Rakkaushistoriikki

Martiniquen Memmu antoi mulle kivan 'Sunshine Awardin' ja samalla haastoi mut 'Rakkaushistoriikki' -meemiin, joka kuvaillaan näin:
"Homman nimi on se, että palhautelhaan miehliin mistä kaikki alko ja mihin päätty (jos päätty). Net tärkeimmät rakkauvet ja seurustelusuhtheet."

Kiitos paljon Memmu! Kivaa on saada SunShine -palkinto Karibialta asti, ihanilta paratiisisaarilta! Kunpa pian pääsisin sinne lämpöön taas rentoutumaan ... ;)

Vanhoja seurustelusuhteitakin on itseasiassa ihan hauska muistella; onneksi mitään varsinaisesti ikävää suhdetta ei ole ollut. Eikä ihan Oikeita 'Rakkaussuhteita' taida olla kuin tämä nykyinen, hanini kanssa ♥

Ihan ensimmäinen 'poikaystävä' mulla oli jo 11-vuotiaana.

Luokkakaverina oli sellainen mukava J-poika, jonka kanssa hengailin muutaman kuukauden tiiviisti. Kuljimme käsikädessä, joskus jopa vähän pussattiin! Kutsuimme toisiamme "ukkoseni ja eukkoseni". Kun luokkakavereissa syntyi kaksi muutakin 'pariskuntaa' niin me oltiin 'vanha pari' kun oltiin oltu kauiten yhdessä :D ... mutta tämä lupaava suhde ei kuitenkaan kestänyt 6. luokalle siirtymistä :D

Teini-iässä haaveilin paljon poikaystävästä, milloin haaveiden kohteena oli joku julkkis, ja milloin ikäluokkani jääkiekkojoukkueiden pelaajia... yhteistä näille haaveiden kohteille oli että ne oli 'kaukaisia' ja 'tavoittamattomissa' -- kai se oli vaan turvallista olla ihan lätkässä sellaiseen, mitä ei ihan oikeasti 'saa'... Muutama hyvin lyhyt (max. pari kuukautta kestävä) "juttu" mulla oli vuosien varrella, mutta ne kuihtui kokoon, ilman mitään kummempia 'bänksejä'.

Nuorempana kyllä rakastuin joka toiseen vastaantulevaan poikaan aina palavasti! Joidenkin kanssa oli pidempiäkin 'jaksoja', kun aina sopivan tilaisuuden tullen erilaisissa juhlissa 'sekoiltiin'....mutta ei niistä kummempaa/vakiintuneempaa kehittynyt, muutakuin sydänsuruja kun pilvilinnoista putoilin.

Ensimmäinen ihan kunnon pitkä seurustelusuhde mulla oli vasta Irlantiin muutettuani; Espanjalaisen F:n kanssa. Siitä suhteesta kirjoitinkin blogiin jo jotain tähän (kliks) postaukseen; sieltä voitte käydä lukemassa siitä reilun 2v pituisesta ailahtelevasta 'romanssista'.

F:sta eroaminen oli aika kova pala, ja aika pitkään olin asiasta todella katkera, vihainen ja surullinen... suuret haaveeni meni murusiksi. Mutta kuten niin usein olen blogissakin jo todennut, on kaikella tapahtuvalla tarkoituksensa -- ja ennenpitkää sitä ymmärtää, miksi jotain piti tapahtua.

F:n kanssa seurustelu kasvatti minua paljon, ja vaikka monesti jouduin maanrakoon suhteen aikana henkisesti, niin siltikin uskallan väittää että itsetuntoni kohosi suhteen ansiosta. F:sta opin molemmat: mitä haluan ja mitä en halua mieheltäni ;) Ja tajusin myös, että mä ansaitsen parempaa. Ja että kyllä minä kelpaan 'markkinoille' oikein hyvin!

Haniin tutustuin kun seurustelin vielä F:n kanssa. Olimme hyviä 'työkavereita'. Heitimme läppää, kirjoittelimme hölmöjä sähköpostiketjuja töiden aikana keskenämme. Tiimi-illoissa istuimme tiiviisti yhdessä jutellen ummet ja lammet. Yhdessä meillä oli aina sikahauskaa!

Kun erosin F:sta alkuvuodesta 2003, en kertonut siitä hanille; jotenkin se ei vain 'kuulunut asiaan' siinä vaiheessa. En tiennyt myöskään hanin seurustelujutuista mitään, oletin vain että hänellä on ihan varmasti tyttöystävä ja että me ollaan vain kavereita, vaikka itse olin kyllä vähän haniin jo 'pihkassa' ;)

Kesällä 2003 olin melkein kuukauden Suomessa lomalla, ja koko loman ajan hani lähetteli mulle erilaisia tekstareita ihan joka päivä. Silloin ajattelin, että ehkä hanikin musta tykkää enemmän kuin vain kaverina ... Lomalta palattuani ilmoitti hani, että hän oli saanut Dublinin toiselta puolelta uuden työpaikan. Silloin iski melkein hätä: jos ei enää nähdä töissä, eikä tiimi-illoissa, niin missäs sitten?! ...mutta sehän olikin se 'trigger', viimeinen sysäys, kun alettiin sitten töiden ulkopuolella tapailemaan. Sähköä oli ilmassa niin, ettei sitä voinut olla huomaamatta, oli pakahduttavaa itseään 'pidätellä' kun mieli teki jo huutaa että "HALUUN SUT!" :D

Käytiin leffassa yhtenä iltana, ja leffaan en voinut keskittyä ollenkaan kun vaan tunnustelin hanin kyynärpäätä joka koski mun kyynärään käsinojalla :D ... uudet treffit sovittiin onneksi heti seuraavalle päivälle: illallinen italialaisravintolassa ja pari pulloa punaviiniä pyyhkäisi viimeisetkin estot ja VIHDOINKIN hani pussasi mua!! Ai että! Jalat lähti alta ja se oli siinä. No turning back. He's The One for me. I'm The One for him.

Miten ihanaa oli sitten kuulla, kuinka hanikin oli jo kuukausia ollut pakahtumaisillaan ja kuinka hänkin oli pohtinut päänsä puhki yrittäen saada selville millä mielellä minä meidän 'ystävyydessä' olen ... Uskaltaako tehdä liikettä eteenpäin, jos toinen ei haluakaan sitä .. ? Onneksi hani ekan liikkeen teki - siitä lähtien ollaan oltu Paita ja Peppu!

Tässä haastankin sitten teidät kaikki bloggaajat: avautukaa, ja kertokaa te muutkin 'Rakkaushistoriikinne' - ja vinkatkaa kommenttilaatikkossani niin tulen lukemaan postauksen! :)