suosikki, ohjatuista lihaskuntotreeneistä tykkään. Onko siellä kahvakuulatunteja? Suosittelen!
- Anna
Mäkin rakastan, mutten urheilua vaan liikkumista. Maastojuoksu kangasmetsäpoluilla on ihanaa tai hiekkateillä, ei sisällä ikinä, varsinkin kun tulee eufoorinen olo, että suorastaan lentää. Uiminen, sukeltelu tyhjissä kylpylöissä, vesijumppa. Vaeltelu varsinkin vuoristossa hiki päässä. Kuntosaleilua vähemmän, mutta hyvää lämmittelyä ennen sulkapalloa, joka on mun talvisuosikkilaji tenniksen ohella, jota siis myös ulkona kesäisin. Ai niin ja hupipyöräily ja potkulautailu, silkkaa hupia sekin. Siinä tärkeimmät.
paskeriville
Ai niin, ihan unohtui. Laskettelu ja murtsikointi luistellen takatuulella hangenkannolla tai järven jäällä, jolla on aivan ohut lumipeite - taivaallista!
edelleen paskeriville
Vahan samat tunnelmat taalla. En millaan saa itseani salille, vaikka olen kylla aina urheillut ja siita monessa vaiheessa jopa pitanyt. Nyt tuntuu vaan niin vaikealta. Tekosyyna on ollut kuumuus. Kuumuus autossa kun sinne salille ajaa. ;)
Aloitin juuri dietin. Ja asiaan kuuluu siis urheilu. Jotenkin yritan pakottaa itseni salille. Ulkona taalla ei viela voi lenkkeilla...odottelen sita kuukauden syksya, ehka sitten.. :)
Mulla on aina myös ollut tuollainen viha/rakkaus-suhde liikuntaan, mutta se on lähinnä aina se lähteminen ja/tai aloittaminen joka tökkii... Sitten kun pääsen salille tai otan pihalta ensimmäiset juoksuaskeleet, olen jo ekstaasissa -- ja jälkeenpäin NIIN kiitollinen että tuli lähdettyä.
Olen "jo" 45, mutta vastikään aloitin elämäntapamuutoksen (toukokuun alusta) ja yritän bloggaamalla siitä pysyä liikkeellä
(Tuuliviirin Tsemppivuosi, jos kiinnostaa).
Nyt kun taas jaksaa jo juosta tunnin ja alkaa huomata tuloksia salitreenistä, toivon sydämestäni etten enää tästä luovuta :)
Tsemppiä sinnekin !
Mä innostun helposti kaikesta, mutta siihen sitten jääkin. :)
Mulle on ihan tolkuttoman vaikeaa saada itseni raahattua esim. salille. Kaikesta huolimatta yritän taas aloittaa käymään salilla kahdesti viikossa.
Tykkään tosi paljon pilates-tunneistani(mutta se ei nyt taida ollakaan urheilua) ja kunnon kävelystä. Kuntosaliin sen sijaan alan olla kyllästynyt;pakotain itseni menemään sinne ja kun sopimukseni loppuu toukokuun puolivälissä,en aio uusia sopimustani,sillä viileään aikaan on kivempi kävellä ja juosta oikeasti kuin juoksumatolla ja niitä kuntolaitteitakin on melkein joka puistossa.Kaipaan luistelua,joka oli lemppariurheiluani Suomessa.
Siis sopimukseni loppuu lokakuun puolivälissä,meni vähän kuukaudet sekaisin;D
Tässä eräs, joka oikeasti rakastaa liikuntaa. Tosin vain tiettyjä liikunnanmuotoja eli en kaikkia. Pyöräily on ihan ykkönen, sitten tulevat reipas kävely ja juoksu. Tykkään pelkkää juoksua enemmän intervalliharjoituksista. Se tuo vaihtelua lenkkiin.
Olen nyt ollut jo kolme viikkoa "rampana" polvivammojen takia ja kaikkein kauheinta on se, ettei pääse liikkumaan mitenkään. Ja tuskin voin aloittaa juoksemista uudelleen pitkään aikaan. Kun tästä kuntoudun, aion aloittaa salikäynnit. Ja onneksi pystyn sentään pyöräilemään (en tosin ihan vielä kunnolla, mutta ehkä jo ensi viikolla, jee!).
Rakastan kokeilla kehoni rajoja ja liikkua. Aina ei liikunnan tarvitse olla mitään "rääkkiä", vaan rennompikin meno kelpaa :)
Rakastan juoksemista :) Ikävä kyllä polveni ei rakasta sitä yhtä paljon joten en juuri nyt pääse juoksemaan.
Ennen lapsia pystyin juoksemaan miten paljon vain, kerkesin yhden maratoninkin juosta. Nyt on sitten vaunun kanssa meno tosi hiljaista kun lapset painaa aika lailla :)
Paras fiilis on ollut sunnuntai aamuna aikaisin kun on ulkona juoksemassa hiljaisessa lumisateessa eikä vastaan tulijoita ole montakaan. Sitten kotona aamupalalla onkin super hyvä fiilis :)
Toinen mitä rakastan on Body Combat. Sopii täydellisesti mulle, rankkaa ja hauskaa samalla.
Mä ajattelin et sä oot aina ihan himourheilija kun oot muutenkin niin energinen! :D :D Mut osaan mä itsekin pulputa energiaa ja seuraavana hetkenä olla ihan lötköpötkö.
Mulla on sellasia kausia, jolloin rakastan urheilua (mun kohdallani lähinnä juoksua) ja toisinaan kausia, jolloin ehkä rakastan, mutta vähän vähemmän ;) Joka tapauksessa 40-70 minuutin hölkälle menen keskimäärin 3-5 kertaa viikossa vuoden ympäri. Fillarointi "sata lasissa" on myös IHANAA, mutta nykyään kestää niin kauan päästä hyville "baanoille" täältä Milanon keskustasta ettei usein oikein viitsi. Mut kyllä se on vaan ihanaa!
Nyt just on vaikea muistella etten rakastaisi juoksua, kun jalat jo vipattaa.. :) Musta on IHANAA päästellä höyryjä pihalle ja tuntea se EUFORIA kunnon tunnin hölkkäämisen jälkeen!!! Edellisten suoritusten parantamisesta syntyvä itsensä ylittämisen tunne on sit kirsikkana kakun päällä! Aah! :D :D
Veikkaan et jos sä alat juoksemaan lähes päivittäin ja tähtäät siihen oman suorituksen parantamiseen, niin voit jopa jäädä "koukkuun"! :) Keväällä mun tavoitteena on mennä ekoihin juoksukilpailuihin, katsotaan miten käy!
Pakollisia ovat mulle ainakin 10-15 minuutin reipas ja "venyttelevä" kävely sekä ennen että jälkeen juoksua, ja ihan lopuksi vielä perusteellinen 15 minsan venyttely, etenkin koiville siten, että istuu jalat suorina edessä ja ottaa varpaista/päkiöistä kiinni ja vetää niitä napaa kohden.
Haluisin kyllä kovasti laajentaa mun lajiskaalaa, joka on aika ykspuolinen nykyään hehe.. Mut mun tavoitteena on parantaa peruskuntoa ja kasvattaa lihasmassaa (mun mielestä juoksukin kasvattaa sitä, riippuu siitä miten juoksee), jonka jälkeen vois kokeilla uusia lajeja! Etenkin kiipeily ja surffaus kiinnostaisi!
Tsemppiä kaikille nykyisille ja tuleville urheilijoille! Kivaa se on kun pääsee alun tuskien yli.
Tv. E. Milanosta
Henkien taistoa on se lähteminen. Mutta heti kun ekat jouksuaskeleet otan ja hyvä musiikki alkaa pauhata korvissa niin alan nauttia ! Täältä hullunmyllystä juoksulenkille: <3 ! Juoksen noin kolme kertaa viikossa 5-10 km kerralla. Nyt kävin ekan kerran zumbassa, ihan jees, mutta enemmän tykkään yksinäisestä hölköttelystä. Mutta ei mun ole pakkopakko päästä, kuten urheiluhullun mieheni. Voin ihan suvereenisti jättää väliin esim. Kesällä pitkänkin pätkän urheilua ja keskittyä syömiseen ja viinin lipittämiseen :))
Anna, toki täällä voisi ulkona juosta, mutta on niin maan mäkistä että mä en siihen pystyisi ... Kahvakuulailu kuulostaa tosi kivalta, en ole nähnyt sitä täällä ohjatuissa jutuissa. Ohjattuja tunteja, ihan mielenkiintoisiakin, olisi tarjolla mun punttiksella, mutta kaikki on joko keskellä päivää tai sitten illalla aika myöhään, joten en ole ainakaan vielä kokeillut mitään sellaista...mutta ehkä joku päivä! :)
Paskeriville, joo kyllä mäkin yleensä liikunnasta tykkään kovasti! Juurikin vaeltamisesta ja laskettelusta, pyöräilystä, kävelystä kauniissa maisemissa, luistelusta ja uimisesta. Mutta sellainen varsinainen kuntoilu on välilä todella puisevaa ... mutta en mä ilmankaan pysty olemaan ... Kaksonen mikä kaksonen (kaksi vastakohtaista mieltä monista asioista!) ;)
Susanna, sielä teillä on kyllä ehdottomasti liian kuuma ainakaan ulkona urheiluun! Vaikeinta on aina se alkuun pääseminen, joten tsemppiä motivaation löytymiseen! :)
Zella, hienoa että olet tehnyt elämäntapamuutoksen. Ei se varmasti ole koskaan liian myöhäistä - vaikka et kyllä mikään vanha olekaan :) Tunnin juokseminen on jo todella hyvä! Onnea! :) Mä luulen että mäkin fyysisesti voisin siihen pystyä, mutta psyyke alkaa helposti luovuttamaan paljon aikaisemmin... Punttiksella tykkään kyllä 'bodailla', elin eri laitteissa tehdä lihasharjoituksia. Ja kyllä se juoksu/soutu/cross-trainer on myös ihanaa, kun hiki vaan tursuaa... eli olen todellakin viharakkaus suhteessa tähän! :D
Annis, hani on kanssa sellainen joka innostuu kovasti jostakin urheilumuodosta (ja muistakin jutuista) yhtäkkiä ja sitten tekee sitä ihan hulluna jonkinaikaa, kunnes into lopahtaa kokonaan ... :D Mä oon sitkeä sissi, ja kiinnyn helposti rutiineihin, joita sitten painan vuositolkulla samanlailla ... :D
Jael, tuo onkin ihanaa kun voi ulkosalla tehdä kuntoiluja! Ja liikunnasta mäkin tykkään ... Luistelemaan pääsin toissa talvena ekaa kertaa moneen vuoteen, ja oli kyllä tosi kivaa!! Toivottavasti säkin pääset joku talvi liitelemään jäälle! :)
Elegia, voi harmi että polvi vaivaa -toivottavasti paranee pian!! Mäkin tulen kyllä noepasti hulluksi, jos en ollenkaan pääsisi liikkumaan tai kuntoilemaan. Kyllä se kuitenkin tuo sellaisen euforian ja itsetyytyväisen olon :) Omien rajojen kokeileminen on hienoa, mulla vaan on sitten sellainen tapa, että en halua olla 'huonompi kuin edellisellä kerralla' - ja sitten mietin sitä jo sillä 'edellisellä kerralla' ja alan luovuttamaan, jotta sitten 'ensi kerralla' on vielä parantamisen varaa ... ! :D
Sirpa P, vau! Maratonin juossut! Mä en siihen kyllä pystyisi!! Sait lumisateessa juoksun kuulostamaan tosi ihanalle! :D ...täällä vain sutisin jyrkissä mäissä! :D Body Combatia taitaa tuolla munkin punttiksella olla .. ehkä joku kerta menen tunnille kokeilemaan!
E, vau hienoa - sä OLET himojuoksija! :D
Kyllä mä pidän itseäni suhtkoht urheilullisena, mutta välillä on vaikea saada itsensä liikkelle. Juoksijaa musta ei kyllä tule, eikä se ole tavoitteenakaan. Mun psyyke vaan ei sitä jostain syystä jaksa; tylsistyn ihan heti! :D Kestävyyttä koittelen mielummin raskaalla cross-trainerilla tai soutulaitteessa, ja ulkona tykkään 'pikakävellä'. Ja lihasharjoituksia teen punttiksen laitteissa; siinäkin tavoitteena sellainen sutjakkuus - ei niinkään suurten lihasten kasvattaminen :) Tsemppiä sulle juoksukilpailu-haasteisiin! Hieno homma! Ja kiitos tsemppaamisista! :)
Äitix5, tuon olen kuullut monelta äidiltä (harvemmin isäihmisiltä ?!) että on ihanaa päästä kotoota 'karkuun' omaan rauhaan juoksulenkille ulos :) Kuulostaa just hyvälle, että urheilu ei ole pakkoa ja että välillä jos ei haluta, niin sitten ei vaan mene - eikä tunne siitä mitään tunnontuskia. Mulla tulee vähän tunnontuskia jos on monta päivää peräkkäin kuntoilematta ... paitsi matkoilla! :D :)
Post a Comment