Auto selkään ja menoksi!

En olekaan pitkään aikaan kertonut mitään mun hulluja unia.
Niitähän näen joka yö ja yleensä muistan ne tosi tarkkaan.

Parina yönä tällä viikolla olen nähnyt sellaisia unia, missä mut hylätään. Ne on tosi surullisia, mutta kuulin eilen että sellaiset unet on yleisiä kun on suuria muutoksia elämässä. Ja sellainenhan tässä on ihan just!
Yksi hylkäämisuni oli sellainen, että olin jossain reissussa vanhempieni kanssa. Oltiin sovittu, että mennään yhdessä syömään vikana iltana ulos ja tarkoitus oli tavata jossain ravintolassa. Vanhempiani ei kuitenkaan kuulunut, joten yritin heitä kovasti tavoittaa puhelimella. Ei onnistunut: he eivät vastanneet. Menin hotellille koputtelemaan heidän ovelleen, mutta he eivät avanneet. Seuraavana aamuna olin lentokentällä valmistautumassa palaamaan kotiin, eivätkä vanhempani tulleet edes sinne! Lopulta he soittivat minulle, että eivät aio tulla kanssani kotiin vielä, vaan tulevat ehkä sitten myöhemmin. Ja että eivät olleet jaksaneet illalla tulla kanssani syömään. Itkin katkerasti sitä, että vanhempani niin minut hylkäsivät. Heräsin omaan itkuuni yöllä ...

Viimeyönä näin puolestani sellaista unta, että ajoin autoa hillittömän syvässä lumihangessa. Lunta tuli tuulilasin läpi autoon sisään hulluna, enkä pystynyt enää painamaan polkimia, kun lumi pakkautui autoon. Lopulta nousin seisomaan siinä auton sisällä, laitoin käpälät auton ikkunoista ulos, kumarruin eteenpäin ja nostin autoa tavallaan selkäni päälle ja kannoin sen hillittömän lumipenkan yli auratulle tielle. Selkään kyllä sattu, kun auto oli niin painava!
Sitten jatkoin ajelua. Ystäväni M (M&M!) istui takapeknillä ja kehui kovasti ajotaitojani. Ajoin kuulemma tosi pehmeästi :)