Ja keksin, että teen sinne väliin myös Cooperin testin.
Päätin, että ensin lämmittelen 10 minsaa soutulaitteessa. Ja sen tein.
Sitten nousin juoksumatolle ja aloitin 12 minuutin ravauksen ... alku meni hyvin. Juoksin aika kovaa ehkä viisi minuuttia. Sitten alkoi jalat väsymään ... ei vielä pahasti, mutta sen verran että aloin lepsuilemaan. Vaihdoin juoksun pikakävelyksi muutamaksi minuutiksi, ja sitten vikat 5 minsaa hölkkäsin vaan. Cooperin tulos oli vaivaiset 1,83km ... taulukon mukaan se on keskiverto tulos mun ikäiselle naiselle ... ja mähän en ole alkuunkaan tyytyväinen... itseeni. Siis siihen, että en edes yrittänyt tehdä parastani ... luovutin heti kun ois pitänyt vaan pinnistää! Sen sijaan, että olisin pari hassua minuuttia juossut raivolla, aattelin vaan mielessäni, että 'hyvä jättää parantamisen varaa' ... ja hölköttelin?!
Siitä muistin kaikki ne kerrat, kun oltiin tulossa koulusta kotiin ja piti juosta täysillä bussipysäkille. Mä en ikinä jaksanut juosta täysillä. Kaverit juoksi tuulispäinä bussille, ettei heidän tarvinnut odottaa varttituntia seuraavaa bussia - mä luovutin aina heti alkumetreillä ja päätin, että ihan hyvin voin odottaa. "Hei ei jakseta juosta" -kommentilla sain yleensä jonkun jäämään jälkeen mun kanssa ...
Nämä esimerkit nyt liittyy juoksemiseen molemmat. Juokseminen ei ole mun lempitouhua, vaikka aika paljon nykyään 'rääkkäänkin' itseäni juoksumatolla. Mutta eilen rupesin sitten miettimään epäonnistuneen Cooper-testin jälkeen, että oonko mä oikeastaan ikinä ihan tosissani antanut kaikkeani jonkun asian eteen... eikä kyllä tule mitään mieleen...
Toisaalta, ei mulla kai ole sellaisia tilanteitakaan ollutkaan, missä tosissaan olisi ollut PAKKO antaa kaikkensa. Oletan, että jos esim. olisi elämästä kyse, niin en luovuttaisi... Mutta nyt mua vähän ahistaa, että annankohan liian helposti periksi noin yleensäkin sitten? Tyydynkö vähempään, jotta pääsee helpommalla?
Hmmm ...
Pitäiskö tehdä joku suunnitelma, jossa ihan tietoisesti on pakko ylittää itsensä? Mikäköhän se voisi olla? ....En nimittäin mihkään kaistapäiseen lähde, kuten esim. hyppäämään 39km:n korkeudesta laskuvarjolla! ...
Ekana ainakin pitää toi Cooperin testi tehdä uusiksi ja päästä tasolle "hyvä"!
Olkoon se mun ensi sunnuntain 'itseni ylittäminen'.
Onko sulla ollut tilanteita, joissa olet itsesi ylittänyt? En tarkoita välttämättä urheilusuorituksia, vaan muitakin tekemisiä ...
Ja mikä olisi sellainen juttu, missä voisit/haluaisit itsesi ylittämistä testata?
Antakaa mulle ideoita! :)
5 comments:
No mä taas olen hyvä esimerkki siitä päinvastaisesta eli annan kaikkeni ja vielä yli. Entisenä kilpauimarina olen nuorena ollut miljoonat kerrat aivan maitohapoilla ja kaikkensa antaneena, periksi ei annettu vaikka mikä oli enkä ole oikein koskaan ymmärtänyt niitä luovuttajia. Jos päähän tulee idea pyöräillä +35 asteisessa helteessä vuoren huipulle puoltoistatuntia niin sehän sitten tehdään. Tuokin on tehty ja olin kuin uitettu koira kun perille pääsin, mutta kun kerran oltiin tuosta puhuttu niin pitihän se sitten toteuttaakin vaikka välillä kroppa meinas luovuttaa, mutta mieli ei. Se sama periaate jatkui sitten nyt kun menin salille. Minähän kuvittelin olevani vielä nuori ja hyväkuntoinen. Ajattelin aina jaksavani vaikka kroppa ei aina jaksanutkaan. Laitoin kroppani toooooosi koville just sillä kun mun pää sanoi että kyllä mä jaksan joten en luovuta...enkä luovuttanut.....kunnes sitten löysinkin itseni leikkaussalilta ja loput onkin historiaa....eli nyt olen sitten todellakin kantapään kautta oppinut, että ihan aina ei kaikkea tarvitsekaan antaa vaan voi luovuttaa jos kroppa on erimieltä kuin aivot...tsemppiä tuohon cooperin testiin...se on ihan hyvä tavoite :D
Minäkin taidan antaa periksi aika helpolla, mutta toisaalta, kun vaan pääsen alkuun (mikä on joskus ylivoimaisen vaikeaa), niin sitten jaksan kyllä.
Pitääpä miettiä kysymystäsi!
Tuossa kuntoilussa olen vähän laiska ja pakotan itseni menemään salille.Mun kunto on nyt vähän huonompoi kuin ennen kesää,koska unohdin astmalääkkeet tänne ja koska oli pitkä tauko välillä.Eilen olin juoksumatolla vain 20 minsaa ja jo ihan hikinen ja poikki,kun taas ennen kesää sujui paremmin.Mutta otan nyt iisisti,eli hiljalleen se kunto taas paranee.En oikeastaan ihan kunnolla osaa vastata tuohon kysymykseesi...Tsemppiä vaan Cooperin testiin!mulla tällä hetkellä tulos olisi varmaan bad...
Cooperin testi hyi yäk, hih! Kouluaikojen inhokki. Olen entinen telinevoimistelija ja tanssija,eli olisin kyllä voinut juosta 12 minuuttia ja erittäin hyväänkin tulokseen mutta ei, en vain tahtonut. Pohojalaanen jästipää aikoijen alusta asti = ). Nyt en edes saa/voi juosta vaikka tahtoisinkin ( en ). Nuoruuden urheilu on kostautunut ja selkä ei enään jaksa.
Ciacy, sun selkä on kyllä varoittava esimerkki, että pitää olla varovainen ja todella kuunnella kroppaa kuntoillessa ... Kilpaurheilijoilla on yhdellä sun toisella vanhetessa ihan kauheita vaivoja ja nivelrikkoja yms ... saa miettimään, että kuinka hyväksi on kropalle se jatkuva äärirajoilla treenaaminen ... Noh, sellaiseen musta ei ole jokatapauksessakaan ... :D Mutta haluaisin että ois jotain mitä oon tehnyt, jossa oon tosiaan itseni ylittänyt - ei välttämättä urheilujuttu. ... (paitsi cooperi pitää saada yli 2km!) ;)
Haliterkut <3
Sennie, joo usein se aloittaminen on se vaikein asia .. Ehkä pitäisi ajatella, että itsensä ylittämistä on jo se että yleensäkin tekee jotain, vaikka ei huvittaisi - eikä pelkästään se tekemisen tulos ;)
Yaelian, mä oon hiestä märkänä jo 10minsan juoksun jälkeen :D :D -- mutta mä oonkin hyvä 'hikoilemaan', siihen ei paljoa tartte vaikka muuten ei olisi rankkaa .. Juoksu on sellaista, että jos pitää taukoa niin nopeasti kunto huononee - mutta onneksi se myös nousee nopeasti, kun säännöllisesti harrastaa :) Tsemppiä sullekin kuntoiluun ja paljon haliterkkuja + rapsutuksia Bambille!
Jonna Meksikosta ... mäkin suorastaan vihasin cooperin testiä kouluaikoina!! Sielä se voikkamaikka seisoi pillinsä kanssa ja tuijotti kelloa, ja musta tuntui että se aika ei IKINÄ lopu ... Mä en kouluaikoina ollut todel-lakaan mikään urheilija, oikeastaan vasta parin kympin tienoilla alkoi kiinnostaa jonkinlainen kuntoilu, että pysyy terveenä ja timminä ... ;) Inhottavaa, ettei sun selkä kestä enää juoksua - mutta onneksi on paljon selälle ystävällisempiäkin kuntoilumuotoja .. :)
Haliterkut <3
Post a Comment