Suru tulee aaltoina - niinkuin se yleensä tekee, kun suree jonkun poislähtöä. Välillä asia ei ole mielessä ollenkaan ja arkitoimet sujuu ihan normaalisti. Ja sitten välillä todellisuus kumahtaa mielensopukoihin, ja iskee suruksi. Eihän sitä oikein voi käsittää, että joku on lopullisesti poissa. 'Ei koskaan' -käsitettä on vaikea ymmärtää ... ehkä se on jokin mielen suojelumekanismi, ettei sitä ihan ymmärrä!
Kuten edellisessä postauksessa kirjoitinkin, ja kuten teistä monet on kommentoinut, niin suuri lohdutus on kuitenkin se, että mummu sai elää pitkän mahtavan elämän. Hän ei ollut sairas, sai elää itsenäisesti kuten halusi loppuun asti, ja lähtö tuli nopeasti. "Saappaat jalassa". Eihän sitä lähtijä voisi paljoa enempää pyytääkään. Ja kun mummulla on hyvä, niin siitä pitäisi olla kiitollinen .... se on se oma ikävä, mikä surettaa ...
Hautajaiset järjestetään ensi viikon lauantaina.
Töistä saan 3 päivää 'berievement leave', jotka käytän luonnollisesti Suomeen matkustamiseen. Lennämme hanin kanssa torstai-iltana Helsinkiin ja olemme sielä viikonlopun yli. Takaisin kotiin tullaan sitten tiistaina, vappuaattona.
Lauantai tulee menemään varmasti suurelta osin hautajaisissa ja muistotilaisuudessa. Sunnuntaina on tarkoitus kokoontua tädin ja serkkujen kanssa mummun asunnolle ja vähän suunnitella mitä tehdään seuraavaksi. Esimerkiksi kaikki mummun (ja taatankin!) tavarat on käytävä läpi pikkuhiljaa; se tulee olemaan valtava, ja varmasti erityäin tunteikas urakka, sillä he asuivat yhteensä tuossa asunnossa reilun 40 vuotta! Mun pitäisi myös katsoa omat tavarani läpi, jotka on mummun vintillä olleet pian 13 vuotta .... sielä on valokuva-albumeja ainakin, jotka nyt sitten vihdoin aion ottaa/lähettää omaan kotiini...
Toivottavasti perjantaina tai maanantaina ehdin nähdä vähän ystäviäkin Suomessa, kun sielä kerran nyt sitten olen. Otan teihin yhteyttä sitten; kahvipannua saa pitää lämpöisenä, tai ehkä jopa ehditään käydä syömässä tms. vaikka su-iltana ... !
Tässä vielä yksi ihana kuva musta ja mummusta. Se on otettu syyskuussa 2011 kummityttöni rippijuhlissa ... Hani nappasi kuvan, kun poseeramme toiselle kameralle - musta se on niin kiva, kun näyttää, että me yhdessä noin katsotaan 'jonnekin ylös' hymyssä suin... ♥
.JPG)
13 comments:
<3 otan osaa <3 ihana kuva :)
Nyt vasta luin mummusi poismenosta ja tuli ihan tippa linssiin, otan osaa ja toivon voimia hautajaisiin! Onneksi mummu sai elaa hyva ja pitkan elaman, onpa han ollut kaunis nuorena(kin)! Voimia sinulle! Tuli ihan oma mammani mieleen, hankin oli rautamamma ja kaatui iakkaana myös saappaat jalassa.
Ihana tuo kuva sinusta ja mummusta:)
Hieman vaikeampi matka sinulla tällä kertaa Suomeen,ja myös tavaroiden läpikäyminen ei ole mikään helppo urakka.Voimia ja haleja MaaMaa:)
Voi että, niin surullista, osanotto!
Tuo kuva on kyllä niin ihana! <3
Raskas matka Suomeen tulossa. Piti vain sanoa, että eihän mummusi oikeastaan ole kuollut, hänhän jatkaa elämää sinussa, ja teissä muissa jälkeläisissä tietysti myös. Senhän näkee tuosta yhteiskuvasta ja kahden edellisen postauksen kuvista.
terv. paskeriville
Voimia sinulle ja iso halaus!
Kiva blogi sulla, ihan sattumalta eksyin
Kiitos Äitix5 <3
Petra, kiitos - onneksi näitä rautamummuja siunautuu elämiimme; heiltä oppii niin paljon <3
Kiitos haleista Jael!
Jo ajatus Suomivisiitistä ilman että käydään kaffella mummun luona kuulostaa todella omituiselta; sekun on joka ikinen kerta ollut vakio-ohjelmassa ... mutta onneksi nyt päästään muistelemaan serkkujen ja veljien yms. kanssa yhdessä mummua <3
Kiitos osanotosta Riitta! xx
Annis, niin mustakin :)
haliterkut xx
paskeriville; totta - mummu elää minussa ja monen kymmenessä muussa jälkeläisessä :) Onneksi meitä on monta muistoja vaalimassa.
Kiitos Vihreätniityt <3
Haleja sinne myös xx
Jannen Kuvia ja Kuulumisia, kiitos kommentista ja kiva että olet tänne eksynyt lukemaan ja että tykkäsit :) Tulen vastavierailulle kurkkimaan tuotapikaa.
Toivotan oikein paljon voimia haastavaan matkaasi tänne Helsinkiin.
Voimahalaus sinulle.
Kirsikka
Otan osaa suruusi MaaMaa!
Ihana kuva sinusta ja mummustasi!
Kiitos Katti - hautajaiset oli kauniit ja muistotilaisuudessa ihanaa olla kaikki jälkeläiset yhdessä ♥
Kiitos Kirsikka!
Kiitos Susanne, minustakin tuo kuva on ihana kun olemme niin iloisia siinä yhdessä ♥
Post a Comment