Meidän mummu ...

Kiireinen viime viikko loppui surullisimmalla mahdollisella tavalla ... soitin mummulleni sunnuntaina, kuten tapanani on, mutta sielä tuuttasi pitkään varattua. Kun vihdoin pääsin läpi puhelimella, niin sielä vastasikin sairaanhoitaja. Hoitaja kiireessä ehti vain kertoa, että mummu on löydetty lähes tiedottomana istumasta lattialtaan ja että häntä lähdetään nyt viemään sairaalaan.

Siitä alkoi purkautua vyyhti; soitin veljelleni - varattu. Tädilleni - varattu. Toisen veljeni sain kiinni, mutta hän ei ollut vielä ehtinyt kuulla asiasta mitään. Mä kerroin sille mitä osasin. Sitten toinen veljeni soitti ja kertoi, että mummu oli ollut tätini kanssa puhelimessa vähän aikaisemmin. Mummun puhe oli ollut kovin sekavaa ja hän oli ollut hyvin hengästynyt. Puhelun aikana luuri oli ilmeisesti sitten pudonnut mummun kädestä eikä hän ollut sitä enää nostanut. Täti soitti apua samantien. Hoitajien saapuessa paikalle, oli mummu istunut lattialla eikä ollut pystynyt puhumaan mitään. Hoitaja yritti tarjota mummulle vettä, mutta hän ei pystynyt pitämään lasia kädessä. Sen jälkeen tila huononi, ja silloin minä juuri soitin Kulosaareen. Sattumalta myös veljeni oli soittanut sinne hetken ennen mua, ja hänkin oli puhunut hoitajan kanssa!

Sairaalassa mummulle annettiin happea ja hän oli siitä ilmeisesti jonkin verran vironnut, sillä oli pystynyt hoitajille jotain puhumaankin. Maanantaina aamulla hän oli ollut kovin sekava ja rauhaton, kun lääkäri teki tutkimuksia. Tutkimuksissa totesivat sydämen toimivan vajaasti ja munuaisten tuskin ollenkaan... keuhkohin kiertyi pikkuhiljaa vettä, joka on sen merkki, että elimet alkavat lakata toimimasta. Ilmeisesti kotona tapahtunut pökertyminen oli johtunut hapen puutteesta, kun keuhkoissa oli jo nestettä... Mummulle annettiin happea ja morfiinia sairaalassa, mutta maanantaina alkupäivästä hän meni tiedottomaan tilaan.

Tätini, veljeni ja serkkujani kiirehti sairaalaan eilen mummua katsomaan. Hän ei reagoinut enää puheeseen, eikä kosketukseen. Lepäsi rauhallisesti. Veljeni soitti mummun vuoteen viereltä ja piti luuria mummun korvalla, jotta sain kerrottua hänelle, että rakastan ... toivon, ja uskon, että sydämensä vielä kuuli sen. Myöhään eilen illalla oli mummu sitten nukkunut pois ....

Surullista .... niin surullista .... mutta onneksi hänellä on nyt hyvä, ja onneksi hän meni lopulta nopeasti. Hän ei ollut sairas, eikä vaivainen - sai elää pitkän elämän ja kuolla luonnollisesti vanhuuteen... Niinhän sen kuuluukin mennä ...  Taivaassa odottaa monta rakasta, joita mummulla on ollut kova ikävä jo vuosia, pitkän elämän jäljiltä. Ja hän elää täällä maan päällä meidän lukuisten jälkeläisten sydämissä ja muistoissa ikuisesti.

Mummu oli tanssija! Taatan kanssa voittivat tangossa kilpailuja Europpan tasolla viisikymmenluvulla! Mummu rakasti maalata ja pirtää, tehdä kortteja ja virkata myssyjä sekä patalappuja. Hänen puutarhansa, sekä kesämökillä että parvekkeella, oli aina kukassa ja moitteettomassa kunnossa; mitä ikinä hän sinne istutti, niin niistä kasvoi aina uutta ja kaunista. Hän lauloi, nauroi, tanssi ja oli hassu - aina! ♥

Lepää rauhassa meidän ihana teräsmummu - - rakkaus ei ikinä kuole ....