Muuttolinnut,
asiastaan ehdottoman varmat,
uskonsoturit,
lähtevät nuolten sekaan
vain höyhenet aseinaan,
voittajina,
sillä se
joka kykenee nousemaan siivilleen
on jo päässyt perille.
- Tommy Tabermann-
Air Francen lento-onnettomuus reitillä Rio de Janeirosta kohti Pariisia on järkyttänyt ja pysähdyttänyt eilen ja tänään. Minulta on jo monet kysynyt, miltä minusta tuntuu kuulla tuollaisia uutisia, kun itse matkustelen niin paljon. Pelottaako? Uskallatko vielä matkustaa?
Ihan päälimmäisenä minulla on mielessä omaisten suru ja järkytys!
Miten raastavaa on katsella lohduttomia ihmisiä, jotka olivat tulleet kentälle vastaan omaisiaan ja saavat kuulla noin uskomattoman järkyttäviä uutisia sen sijaan, että saisivat nähdä rakkaansa.
Kyllä siinä itku tuli. Toivon sydämestäni, että onnettomuuden syy saadaan selville ja että onnettomuuspaikka löytyy. Ilman selvyyttä eivät omaiset saa ikinä rauhaa mieleensä. Myöskin toivon, että loppu on tullut matkaajille nopeasti, ilman kärsimyksiä, ilman että sitä on edes ymmärtänyt. Uskon, että he ovat nyt hyvissä käsissä.
Omaisille tämä on vaikeampaa. Bless them all!
Lentomatkustaminen on kuitenkin kaikista matkustustavoista tilastollisesti kaikkein turvallisin. Autoliikenteessä, esimerkiksi, tapahtuu paljon enemmän kuollettavia onnettomuuksia. En pelkää lentämistä.
Joskus joku on ihmetellyt miten uskallan lentää niin usein. ...ihankuin todennäköisyys kasvaisi joka lennolla...
Eihän se niin toimi. Jokainen lento on yksi lento. Jos sillä yhdellä lennolla jotain tapahtuisi, niin se on kyllä sitten kohtaloa. En aio lopettaa rakkainta "harrastustani" sen takia, että minua pelottaa.
Haluan nauttia elämästä ja sen tarjoamista mahdollisuuksista täydellä sydämellä.
Jos se on riskin ottamista, niin sitten se on.
Elämä menisi mielestäni hukkaan, jos pelkojen takia jättäisin tekemättä asioita, joita rakastan.
Olen kirjoittanut blogiini aikaisemmin vähän tällaisista "pelko" asioista täällä.
Tuo aikaisempi postaukseni ei mitenkään liity tähän eiliseen onnettomuuteen enkä vertaa näitä asioita ollenkaan, mutta sielä myös mietin sitä, ettei pelkojen ja huolien pitäisi antaa vaikuttaa siihen, että nautitaan elämästä.
Millaisia ajatuksia tuo onnettomuus on herättänyt sinussa?
Uskallatko edelleen matkustaa lentämällä?
"Älä koskaan unohda,
kuinka ihana elämä on."
-Rainer Maria Rilke-
3 days ago
28 comments:
Tuo eilinen onnettomuus oli tosiaankin järkyttävä , ja erityisesti koska se vajosi syvälle mereen ja todennäköisesti vainajia ei ehkä ikinä saada sieltä pois. Aivan kauheaa omaisille.
Itse olen lentänyt monta kertaa ja joskus olen hieman pelännyt (pikku 19 paikan ex-neukkukoneella Venezuelasta Bonairen saarelle ja takaisin) mutta kuten kirjoititkin, niin todennäköisyys kuolla auto onnettomuudessa on paljon suurempi.Lentokoneet vaan on niin suuria ja uhrimäärä kerralla niin korkea,että se aina tuntuu pahalta.
Minä lensin muutama kuukausi sitten NY:sta Milanoon ja ensimmäinen lentoyritys ei onnistunut ja palattiin takaisin kentälle.. koneesta tyhjennettiin bensatankit meren päällä ja muutenkin nyki kovasti.. se oli ensimmäinen kerta, kun tapahtui tällaista lentäessäni ja se oli myös ensimmäinen kerta, kun elämässäni sain olla tosi peloissani... Lopuksi laskeuduttiin takaisin JFK-kentälle ja ilmoittivat, että toinen moottori oli sammunut. Loppu hyvin, kaikki hyvin, mutta kyllä vieläkin vähän arveluttaa..
Minuakin jarkytti tuo onnettomuus :/ Ihan hirveaa niille odottaville laheisille. Mun taytyy sanoa, etta pelkaan lentamista. Nuorempana en pelannyt, mutta nykyaan pelkaan ja joka kerta. Ikina se pelko ei ole estanyt mua lahtemasta minnekaan, mutta joka kerta on kylla perhosia vatsassa, kun koneeseen nousen.
Kamala onnettomuus ja vielä kamalamman siitä tekee se, ettei koneen hylkyä ja uhreja kenties löydetä koskaan. En silti pelkää lentämistä, päinvastoin nautin siitä, ja olenkin nuorempana suunnitellut lentoemännän uraa. Ne peltipurkit on vaan äärimmäisen kiehtovia ja opinnäytteenikin liittyi lentomatkustamiseen. Ainut mikä lentämisessä ahdistaa on sen ympäristövaikutukset..
Yaelian, sinulla onkin mielettömästi matkailua ja lentoja koettuna.
Mäkin olen lentänyt parilla tosi pienellä ja rähjäisellä koneella karibialla, sellaiset lennot ei ole nautinnollisia.
Olen muuten ottanut myös 3 lentotuntia täällä Dublinissa muutama vuosi sitten! Lensin 2-paikkaista ja 4-paikkaista konetta opettajan parina ja opin paljon teoriaa. Se auttoi hyvin lentojännitykseen, kun oppi faktoja. Esim. fysiikan lakien perusteella lentokone pysyy ilmassa paremmin kuin laiva veden pinnalla, sillä ilman vastus on suurempi niissä nopeuksissa kuin veden!
Iris, varmasti ollut tosi pelottava kokemus tuo kertomasi lento! Onneksi mitään ei tapahtunut! Vaikka tilanne olisi oikeasti kuinka hallinassa, niin ei tuollaisessakaan halua olla mukana! Mä olen ollut pari kerta tosi rajuissa ilmakuopissa, kerran pudottiin monta kymmentä metriä, putoaminen kesti iäisyydeltä tuntuvan ajan; tuntui aivan kamalalle ja pelästyin julmetusti!
Katariina, mäkin jännitän aika kovasti nousuissa ja laskuissa. Aina on perhosia vatsassa, mutta ei varsinaista todellista kammopelkoa. Kovat turbulenssit on kyllä pelottavia. Rutistan aina hanin kättä, ihan kuin se jotain auttaisi ;D
Normaali rauhallinen lentomatka on kuitenkin yleensä ihan nautinnollista mun mielestä; kiva katsella maisemia ja tietää, että kohta ollaan perillä jossain kivassa paikassa.
Jaana, munki mielestä lentäminen (nousun ja laskun välillä) on yleensä ihan nautinnollista, kunhan ei ole turbulensseja.
Ympäristövaikutukset toki on kyllä sellaiset, että vähän painaa omatuntoa - mutta yritän tinkiä sitten muuten ja olla "vihreämpi".
Kiva kuulla, että olit suunnitellut lentoemon uraa nurempana. Mikä sai muuttamaan urasuunnitelmat?
Kammottava onnettomuus - kuten eilen juteltiin, meidän yksi mahdollisuutena pyöritelty lentopäivä oli juuri 31. toukokuuta, sama firma, mutta eri kone kuitenkin, koska oltaisi Sao Paulosta lähdetty. Läheltä tuntui kuitenkin liippaavan.
Mulla on jotenkin ristiriitainen suhtautuminen lentomatkustamiseen. Toisaalta rakastan lentämisen tuomaa helpotusta ja Ecuadorissa lennetään mielellämme loppumatkakin vaikkakin pikkukoneella ja sitten toisaalta en saa suljettua pois muistijälkeä kauhuntunteesta pommiuhkaisessa koneessa ( http://raton.vuodatus.net/blog/1795852 ) ja toisaalta yhden koneen tippumisen jälkeen oppilaitteni rauhoittelua - koneessa oli ollut setiä, tätejä ja kummitätejä...
Vaikka autolla matkustaminen on riskialttiimpaa, autoa ajaessa minulla on kontrolli (tai miehellä) eikä jollain tuntemattomalla.
Omaisten suru on varmasti valtava! Itsekin vietin eilisen kurkku kuristaen ja kyyneleitä niellen.
Ihana runo ja sopii teemaan.
En taida pelätä lentämistä edelleenkään, autossa pelkään usein enemmän, kun kaveri ajaa joskus turhan lujaa. Tykkään joskus ruuhkista, ettei voida mennä niin kovaa vauhtia.
Mä en ole avannut telkkua enkä lukenut netistäkään uutisia, joten nyt vasta kuulin tuosta onnettomuudesta. Surullista.
Mutta ei tuollaiselle pelolle pidä antaa valtaa, eikä lentäminen ole riskinottoa, se on elämää! Ainoa asia, jonka vuoksi en lentämisestä tykkää on lentopäästöt. Mikään vapaaehtoinen lentopäästömaksu ei omaatuntoani helpota.
Itse pahassa autokolarissa olleena tiedän ja tiedostan sen olevan paljon riskialttiimpaa kuin lentäminen. Aikani sitäkin pelkäsin, mutta jos pelolle antaa pikkusormen, niin kaikkeahan saa pelätä ja miettiä jos vaihtoehtoja. Turhaa. Eletään kympillä niin kauan kuin eletään! :)
ratón, muistan kirjoituksesi blogissasi siitä pommiuhka-lennosta. Todella pelottava kokemus! IHMINEN voi olla vaarallinen. Ymmärrän myös, että sinusta tuntuu tämän onnettuuden liippaavan läheltä, koska kysessä on lento millä periaatteessa olisit ihan hyvin voinut olla...mutta et ollut...
Kiitos siitä! <3
Autoilussa se oma varovaisuus ja ajotaito ei ole turvallisuuden takuu, koska muista autoilijoista ei koskaan voi olla varma...
Lentokoneet huolletaan ja tarkastetaan joka lennon välissä. Kapteenit, perämiehet yms. ovat ammattitaitoisia ja koulutettuja ja kokeneita, myös hanskaamaan vaaratilanteet. Siihen voi luottaa!
Loput on sitten kohtalon käsissä (?). Ja siihen ei auta pelot ja varovaisuus sitten enää. Kai.
Näin uskon :)
Allu, mustakin toi Tabermannin runo on tosi kaunis ja sopi tähän :) Samoin kuin sinä, mua kanssa joskus pelottaa liikenteessä nimenomaan MUIDEN ajotaito ja -tyyli.
Susadim, mäkin harvoin luen/kuulen uutisia, mutta tämä tuli eilen sattumalta kuultua. Niin surullinen uutinen, todellakin!
Olen samaa mieltä, ettei peloille kuitenkaan pidä antaa valtaa. Järki päässä, täysillä pitää nauttia ELÄMÄSTÄ!
Täällä toi uutinen pyörii koko ajan telkkarissa koska mukana oli niin paljon brasilialaisia ja täkäläiset sitä konetta etsivät (muiden kanssa). Ihan kamala uutinen, joka kosketti vaikka ei lennetäkään yhtään niin paljon kuin monet muut ja minäkin tippa linssissä seurailin telkkarista ja netistä tilannetta. Ajattelin ihan samaa kun sä; toivottavasti kaikki on käynyt nopeasti siellä koneessa... Ajatus siitä, että on matkustajana koneessa, joka putoaa valtameren yllä on aivan kammottava. Niitä ihmisiä ei voi enää auttaa mutta omaisten suru on tietysti pohjaton ja se on niin riipaisevaa.
Mua ei edelleenkään lentäminen pelota vaan tykkään lentokoneista ja erityisesti lentokentistä! Morkkis tulee vaan niistä ympäristövaikutuksista... Kerran lennettiin täällä päivä sen jälkeen kun saman yhtiön kone oli pudonnut viidakkoon. Muistan ajatelleeni silloin, että on sula mahdottomuus, että samalle yhtiölle tapahtuu toinen onnettomuus heti seuraavana päivänä. Onnettomuuden todennäköisyys on kuitenkin niin paljon pienempi kuin muissa kulkuvälineissä, ettei lentämistä voi ruveta pelkäämään. Jos onnettomuus tapahtuu sen on silloin tarkoitus tapahtua eikä sille mitään voi etukäteen murehtimalla. Joskus arveluttaa nää meidän pikkukentät ja pikkukoneet ja mietin lennonjohdon valmiuksia ja koneiden kuntoa mutta toinen mahdollisuus on junnuttaa bussilla pari vuorokautta São Pauloon eikä se ole lasten kanssa realistinen vaihtoehto joten lentokoneella edelleenkin mennään.
Tiedätkö, ensimmäisenä tulit sinä MaaMaa mieleen, kun luin minkä lentoyhtiön kone oli.
Minä en pelkää lentämistä, vaikka se toisaalta onkin matkustusmuodoista eniten sellainen, missä et itse pysty tekemään juuri mitään, jos jokin menee vikaan:(
Noihan on erittäin harvinaisia kuitenkin noi onnettomuudet, mutta aina yhtä järkyttäviä. Omaisten tuska ja epätietoisuus on kaikista raastavinta.
Turvallisia lentomaileja teille jatkossakin!
Järkyttävää. Ei voi uskoa, että vielä tänä päivänä tapahtuu tuollaista! Itselläni pyörii mielessä, että miksi he lentivät ukkospilviin?
Muistan kerran kun Finskillä lennettiin muistaakseni Itävallasta Suomeen, kapteeni sanoi, että joudutaan kiertämään ukkospilvet ja menee aikaa vähän enemmän. Miksi tämä turmakone ei kiertänyt sitä?! Oliko alue liian laaja vai onko sen läpi ennenkin lennetty ihan hyvällä onnella...
Järkyttävää koneessa oleville ihmisille kun havaitsivat, että tämä on nyt sitten tässä...
Järkyttävää kentällä odottaville omaisille... Ilo muuttui suunnattomaan suruun :-(
Kaikesta huolimatta en anna onnettomuuden vaikutta meidän elämäämme jatkossa. Suosimme suuria ja hyväksi havaittuja yhtiöitä, jos ja kun taas lennellään.
Turvallista matkaa kaikille lentoon nouseville myös tästä päivästä eteenpäin. Rauha onnettomuudessa menehtyneille ja heidän omaisilleen. Otan osaa :-(
Kyllä se kone tippuu jos on minun aika lähteä juuri silloin, vaikka lentäisin vain kerran elämässä. Yhtä hyvin Viking line saattaa upota matkalla Tukholmasta Suomeen. Jos niin on tarkoitettu.
Kotia on moni kuollu! ;)
Mamae, brasiliaa on tämä onnettomuus koskettanutkin varmasti eniten koska, ranskan kanssa. Ilmeisesti onnettomuuspaikka on nyt löytynyt, toivottavasti saavat vastauksia kysymyksiin.
Mäki tykkään paljon myös itse lentokentistä! On hauska seurata ihmisten vilinää, menemisiä ja tulemisia. Jälleennäkemisiä. Iloisia vilkutuksia ja tunteikkaita hyväsetjä. Ja sitä oloa, että on matkalla JONNEKKIN! :)
Olen samaa mieltä sun kanssa :)
Minna, aika moni sanoo, että tuli minä ja hani mieleen, koska me AF:ää käytetään lähestulkoon poikkeuksetta. Brasiliaankin ollaan menossa, ennemmin tai myöhemmin. Kiitos turvallisten lentojen toivotuksesta, samoin KAIKILLE! :)
Nina, meidänkin lennot on aina kiertänyt ukkoset. Kun esim. lähdettiin Singaporesta syksyllä kotia kohti, niin taivaalla muutaman kilometrin päässä oli mieletön ukkosmyrsky. Oli uskomattoman näköistä katsella salamoita, jotka välkkyi jatkuvasti pilvissä ja välillä iski pitkänä säkeenä maahan asti. Sen myrskyn kapu kiersi tarkasti.
Ymmärtääkseni laajat ukkosrintamat yritetään usein ylittää, mutta aina ei kai voi olla ihan varma kuinka korkea se rintama on. Myöskään ukkonen, tai siis salamanisku ei pelkästään voi konetta pudottaa, vaan siihen tarvitaan monien epäonnisten tekijöiden summa (luin näitä netistä joskus aikaisemmin).
Toivottavasti saadaan tietää, mitä tuolle Rio-Paris -lennolle tapahtui ja virheistä voidaan oppia.
"Rauha onnettomuudessa menehtyneille ja heidän omaisilleen": aamen!
TaiNa, sepä se. Elämästä ei selviä lopulta kuitenkaan hengissä ;)
(raa'asti sanottu tavalaan, mutta totta!) Ja laivamatkailussa tapahtuu oikeasti paljon enemmän onnettomuuksia!
Ootko muuten kuullu sen vitsin
"mitä blondi teki kun kuuli, että suurin osa tapaturmista tapahtuu omassa kodissa? --> v: muutti pois." :D :D
Hirveä tuo lento-onnettomus oli ja tulee niin surullinen mieli kun ajattelee niitä ihmisiä jotka koneessa olivat ja niitä jotka jäivät kaipaamaan rakkaitaan.
Minä en ole tykännyt ikinä lentämisestä, mutta en ole sitä pelännyt enkä pelkää vieläkään. Koen nuo matkustuspäivät niin rasittaviksi kaikkine lentokentällä norkoiluineen ja lentokoneessa istumisineen, että jos en olisi niin innokas muuten matkailusta, niin kai pysyisin kotona. Mutta kun pääsee matkakohteeseen se korvaa kyllä matkustuspäivän rasitukset ja kiva on sitten taas kotiinkin palata.
Onnettomuus koskettaa aina, ainakin minua.
Pelkään itse lentämistä, yksi rajuilma koettu. Itkin kyllä, vaikka muuten olenkin reipas tyttö.
Minusta lennon paras osuus on lasku, kun tietää pääsevänsä pois. Toivoisin, että olisin kuin sinä MaaMaa, joka osaa nauttia lentämisestä... mitenköhän se onnistuisi?
Ei auta järkipuhe.
Susanne, sepä siinä onkin, että jos haluaa maailmaa nähdä ja matkailla, niin on melkis pakko lentää. Tietty laivoilla ja junillakin pääsee, mutta vie enemmän aikaa... Matkustamisessa on parasta perille tulo munki mielestä; perille kohteeseen ja loman jälkeen perillä kotona :)
Natjale, lentopelko on varmasti tosi inhottava "vaiva". Yksi työkaverini pelkää kanssa ihan tosissaan. Hän ei suostu lentämään kuin kerran vuodessa, kun on pakko päästä Suomeen kotiin käymään. Hänkään ei ole keksinyt mitään keinoa lentopelon lievittämiseen; ottaa vain parit rohkasujuomat ennen lähtöä pahimpaan paniikkiin.
Onhan niitä sellaisia "siedätyskursseja" ja jotain hypnoosihoitoja, jotka voi auttaa. Oon myös pari kertaa nähny pidemmillä lennoilla lentoemot pelkäävän vieressä ja "tukena"; pelkääjä on etukäteen niille ilmoittanut peloistaan ja emot omalla rauhallisuudellaan sitten auttaa - pidemmillä lennoilla siinä vois olla apua sullekin, kunhan vaan kyytiin uskaltaa :)
Toivottavasti pelko ei estä sinua nauttimasta ja pääsemästä silti matkailemaan, edes jonkinverran! :)
Kyllä minua suretti tuo onnettomuus ihan kauheasti, niin kuin kaikki onnettomuudet. Lentämiseen se minulla ei vaikuta. Olen myös tietoinen siitä, että lentoliikenteen riskit ovat verrattain pienet.
Otan osaa omaisten puolesta :(
Katilein, samat sanat minulta!
Ikava sattuma, kohtalo? En lopeta matkustamista tahan missaan tapauksessa.
En tykkaa siita, etta omaisten surua ja ahdistusta naytetaan jatkuvasti telkkarissa. Siispa telkkari on tiukasti kiinni naina paivina, radiostakin tulee jo surua sisalle ihan tarpeeksi.
Elena, mäkin uskon tavallaan kohtaloon; ihan kaikkea ei voi kontrolloida vaikka ois kuinka varovainen ja järkevä ja laskelmallinen.
Ei voi valita miten kuolee, mutta voi päättää miten elää!
Muaki ällöttää että tiedotusvälineet oikeen mässäilee toisten surulla; mitä järkyttävämpiä kuvia, sitä enemmän myyvät...
Rauha omaisille ja uhreille!
Surullinen tapaus.
Kyllä vähän mietitytti, nytkin kun olen lähdössä yksin lasten kanssa Suomeen kohta ja mies tulee perässä vähän myöhemmin. Mieluummin menisin niin että olemme kaikki yhdessä..
Mulla oli kerran todella lähellä lento-onnettomuus. Olimme entisen mieheni kanssa lähdössä hänen lento-opettajansa ja toisen kaverin kanssa lentämään pienkoneella. Meille se päivä ei sitten kuitenkaan sopinut ja lento-opettaja ja kaverinsa lähtivät kahdestaan. Kävi niin ikävästi että kone ajautui vuorenrinteeseen. Opettaja oli ohjaksissa ja loukkaantui todella pahasti. Jäi eloon mutta edessä oli monta leikkausta ja pitkä kuntoutus. Kasvotkin menivät uusiksi..
Todella järkyttävä tuo onnettomuus. Minäkin lentelen pääsääntöisesti AFllä. Mitä enemmän lennän sitä enemmän pelkään. Nousut on tuskaa, sen jälkeen kaikki menee hyvin jos vain ei jouduta turbulenssiin.Viime kesänä Helsingistä Pariisiin kone heilui ja tärisi koko lennon ajan. Minä olin jo hyppäämässä pois...Vuosia sitten Aeromexicon koneeseen iski salama, valot sammui ja jopa lentoemännät yhtyivät kirkaisukuoroon.
Mutta silti, en minä lentämistä vielä lopeta.
Merja, varmaan nuo erikseen lentämiset on epämielyttäviä aina. Pieni huoli jossain takaraivossa, vaikka kuinka järkeilisi.
Hui! Onneksi se päivä ei sopinutkaan teille ja ette lähtenyt onnettomuuslennolle mukaan!
Nytkin näyttivät uutisissa jotain miestä, joka oli myöhästynyt muutamalla minuutilla tuolta onnettomuus lennolta. Varmaan ollut ensin ihan hiilenä myöhästymisestä, ja sitten saanut kuulla onnettomuudesta...varmaan pistää miettimään kovasti että mikä ihme hänet sai myöhästymään... Siinä alkaa varmasti uskomaan kohtaloon lujasti... HUI!
Jonna, ikävää että sulla on lentopelkoa. Ei varmasti kukaan tykkää turbulensseista tai mistään oikuista lentojen aikana.
Jos lentoemotkin kirkuu, niin siinä kyllä nousis paniikki varmasti mullakin! Niidenhän pitäis olla koulutettu olemaan tyynen rauhallisia joka tilanteessa... Meillä kerran karibialle lentäessä oli tosi turbulenssista. Yks "kuoppa" oli niin syvä, että kone oikeesti putos varmasti montakytä metriä! Mulla lens appelsiinimehut naamalle lasista ja lentoemo putos polvilleen käytävälle juomatarjottimen kanssa. Kyllä sydän tykytti aika pitkään sen jälkeen. (ja onneks en ollu vessassa! ;))
MaaMaa, kyllä minä lennän. Haluan kuitenkin matkustaa. Enkä ole mitenkään paniikissa ulkoisesti, ainoastaan tuon yhden kerran pelko on näkynyt ulospäin.
Muistan, kun eka kertaa lensin, ajattelin, että uin vaikka Mallorcalta takaisin, en enää lennä. Vaan niin olen lentänyt.
Meillä tosin asiat ovat niin "iloisesti" että Suomeen on neljän eläimen takia mentävä autolla.
Tulisi varmaan ilman eläimiä lennettyä useammin Suomeen halvoilla lennoilla.
Lentopelko, kuten kaikki muutkin pelot ovat kuulemma kuolemanpelkoa, joka nyt vain sattuu kohdistumaan tilanteisiin, joita ei koe hallitsevansa.
Olen muutenkin sellainen, että kaikki pitää olla kontrollissani ;-), joten ei kai tuo pelko sitten ihme ole.
Mutta olisi kiva ajatella, että nauttisi lennosta, ilman synkkiä ajatuksia, vaikka ne eivät ulos näkyisikään.
Natjale, :D onneks ei tarttenu uida Mallorcalta takaisin! Siinä ois ollu kroolaamista!
Ja hyvä että pelko on hallittavissa ja että pääset kuitenkin matkailemaan lentäenkin.
Ja onneks teiltä hollannista on suht helppo päästä autollakin moneen paikkaan :)
Iloista viikonloppua sinne! :)
Iloista viikkoa sinne :-D!
:) Natjale :)
Post a Comment