Kiusaamistahan tapahtuu yhteiskunnan kaikilla saroilla ... ikävä kyllä. Itse en suureksi onnekseni ole ikinä joutunut kiusaamisen uhriksi, mutta tiedän ihmisiä jotka ovat. Sekä kouluaikoina että aikuisenakin työelämässä.
Kuka tahansa voi joutua kiusauksen kohteeksi. Toiset meistä on herkempiä ja toiset vahvempia. Toiset pystyy jättämään kiusaukset omaan arvoonsa, ja sitämukaan tukahduttaa kiusaajien halut jatkaa rääkkiä. Toiset joutuu kiusauskierteeseen ... Syyllinen on tietysti aina kiusaaja, siitä kannasta en aio siirtyä... mutta kuinka pitkälle kiusaus menee riippuu mielestäni myös siitä miten kiusaaminen 'otetaan vastaan'. Varsinkin aikuis-iällä... Terve itsetunto ja rohkeus nostaa kissa pödälle - se, ettei yksinkertaisesti anna toisten kohdella itseään väärin.
Helpommin sanottu kuin tehty ...
Lähipiirissäni on mies, joka joutui kiusatuksi työpaikallaan. Hänellä oli todellinen 'bully' pomo, joka oli kamala kaikille. Kiroilua, julkista nolaamista, huutoa, käskyttelyä, mollausta .... Järkyttävää kielenkäyttöä.... Tämä tuntemani mies oli ensin aivan shokissa saamastaan kohtelusta, eikä osannut pitkään aikaan tehdä asialle mitään. Yritti naurahduksella pyristää satuttavat kommentit pois - mutta tietysit ne jäivät mieleen painamaan. Lopulta mies sai tarpeekseen ja valitti pomon käytöksestä henkilöstöhallintaan. ...ja mitäs sieltä sanottiin!? "Älä ota itseesi, pomo on tuollainen kaikille.... Älä välitä." .... Hohhoijaa!
Lähipiirissäni on mies, joka joutui kiusatuksi työpaikallaan. Hänellä oli todellinen 'bully' pomo, joka oli kamala kaikille. Kiroilua, julkista nolaamista, huutoa, käskyttelyä, mollausta .... Järkyttävää kielenkäyttöä.... Tämä tuntemani mies oli ensin aivan shokissa saamastaan kohtelusta, eikä osannut pitkään aikaan tehdä asialle mitään. Yritti naurahduksella pyristää satuttavat kommentit pois - mutta tietysit ne jäivät mieleen painamaan. Lopulta mies sai tarpeekseen ja valitti pomon käytöksestä henkilöstöhallintaan. ...ja mitäs sieltä sanottiin!? "Älä ota itseesi, pomo on tuollainen kaikille.... Älä välitä." .... Hohhoijaa!
Jos asia on vaivannut niin paljon, että siitä käy valittamassa henkilöstöhallintaan, niin ei sitä pitäisi olankohautuksella ohittaa! Ja vihoviimeinen ohje on sanoa 'Älä ota henk.koht, tyyppi on kaikille ilkeä..." Miksi KAIKKIEN pitää kärsiä yhdestä idiootista, miksi kaikkien pitää tsempata ja psyykata itseään 'olemaan ottamatta henk.koht.' Sehän tarkoittaa, että kaikkien muiden pitää tehdä muutos ja sietää tilannetta, paitsi itse pahantekijän. Käsittämätöntä!
Nooh, tuttavani jatkoi hommia jonkin aikaa, ja yritti tehdä kuten oli neuvottu: olla välittämättä. Mutta jos jokaikinen aamu melkein itkua vääntämällä lähtee töihin, ja pelkää palauttaa raportteja pomolleen, menettää yöunet ja suorastaan VIHAA mennä töihin, niin eihän siinä enää pysty olemaan välittämättä!
Tuttavani vei asian uudelleen puheeksi HR:ään ja sai saman kehoituksen uudelleen. Asia otettiin esiin myös ylemmän pomon kanssa, ja pitivät jopa kolmeen pekkaan 'sovintopalaveria' ääliöpomon kanssa, jotta tilanne saataisiin rauhoittumaan. Ei auttanut. Vittua ja Perkelettä huudettiin edelleen päin naamaa monta kertaa päivässä. "Et osaa mitään, saatana!"
Lopulta tuttavani sai yksinkertaisesti tarpeekseen. Hän kävi HR:ssä sanomassa, ettei pysty tekemään töitä moisessa työ-ympäristössä. HR yritti aloittaa saman vanhan virren: "älä ota henkilökohtaisesti, pomo nyt on vaan sellainen ..." johon tuttu sanoi: "Pomo saa olla mikä on, mutta minun ei tarvitse tällaista sietää. En voi antaa kenenkään kohdella minua näin; en vaikka olisin vain yksi monesta väärin kohdellusta. Arvostan ITSE itseäni enemmän. ... Irtisanoudun."
Kun tuttavan irtisanoutuminen levisi työpaikalla lopulta myös persepomon korviin, muuttui tällä ääni kellossa samantien! Ystävällistä puhetta, kehuja työtuloksista, taputtelua olkapäälle ... USKOMATONTA! Niin lällärimäistä käytöstä kuin vain olla ja voi. Tuttavani piti päänsä; tilanne oli päästetty liian pitkälle - no turning back.
Mielestäni tuttavani teki ehdottomasti oikean ratkaisun. Tietysti tilannetta helpotti se, että rahallisesti perheellä oli varaa jättää toisen aikuisen työpaikka. Ja helpotusta toi myös tieto siitä, että uusi työpaikka löytyy varmasti ennenpitkää. Vaikka edessä onkin työnhakua ja jonkinverran stressiä raha-asioista, niin se on pientä verrattuna entisen pomon aiheuttamaan rääkkiin. Riskialtis veto se irtisanoutuminen oli, mutta olen täysin samaa mieltä tuttavani kanssa, ettei mikään ole sen arvoista että voi antaa itseään kohdella niin alhaisesti.
Järkyttävää, että sellaisia kiusaaja-bully-sikoja on olemassa!
Miten he elävät itsensä kanssa?! Miksi pahimmat kiusaajat ja pahanilmanlinnut ovat aina ne, joita suojellaan viimeiseen asti?!
Toivottavasti kaikki kiusatut jaksaisivat ja pystyisivät puolustautumaan ja laittamaan stopin kohtelulleen ... Sekä lapset, että aikuiset. Ja voikun kaikki kiusaajat tajuaisivat kuinka pienikin 'harmiton nälväily' voi jollekin olla todella satuttavaa ja yksinkertaisesti LOPETTAISIVAT!
Täysin turhaa toimintaa; ei kellekään jää hyvä mieli - ei varmasti. Ikinä!
12 comments:
Voi tollasia ààliòità riittàà ja tààllà Italiassa ollaan àrsyttàvàn suorasanaisia ja minun korvaani ilkeità ettà on vàlillà vaikea kàsittàà kuinka tààllà ihmiset puhuu. Tosin muut eivàt vàlità, minà vain. Olisin varmasti ihan hajalla jos mulle puhuttais niin ikàvàsti, kun tààllà joskus kuulen joitakin puhutettavan. Suomalaiset ottavat asiat kai niin kirjaimellisesti, koska nàmà paikalliset ei tosiaankaan vàlità. Harmillisia on kaikki kiusaamiset. Minàkin olen hetkeksi joutunut kiusatuksi. Olin silloin 15 ja mulla oli poikaystàvà, joka tuli mua riparille moikkaamaan. Muilla ei ollut tai ei ne ainakaan sinne salaa tullut ja siinà sitten leimauduin huoraksi. Onneksi sità kesti vain muutaman pàivàn, mutta olihan se kamalaa ja automaattisesti kun nàità tyyppejà aikoinani suomessa vielà nàin niin olin heità kohtaan hieman ilkeà ja piikittelevàkin. Nyt kun asiaa mietin niin he tuskin edes tajuavat ettà joku huorittelu silloin aikoinaan saattoi minua satuttaa, mutta kyllà ne pienetkin asiat satuttaa. Ihana postaus ja muistutus kaikille :D
Itseäni on myös kiusattu ihan pienestä lähtien, ja voi kyllä sanoa että jäljet se jättää. Oli niin sanallista kun fyysistäkin kiusaamista, itkin aina kun kouluun piti lähteä. Olen myös joutunut sietämään kaikenlaisia työnantajia, joilla on sanottavaa ihan jokaisesta asiasta. Alan kyllä olla jo aika kyllästynyt tuollaiseen ja onkin kasvanut aika paksu nahka, mikä sekään ei aina ole ihan paras juttu. :/
Tuollaiset bullysiat ovat kamalalia;onneksi ystäväsi pääsi siitä paikasta eroon!
Olen joutunut muutaman kerran kiusatuksi työpaikalla (seksuaalinen häirintä on kai sekin kiusaamista..) ja poikani oli koulukiusattu,mikä aiheutti minullekin mielipahaa.Näistä asioista onkin hyvä kirjoittaa ja Rita (http://ritamentor.blogspot.com/) onkin perustanut naamakirjaan kiusaamisen vastustamiseen liittyvän ryhmän.
Mulla oli kerran aivan hirveä pomo. Hän oli aasialainen joten ehkä edusti sikäläistä työkulttuuria? Joka tapauksessa, hänen ainoa motivointikeinonsa oli haukkuminen. Sekä toimistossaan että _asiakkaiden kuullen_. Joka toinen hetki hän sanoi "kysy sitten ihan mitä vaan" ja heti seuraavaksi "miten et vieläkään osaa tätä, et voi olla noin hidas". Tein monta hommaa oma-aloitteisesti ja oikein, mutta niitä ei noteerattu mitenkään. Otin loparit eikä kiinnostanut yhtään että jäivät pulaan, siitäs saivat!
Se tieto, että kiusaaja se todellinen reppana on, ei kyllä paljoa lohduta tai auta kiusattua. Vaikka olis hyväkin itsetunto, niin jos tilanne jatkuu ja jatkuu, niin pelkästään se voi alkaa rasittamaan.
Mun mielestäni, en kyllä tiedä miten se voisi tapahtua, apua tarvitsisi juuri se kiusaaja, hänen käytöksessä se vika on. Melko varmasti jotain omia ikäviä kokemuksia on taustalla. Tosin kiusaaja ei itse välttämättä todellakaan tiedosta omaa ongelmaansa.
Oho, olin kirjautunut väärään profiiliin, tällä päällä mun oli tarkoitus kommentoida.
Ciacy, kulttuureissa on tosiaankin erilaiset tottumukset. Jossain kulttuurissa on ihan OK olla suorapuheinen ja kaunistelematon, kun taas toisissa kuuluu ehdottomasti asiaan olla hyvin hienovarainen ja yltiöpäisenkin ystävällinen. Mutta kiusaaminen on aina kiusaamista - eikä missään kulttuurissa ole varmastikaan OK kiusata. ... onneksi et sinäkään ole joutunut pahemmin kiusauksen kohteeksi; tuollaiset pienemmät nälväykset ja 'huhut' ovat kyllä myös satuttavia. Ne sun riparikaverit tuskin edes muistaa enää, että sulla kävi poikakaveri moikkaamassa - mutta sinä muistat ne ikävät puheet varmaan loppuikäsi ... :/
Martzu, ikävä kuulla että sinua on kiusattu paljon jo pienestä pitäen ... varmasti ollut rankkaa, ja jättänyt jälkensä. Liika kovanahkaisuus ei tosiaan sekään ole hyvästä; sekun ei tarkoita että ei enää tunne mitään, vaan enemminkin sitä että peittää ne tunteet ... Tärkeintä on varmaakin itsellensä selventää, että asiat joita kiusaajat sanoo eivät ole totta! Ja kunnioittaa itse itseään ihan rehellisesti. Se itsekunnioitus heijastuu uloskinpäin ja saa useimmat ihmiset kunnioittamaan sinua myös ... Toivottavasti saat edes jonkinlaisen 'closuren' kaikista ikävistä kokemuksista, ja pystyt jättämään ne taaksesi. Sinä olet UPEA ihminen! :)
Yaelian; seksuaalinen häirintä on sekin todella satuttavaa ja aiheuttaa pitkäaikaisia haavoja mieleen ... Senkin voi laskea kiusaamiseksi, jos häiritsijä 'kiusallaan' ahdistelee. Ikävä kuulla, että poikasi on ollut koulukiusattu - se on varmasti todella turhauttavaa kun usein on niin ettei asiaan reagoida vaikka kuinka sitä yrittäisi tuoda esille ... :( Täytyykin tutustua tuohon Ritan blogiin ... mä olen blogistaniassa lukenut Enkeli Elisan tarinaa eri blogeista ja myös FB:stä ... onneksi heidän aloittama kampanja tuntuu todella ottavan tuulta siipien alle. .. :)
Athelas, kamalalta kuulostaa pomosi. Mullakin on kokemusta Aasialaisesta (Intialainen) pomosta, ja todellakin heidän kommunikointitapa on täysin erilainen kuin euroopassa yleensä. Ovat paljon töykeämpiä ja väärällä tavalla suorasanaisempia; sanovat asioita lonkalta ilman että niissä on välttämättä mitään perää ... Onneksi pystyit jättämään moisen paskin taaksesi; siinähän sitten (toivottavasti) itkevät kun menettivät hyvän työntekijän aivan turhaan ...
Itkis, se on totta että kiusaajalla on yleensä jotain ikävää omassa elämässään, joka saa heidät käyttäytymään huonosti muita kohtaan. Erityisesti lapset eivät välttämättä osaa purkaa huonoa oloa oikein. Kiusaajia pitää tietysti myös auttaa ja yrittää ymmärtää. MUTTA jos AIKUINEN ihminen purkaa huonoa oloa kiusaamalla muita, se on mun mielestä anteeksiantamatonta ja siihen mulla ei riitä ymmärrystä. Aikuisen ihmisen tulisi olla jo sen verran viisas, että tietää mikä on yksinkertaisesti väärin. Ja se on väärin että purkaa omaa huonoa oloa kiusaamalla muita. Lapset ei vielä välttämättä vielä ymmärrä 1. että heilla ON huono-olo ja 2. että mitä he tekevät on kiusaamista ja 3. että kiusaaminen todella satuttaa sitä toista osapuolta. Mutta aikuinen tietää jo ainakin nuo kaksi viimeistä pointtia, ja jo sen perusteella aikuisen pitää osata hillitä itsensä ja kohdella muita ihmisiä oikein.
Voi kiitos <3 Kyllä se aurinko varmasti alkaa jossain vaiheessa tähänkin nurkkaan paistamaan :)
Martzu, ihan varmasti paistaa - usko siihen, päätä niin :) <3
Erään hyvän ystävän pomo aikoi olla kovaa poikaa ja yritti huutamalla saada asiansa perille. Ystäväni kuunteli hetken, nousi seisomaan, löi nyrkin pöytään ja sanoi rauhallisesti:" Kuule, se on sillä tavalla että mulle et huuda." Tietysti huutajapomo hämmentyi, mutta huuto loppui siihen lopullisesti, ja työsuhde jatkui vuosia toisiaan kunnioittaen. Tepsii tietysti vain joissain tapauksissa, mutta mikään ei estä kokeilemasta.
Niin tarkea asia MaaMaa. Hyva, etta ystavan tyoasia sai paatoksen. Toivottavasti uusi tyopaikka loytyy pian. Mua kiusattiin koulussa ylaasteella. Nyt kun ajattelen asiaa niin se ei enaa tunnu kovin pahalta eika se kiusaaminenkaan varmasti ollut sielta pahimmasta paasta. Mutta silloin se tuntui hirvealle ja monta kertaa olisin mieluummin jaanyt kotiin kun lahtenyt kouluun. Asiaa ei auttanut se, ettei koulun rehtori osannut/halunnut tehda asialle mitaan vaikka tiesi mita tapahtui.
Oon myos ollut sellaisessa tyopaikassa, jossa pomo oli ottanut yhden tyontekijan hampaisiinsa. Se on tosi hankala tilanne kolleegoillekin.
Toivon, ettei omat lapset koskaan ole kiusaajia tai kiusattuja ja puhutaankin asiasta aika usein kotona.
Anonymos, ystäväsi 'tarina' kuulstaa hyvin samalle kuin mun ystävän - tosin sillä erolla, että ei auttanut vaikka asia tuotiin esille huutajalle. Vasta irtisanoutuminen sai sen kai tajuamaan, että on tosi kyseessä ... ja sehän oli tietty liian myöhästä ... :/
mam ãe, tärkeä puheenaihe todellakin. Varsinkin lapset ei välttämättä edes tajua kuinka loukaavaa ja satuttavaa kiusa voi olla kiusatulle... ja aivan liian usein se on se kiusattu joka joutuu vaihtamaan koulua tms. kun kiusaaja jatkaa kuten aikaisemminkin ... Meidän yläasteella oli kyllä aika kauheita kiusausjuttuja, kun jälkikäteen ajattelee ... rinki poikia nälvi, nolas ja ilkku niin monia ... tiedät kyllä keitä tarkoitan... miten ihmeessä niihin ei puututtu!? varsinkin kun ne tosiaan oli satavarmasti kaikkien tiedossa aina rehtoriin asti ... ://
Post a Comment