12 v. Ulkosuomalaisuutta

12 vuotta sitten tänään, 27.8.2000, lähdin Suomesta Dubliniin töihin. Mukanani täysi matkalaukku ja avoin tulevaisuus. Rinnallani sydänystäväni M, jonka kanssa kihisimme jännityksestä.

..... Edellisenä iltana olin ollut veljen luona sanomassa hei-heit hänen perheelleen. Toisen veljen ja koko muun suvun olin hyvästellyt edellisellä viikolla, kun kävimme koko isänpuolen suku 24H.n risteilyllä. Ko. risteily oli yhdistetty 'Mummun 80-vuotis ja MaaMaan Irlantiin Muutto" -juhla.

Isi ja äiti ja MaaMaa läksiäisristeilyllä juhlalhumussa

MaaMaa ja rakkaat isoveljet läksiäsiristeilyllä juhlahumummassa! :D

..... "Espoon-veljen" kotona hänen kolme lastaan oli leiponut mulle läksiäiskakun ja ostaneet ihanan Kalevala -sormuksen läksiäislahjaksi. Kumityttö Sakari oli vain 4 vuotias!! Pojanviikari J oli 2v. ja isosisko V 7-vuotias ja juuri aloittanut koulun! Oulun veljen pojista oli syntynyt vasta ensimmäinen, ja hän oli vain reilun vuoden vanha tuttisuu!

Mummu, kumityttö ja villiintynyt veljenpoika villiintyneen MaaMaan sylissä, äiti -kulta, V ja kälyseni M.

..... Muistan elävästi tunnekuohun, kun hyvästelimme äidit ja isät lentokentällä. Itkua oli mahdoton pidätellä, vaikka kaikki olivat iloisia kaikesta jännittävästä tulevasta.

..... Muistan myös, että heti kun olimme päässeet turvatarkastuksesta läpi, niin lähtemisen suru unohtui. M:n käly oli nimittäin järkännyt meidät Finnairin business loungeen, ja sinnehän me marssimme suoraapäätä skoolaamaan screw-drivereilla! :D

.... Lensimme Dubliniin Tukholman kautta. Meistä kumpiaan ei ollut ikinä ennen ollut Irlannissa. Syy, miksi Irlantiin yleensä lähdimme, oli ystävämme RouvaHoo :) Heljä oli nimittäin mun pomo Suomessa, ennenkuin hän lähti vuoden -99 alussa Dubliniin ... hänellä meni siis aika tasan vuosi siihen, että sai meidät houkuteltua hakemaan töitä hänen tiimistään Dublinissa myös ...

..... Ensimmäiset pari viikkoa asuimme uuden työnantajan kustannuksella Dublinin keskustassa The Bridge Guesthouse -nimisessä pienessä hotellissa, ihan Temple Barin vieressä. Arkipäivät menivät töissä koulutuksessa, joka kesti melkein kuukauden. Aloittajaryhmässämme oli reilu parikymmentä nuorta ympäri Eurooppaa, joista suurin osa asui samassa hotlassa kanssamme. Illat ja viikonloput juhlimme tietysti Temple Barissa, erityisesti The Porter House, joka oli ihan hotelliamme vastapäätä, oli suosiossamme - kutsuimmekin sitä Olohuoneeksemme :)

Nyt kun muistelen noita 12-vuoden takaisia juttuja, oikeasti tuntuu ettei niistä ole kovinkaan kauan. Muistan elävästi arkiaamut, kun koleassa aamuilmassa matkasimme työpaikalle ja iltapäivät, kun lämpötila oli noussut rutkasti. Kerrospukeutumista piti harjoitella heti alkuunsa :) Otimme kaiken hyvin rennosti; ei mitään paniikkia pysyvän kodin löytämisestä tms. ... ja ehkä juuri siksi, ettei mistään pahemmin hermoiltu, loksahteli asiat paikalleen hyvin nopeasti ja upeasti. Kun olimme olleet 3 viikkoa Dublinissa, oli meillä on aivan ihana koti Verdemontissa lähellä työpaikkaa. 2 -kerroksinen ihan uusi Townhouse, jossa yläkerrassa molemmilla omat makkarit ja kylppärit ja sitten yhteinen olohuone, keittio ja parveke alakerrassa. Se oli mitä mainioin bilekämppä ja meistä tuli kuukausien myötä suorastaan kuuluisia kansainvälisessä kaveripiirissämme meidän 'suomalaisista' bileistä! Erityisesti glögirikkaat pikkujoulut jäivät ihan kaikkien  mieleen varmasti! :D

M&M ensimmäisenä iltana omassa Dublinin kodissa! :)

Tästä postauksesta tulisi kilometrin pituinen, jos kertoisin tähän ihan kaiken ... onneksi mun ei sitä tarvitse tehdä, sillä blogistanihan löytyy paljon Dublinin juttuja jo valmiiksi.

Se minkä halusin kuitenkin ihan erikseen tähän kirjoittaa on tämä: USKOMATONTA mitä kaikkea tämän 12-vuoden aikana on tapahtunut! Irlantiin lähteminen aikanani on oikeasti muokannut mun ihan koko elämän! Tuskin olisin tänään täällä Sveitsissä hanin kanssa, ellen olisi Irlantiin lähtenyt .. ! Jännittävä ajatella, miten elämän pienet ja suuret päätökset ohjailee kohti 'Destinyä' ... !

Äitia ja isiä ei enää maankamaralla ole .... sekin tulee elävästi tällaisina merkkipäivinä pintaan ... mutta tunnen heidän läsnäolon ihan joka päivä ja jokapuolella ! Tiedän, että he katsovat minua tuolta jostain hymyillen ja ylpeinä, tunnen rakkauden ympärilläni! :)

Veljien muksut ovat hyvä (?) merkki siitä, että aikaa on kulunut ... ! V kirjoitti keväällä ylioppilaaksi, kumityttö aloitti lukion. Molemmat ovat jo nuoria aikuisia! Veljenpoikien lukumäärä on tuplaantunut, kun Ouluun on siunaantunut 2 vekkulia lisää ...

Mummu on ehtinyt viettä jo 91. synttäreitäänkin -- parin viikon päästä täyteen tulee 92v!

Aivan ihania ja rakkaita sydänystäviä olen saanut monta, ja ympäri Eurooppaa löytyy mukavia kavereita. Olen tavannut ihanan hanini ja saanut hänen mukanaan mahtavia ihmisiä laajennettuun perheeseen.

Minä itse .... tietenkin vähintään yhtä hehkeä kuin 12 vuotta sittenkin, mutta 100% varmempi itsestäni! Minä osaan, minä pärjään, minä pystyn, minä uskallan! Minä nautin, minä välitän, minä iloitsen! Minulla on IHANIA ihmisiä ympärilläni ja koko maailma avoinna, edelleen! Elän tätä päivää, muistelen lämmöllä eilistä, opin virheistä ja katson luottavaisin mielin tulevaan. Avaan mieleni käsivarret, ja annan elämän juosta syliin!

"Always shoot for the moon!  ....even if you miss, you will land among the stars!"