Pieneksi tytöksi, jolla on ihan kamalan kova ikävä äitiä.
Näitä päiviä tulee ja menee.
Tämän päiväisen olon laukaisi viimeöinen uni. En muista unesta paljoa, mutta äiti oli siellä. Unessa. Mun kanssa.
Mä olin pieni. Ja jotain pelkäsin hurjasti. Äiti päästi viereen nukkumaan. Olin kippurassa äidin halauksessa, selkä häneen päin. Itkin unessa lohduttomasti. Äiti piti ihanan lämpimästi ja lujaa kiinni, painoi poskensa mun poskea vasten ja lohdutti.
Heräsin omaan nyyhkytykseen.
Tunsin äidin halauksen ja posken poskellani, edelleen.
Se lohdutti.
Löysin vanhan kuvan äidistä, missä näen itseäni.
Monet sanoo, että mussa on äidin näköä - en sitä itse aina erota. Mutta kyllä joskus.
Ja se on ihanaa...
Äiti .... ajatteletko minua ....
...kun minä ajattelen sinua... 
26 comments:
Halauksia sinulle täältä kaukaa lähettelen, näissä kuvissa te todella olette selkeästi äiti ja tytär, niin saman oloisiakin. :)
Voin vain koittaa kuvitella näiden unien tunteikkuutta ja vahvuutta. Haleja!
<3 halit. Itku tul.
Kyllä ajattelee kun ajattelet. Halaan.
Kyyneleet valuu... enkä tiedä mitä sanoa. Tuli mieleen mitä mummoni sanoi isäni kuoltua, se meni jotenkin näin: "Ei täältä ole sinne pitkä matka, lyhyt on unien ja muistojen tie..." Ihanaa, että äitisi vieraili luonasi unessasi sinua lohduttamassa, oma kaunis suojelusenkelisi. Voimia ja halauksia sinulle MaaMaa.
Kuule siellä se äitisi istuu pilven hattaran päällä, ehkä saman kuin minunkin äitini ja katselevat tänne alas ja sanovat, että näkyy niillä tytöillä ihan kivasti menevän tai onpas ne nyt jatkuvasti reissussa.
Paljon haleja sulle MaaMaa.Tunnen tuon tunteen niin hyvin,sillä oma rakas äitini kuoli myös niin nuorena ja aina on ikävä,kyllä se siellä taustalla aina on,jos on ollut kovin läheinen. Kyllä hän sieltä ajattelee sinua ihan niinkuin sinäkin häntä!
Ihan varmasti ajattelee ja siksi tuli sun uniin. Halauksia MaaMaalle!! Ja kyllä, teissä on samaa näköä : )
Niin aiti,
sina siella, mina taalla,
niin kaukana,
kuiskauksen paassa toisistamme.
- En muista kuka tan on kirjoittanut mutta se koskettaa mua aina.
Lapsena mentiin lakanan alle
kun naiset vetivat,
tuuli kavi kasvoihin
kun lakana ravahti
Nyt on toiset tuulet,
suoraan selalta puhaltavat.
Vanhat puut ymparilta kaatuneet,
ei auta: on oltava jykeva,
juuret syvaan pureva,
vesakon suoja.
- Helena Anhava
Pihlajan tuoksuva tuuli,
ruohonvihrea kaden alla.
Kosketus mielen ihoon
ja aistit tietavat:
juuri nyt sina muistat minua.
- Helena Anhava
Superhalaukset taalta kaukaa MaaMaa!
Voi MaaMaa pieni, minullakin tuli kyyneleet silmiin. Kyllä se äidinrakkaus vaan kantaa myös kuoleman yli, siitä olen ihan varma, iso lämpöinen hali <3
Kiitos Ratón... ne unien tuntemukset on todella vahvoja ja äidin läsnäolo voimakas. Tuntui todella, että hän oli siinä halaamassa <3
Natjale :´)
Kiitos Heljä; mäkin uskon että ajattelee!
Kiitos ihana Elvira ja tosi kauniisti on isoäitisi sanonut unien ja muistojen tien lyhyydestä... :´)
Se on ihan totta - hetkessä pääsen ihaniin muistoihin! <3 Isot halit sinulle kanssa!
Allu, mäkin uskon että ne katselee ja hymyilee meidän touhuille. Ja tietyissä tilanteissa tulee vierelle antamaan jonkinlaisen merkin läsnäolostaan <3
Kiitos kauniista sanoista Yaelian :´)
Ja se on ihan totta, ettei ikävä varmasti ikinä väisty kokonaan... äiti on aina äiti <3
-Sanna, kiitos :)
Tunnen äidin läsnäolon usein, varsinkin sellaisina hetkinä kun surettaa... Haleja takaisinpäin myös <3
Voi miten kauniita runoja mamae! Ihania, lohduttavia ja merkkaa pajon <3
Kiitos kun kirjoitit ne tänne - otan nuo talteen!
Isot halit takaisinpäin ihana Sinä!
Vera A. kiitos myötätunnosta ja ihanista sanoista.
Äidinrakkaus siirtää varmasti vaikka vuoria, joten toki ulottuu tähtikaaren ylikin! Tunnen äidin rakkauden sydämessäni ihan joka päivä! <3
Halirutistuksia takaisin myös! xoxox
Kaipauksen kirpaisemat hetket täyttävät joskus mielen ja uniin tullessa niitä on vaikea karistaa olkapäiltään -eikä aina haluakaan, kun rakas ihminen on hetken ollut lähempänä. Ihanaa joskus (edes) sekin, eikö?
Oi MaaMaa! Kyllä se äiti ajattelee, jokaisella askeleella. Katselee ja rakastaa. Uskon siihen niin vahvasti.
Teissä on tosi paljon samaa näköä ja samaa oloa. Kaunis äiti ja kaunis tytär :)
Iso iso iso halaus!
Mullakin taas lahti kyyneleet valtoimenaan valumaan. Niin kauniisti kirjoitit.
Ja todella teissa on paljon samaa nakoa, tosi kauniita molemmat.
Unimaailma on ihana, kun siella ei ole mitaan rajaa elaman ja kuoleman valilla. Aitisikin voi siis kayda luonasi =)
Ma olen joitakin kertoja tavannut unissa isovanhempiani yms. Mummon sisko kertoi mulle mihin han kuoli, ja tuntui maailman normaaleimmalta asialta keskustella siita hanen kanssaan, kun han oli siina ihan elava itsensa.
Ihanat noi valokuvat!
Varmasti ajattelee... Olette mielestäni samannäköisiä...kauniita... <3
Voi hyvin MaaMaa! Terkkuja Suomesta (vielä -tai oikeastaan enää- viikko täällä)...
Iso halaus minulta. Olette kyllä toistenne näköisiä. Onneksi sinulla on ihaia muistoja.
Susadim, todellakin oli ihanan tuntuista kun äiti halasi niin tiukasti - vaikkakin unessa, niin se oli niin toden tuntuista, aivan ihanaa!
Kiitos Karkki ihanista sanoista!
Isoja haleja paljon takaisin <3
Kiitti myötätunnosta Itkis :´)
Ja kiitos myös kauniista sanoistasi - musta on ihana kuulla, että äidissä ja mussa on samaa näköä; munki mielestä äiti oli (on) suunnattoman kaunis!
Stello, unimaailma on tosiaan ihana kun pääsee lähemmäksi: kuulee äänen, näkee ja tuntee - melkein kuin oikeasti! Mäkin olen unissani usein tavannut isovanhempiani, jopa pikkuisen itseni kanssa olen jutellut! Se on uskomatonta!
Kiitos kuvien kehusta; mäkin tykkään niistä! :)
Sevda, kiitos ihanista sanoista <3
Nauti viimeisestä viikosta Suomessa olan takaa, ja hyviä voimisia sinulle myös! :)
Kiitos Vihreätniityt!
Muistot onneksi tosiaan säilyy ikuisuuden, ja se tunne että äiti - ja tietysti myös isä - ovat edelleen läsnä lohduttaa; he ovat minussa ja muissa jälkeläisissä, ja ihan vaan ilmapiirissä! :)
Haliterkut irkkulandiaan! <3
Oi, oi! Siellä ne äidit katselevat pilven reunalta lastensa touhuja. Oman äitini kuolemasta tulee joulukuussa kaksi vuotta. Vieläkin, varsinkin työstä kävellessä, mietin, että pitäisi soittaa ja kysellä kuulumisia. Sitten havahdun, että ei onnistu.
Kaipuu on välillä suuri. Jaksamista Sinulle päivään!
Lueskelen mielelläni Pariisin kuulumisiasi ja samalla kertailen tuttuja paikkoja. Tulee taas Pariisin ikävä; sainkin juuri nuorimmaiselta kortin sieltä.
Varmasti ajattelee. Huokaisen ja haluan lähettää lämpimän tervehdykseni. Upea kuvapari.
Kiitos Marjatta - minäkin uskon, että äidit katselee, varmistelee, naureskelee ja varmaan vähän päivitteleekin meidän 'lasten' menoa sieltä jostain :)
Mulla äidin kuolmeasta tulee nyt parin viikon päästä 4 vuotta (uskomatonta!), mutta minäkin edelleen välillä joissain tilanteissa mietin, että "soitampa ja kysympä äidiltä" ... ne on aika surettavia hetkiä, kun todellisuus (taas) jysähtää palleaan.. mutta Elämä jatkuu. Ja hyvä niin ... :)
kiva, että jätti mulle kommentin - ihana kuulla lukijoista, varsinkin näin positiivisa kommentteja :)
Hyvää viikonloppua sinulle!!
Kiitos haleista ja kuvakehuista Vilijonkka!! <3
Voi sua... Iso hali ystava <3
Kuulostaapa surulliselta, mutta samalla lohduttavalta että näkee äidin unissa. En osaa itse oikein kuvitella millaista tuollaisessa tilanteessa tuntuisi. Oma äiti on Suomessa ja minä Ranskassa ja nähdään ja keskustellaan skypessa, mutta silti välillä ikävä tuntuu aivan kauhealta ja pitää itkutkin päräyttää. Niinpä äidit on ihan parhaita.Siellä tai täällä.
Kyllä Maamaa. Kyllä se äiti sinua ajattelee ja kyllä se äiti sinua halasikin silloin yöllä. Piti hyvänä.
Itkupilliltà tààltà vaan terkkuja moi! Iso iso hali ♥
Ihana postaus, tuli tippa silmäkulmaan! Olen sitä mieltä, että jotkut siteet on vahvempia kuin millainen tahansa etäisyys.
Kiitos ihanasta halista, Susa <3
Ella B, äidit on ihan parhaita - ehdottomasti! :) Ilman heitä ei ois meitä. <3
Kiitos lohduttavista sanoista, emmi.
Kyllä se siinä kävi, halaamassa ja lohduttamassa! <3
-S- kiitos halista, takaisin samanveroinen! <3
Italiansalaatti, nimenomaan :)
Rakkaus ei koskaan kuole! <3
Post a Comment