Munuaiskontrolli

Olin tänä aamuna puolivuosittaisessa munuaiskontrollissa.
Mulla on kesällä 1997 todettu IgA Nefropatia, eli eräänlainen krooninen munuaistulehdus. Alkuaikoina se vaivasi enemmän; munuaiset (kirjoitin ekaks "munaiset" :D) päästi läpi paljon proteiineja ja punasoluja, mulla oli usein virtsarakon tulehduksia ja jos vähänkin nuhatti, niin erityisesti punasoluja pääsi läpi enemmän: pissa oli karmaisevan punaista ja hemoglobiini oli alhaalla. Oireilujen jatkuessa multa otettiin munuaisesta koepala (sattui perkeleesti!) ja sitten sain nimen taudille, jota ei voi parantaa.

Kaikki nuo oireilut tietty huolestutti kovasti, mutta yritin kuitenkin elellä normaalisti ja pysyä terveenä flunssista ja istua aina jonkun lämpöisen päällä yms. Luin silloin parikymppisenä jostain (liian) vanhasta lääkärikirjasta taudistani, ja siellä kerrottiin, että tauti on harvinainen ja yleisempi miehillä kuin naisilla. Siinä joskus 70-luvulla kirjoitetussa lääkärikirjassa sanottiin, että noin 25%:lla sairastuineista munuaisten toiminta heikkenee rajusti tai lakkaa kokonaan noin 20vuodessa taudin toteamisesta. Tiesin jo silloin, että lääketiede on tietysti edistynyt kovasti, eikä moisia tilastoja pitäisi uskoa, varsinkaan kun niitä lukee ikivanhoista kirjoista! Mutta yksinollessa ja öisin maalailin pieneen mieleeni pelottavia tulevaisuuden näkymiä; joudunko 40v mennessä dialyysihoitoihin tai munuaissiirtoon.... lamaannuttava pelko painoi mieltä usein!

Kerran v97 loppuvuodesta olin sitten kävelyllä hyvän ystäväni kanssa pimeässä syysillassa läheisellä pururadalla. Rupateltiin mukavia ja yritettiin olla katsomatta pimeään metsään valaistulta kävelyradalta, ettei alettaisi pelkäämään raiskaajia ja villieläimiä. Pururadan puolivälissä reitti teki jyrkän uukkarin. Siellä kaverilta aukesi kengännauha, jota jäätiin sitomaan. Jyrkän mutkan takaa kuului jotain ääniä. Me seistiin kauhuissamme sielä mettässä ja pohdittiin hiljaiseen ääneen, että mitä jos sielä se uutisissa puhuttu Espoon metsien karhu?! KARHU! Se ajatus meidän päähän jysähti kovaa. Mitä tehdään jos sielä oikeesti on karhu? ...mutta sitten järki tuli päähän ja päätettiin, että eihän sielä nyt ihan oikeesti todellakaan voi olla mitään karhua...se Espoon karhu on Nuuksion erämailla ja me ollaan Leppävaarassa kymmenien kilometrien päässä Nuuksiosta! Todennäköisyys törmätä mesikämmeneen täällä on ihan minimaalinen!
Vielä vähän pelokkaina, mutta päättäväisinä jatkettiin kävelyä, eikä sielä mutkan takana oikeestikaan ollut yhtään mitään. Naureskeltiin pelollemme ja oltiin ylpeitä, että uskallettiin jatkaa matkaa pelosta huolimatta.
Ja sitten mä tajusin, että tuohan oli aika vertauskuvallinen hetki! Se pururata oli vähänkuin mun elämä ja se karhu oli vähänkuin mun sairaus. Nykylääketieteessä ne prosentit mun taudin pahenemiselle on paljon pienemmät, ja myöskin hoidot paljon tehokkaampia. Munhan koko elo menisi hukkaan jos pelkäisin sellaista, mikä ei todennäköisesti tule ikinä tapahtumaan (dialyysit ja munuaissiirrot)! Uskallan kävellä autotien yli, vaikka on aina mahku että jään auton alle! Uskallan lentää matkakohteisiin, vaikka lento-onnettomuuksiakin tapahtuu sillointällöin. Enkä todellakaan ole peloissani tai huolissani, kun kuljen autotien yli tai kun istun lentokoneessa. Miksen uskaltaisi elää tavallista elämää ihan rauhassa, ilman että olen huolissani asiasta jota ei todennäköisimmin ikinä tapahdu?!
Tulin siltä kävelyltä kotiin uudesti syntyneenä ja elämäniloisena!

Enkä sen jälkeen ole antanut peloille valtaa. Ja onneksi en ole; sillä mitään ei ole tapahtunut ja kaikki arvot on edelleen kohdallaan.
Tänään kerrottiin sairaalassa, kuten kaikkina muinakin kertoina, että mun munuaiset toimii 100% täydellisesti, proteiineja ja punasoluja ei enää tule läpi ollenkaan (mikä tarkoittaa, että tulehdusarvot on kohdallaan). Verenpaine on myös upeat 120/70 -- 4 vuotta sitten verenpaine nousi mulla kattolukemiin (tapahtuu lähes 99% varmuudella kaikissa munuaistaudeissa), joten syön päivittäin verenpainelääkkeen. Ja nehän auttaa :)

Hoitsut yliopistollisessa sairaalassa, missä tänään siis olin, ovat aivan mielettömän herttasia!
Irlantilaiseen tapaan ne kutsuu mua (kuten kaikkia potilaita) "Honey", "Pet", "Sweetheart" ja "Darling" :) Ja, sokerina pohjalla, olin punnituksessa vaan 63kg (kaikki vaatteet ja kengätkin jalassa!), joten olen saanut karistettua kesäkilotkin suurinpiirtein kehosta!

Seuraava kontrolli taas ½ vuoden päästä.
Kun tänään lähdin lekurin huoneesta, sanoi tuo ystävällinen mies:
"We are very happy with all your results. You don't have to worry about a thing. Now, go and enjoy your life!"
En voinut muuta todeta kuin että "Yes, sir!" :)

Lallallaa!
Olen niin iloisella mielellä!
Jatkan eloa, pidan itsestani hyvaa huolta ja nautin jokaisesta hetkesta kyballa.

Jos huolia ilmenee matkalla, ne hanskataan sitten kun on ajankohtaista.
Ihanaa viikonloppua kaikille!!

Swenglishiä sekoitetaan finskaan

Me (hani ja Maa-Maa) puhutaan yleensä ihan pehmosia; meidän kielisekamelska on aika villi.
Jutellaan hanin kanssa paljon "ruotsiksi". Ihmisten ilmoilla ollessa on kiva, että meillä on yhteinen kieli, jota ei ihan kaikki ymmärrä.
Ruotsi on tosin sellainen "lässytyskieli", jos meidän pitää jotain vakavia jutella niin se tapahtuu sitten enemmän englanniksi... Mutta se "ruotsi" mitä puhutaan on kyllä sellaista, jota ei ihan jokainen svenssoni ymmärtäisi.....

Esim. jos en jotain sanaa muista tai jaksa miettiä ruotsiksi, väännän vastaavasta englanninkielisestä sanasta ruotsin kuuloisen oman versioni. Ja ne sanat sanon suomeksi, jotka tiedän hanin jo hallitsevan - tai jos haluan, että se oppii ko. sanan. Hanikin on alkanut puhumaan samanlaista sekamelskaa takaisin mulle.

Laitan esimerkiksi katkelman eilisiltaisesta tyhjänpäiväisestä jutustelusta:
- "Sniff sniff", kuuluu Maa-Maa nenusta, kun istuu sohvalla ja katsoo tellua.
- "Va nuhar du hela tiden, äälskling?", kysyy hani leikkivihaisella äänellä [suom. nuha -> ruots. nuhar].
- "De supa ticklar i min nenä!", tuhisee Maa-Maa [eng. tickle --> ruots. ticklar].
- "Vill du att ja ska hämta lite vesipaperi så du kan waippa din räkänenä?" [vesipaperi = vessapaperi, eng. wipe --> ruots. waippar].
-"Joo, kiitos kulta, thats supa nice of you".
-"Vi ska ha ruoka nu!"
Kolinaa, kun Maa-Maa kipittää ruokapöytään ja istumaan päästyään se sanoo chopsuy annokestaan "It looks supa ihana!!"
....
Ei nyt ollut mikään kaikenkattava esimerkki, mutta tuollaista kieltä me puhutaan....

Muutenkin mun ruotsinkielenkäyttö on välillä vähän omaperäistä.
Viime vuonna oltiin Tukholmassa viikonlopunvietossa hanin veljen ja sen vaimon kanssa. Me tytöt, käly-to-be ja minä, käytiin NK:ssa nuuskimassa hajuvesiä. Siinä kun tutkittiin tuoksuja, tuli myyjä kysymään multa ystävällisesti, josko vois auttaa. Mä totesin sille että "Nej tack, vi bara luktar." :D
Tarkoitin tietysti, että haistellaan, ja ihan tarkoitusella sanoin noin; eihän hajuvesiä katsella vaan niitä haistellaan! Mutta kai se myyjä ymmärsi, että "Me vaan haistaan"....
Tälle letkautukselleni ollaan naurettu useat kerrat :D

Yhdellä kauppareissulla meidän piti ostaa hammastahnaa. En kirveelläkään muistanut mikä on "tahna" ruotsiksi, joten kutsuin sitä leikilläni "tandtvättningstvål" -- sekin sana on nyt meillä vakikäytössä :)

.....

Tänään on arska paistanut täydellä teholla ja mulla on nuha jo onneksi paranemaan päin. Vähän vielä nokka tuhisee, mutta ei enää paha. Punttikselle en uskalla vielä kuitenkaan mennä, ja se mua potuttaa eniten.

Nooh...ehkäpä huomenna tai perjantaina pääsen taas urheilemaan....

ATSIIH!

Just ku paasin ylpeilemasta, etta hanin man-flu ei tarttunut muhun, niin alkoi nenaa kutittelemaan ja kurkku karheilemaan. Ou Nou! Ma vihaan nuhaa ja kipeena olemmista (don't we all)! Erityisen inhoa on kun menee makuaisti. Jostain syysta heti kun ei maista mitaan, niin rupee tekemaan mieli kaikkia herkkuja. Tanaan ostin toissa automaatista Snickers-patun. En ikina osta patuja toissa, mutta tanaan ostin. Ja sitten sita mutustelin ja yritin maistaa oikeen kovasti, mutta ei! Hukkaan meni ne kalorit.... :(((

Oon aivastanut myos lukemattomat kerrat tanaan. Kyseessa ei ole mitkaan sopot naiselliset "tshih":t, vaan huutoaivastukset joista parskyy ties mita ympariinsa! Ka-ma-laa!

Nyt hani hoitaa mua :)

Se on hyva puoli.

Kutsu kuuluu jo ruokapoytaan, tarjolla on chinese chopsuy ... nammmm! (taytyy koittaa taas kovasti maistaa!)

Turisteilua kotikaupungissa

Olipa viikonloppu!
Ollaan kävelty kaupungilla vaihtelevissa säissä: välillä kaatosateessa, välillä hillittömissä tuulen tuiverruksissa, mutta onneksi välillä myös ihanan aurinkoisessa syyssäässä.
Syötiin ulkona joka ilta; torstaina sielä Thai-ravintolassa, perjantaina Milano's, lauantaina kunnon irkku-aamianen Cafe Boulevardissa ja ihana pre-theatre illallinen Ristorante Toscana (italialainen oli siis pop!).

Lauantaina oltiin illalla sielä teatterissa; Kafkan Muodonmuutos (Metamorphosis) oli tosi hyvä! Sellainen kafkamainen, yhtäaikaa ankea ja värikäs, masentava ja hauska. Herätti ajatuksia.

Kuvailempa ihan lyhyesti: näytelmä kertoo siis Samsan perheestä; isä, äiti, veli ja sisar. Veli herää yhtenä aamuna muuttuneena; hän näkee maailman erilailla ja puhuu niin ettei muu perhe häntä ymmärrä. Veljen maailmankatsomuksen muutosta kuvataan lavasteissa niin, että hänen huone on nurinpäin; sänky, matto, tuoli yms ovat seinällä. Ikkuna on katossa. Veljestä tulee perheen syöpäläinen. Muu perhe yrittää jatkaa elämää normaalisti; niin ettei kukaan huomaisi heissä mitään erikoista. Syöpäläisen salailu on kuitenkin hyvin vaikeaa, ja sen olemassa olo muuttaa koko perheen. Häpeä ja halu olla "normaali" voittaa lopulta kaikki muut tunteet perheen sisällä, ja he päätyvät sen mukaisen ratkaisuun...

Näytelmä oli aika lyhyt ja veti mukaansa totaalisesti. Erityisesti Gregor'ia (syöpäläis-veli) näyttelevä islantilainen mies oli aivan mahtava! Hän kirjaimellisesti makoili ja istuskeli seinillä.
Akropatiaa suorastaan! Annoimme pitkät aplodit!


Laitanpa tähän perään vähän kuvia viikonlopulta.


Mamman ja Papan hahmot taustalla. Jaetaan joululahjoja! :D


Lauantaina St. Stephen's Greenin puistossa.



St Stephen's Green Shopping Centre vietti 20v -juhlia tänä viikonloppuna.



Temple Bar


Wall of Fame Temple Barissa: mm. U2 ja Sinnead O'Connor


Illallisella Ristorante Toscanassa.


Grand Canal kulkee ihan meidän kodin vierestä


Tyypillistä kadunvartta ja Vicorian architecture


Kanavan asukkeja.

Ihana papparainen ja kanavan varren patsas vanhasta miehestä oli ihan samannäköisiä!


Guinness on Irlannin ylpeys. Tuulettomina aamuina Dublinissa tuoksuu kahvimainen Guinness; panimot ovat keskellä kaupunkia. Guinness maistuu ihan erilaiselle täällä, sillä ei kuulemma ole hyvä matkustamaan; olen oppinut siitä tykkäämään täällä :)


"kukkakioski" Grafton Streetillä


Oscar Wilde lepuuttellee kivellä Merrion Square -puistossa
Alla mun suosikki Oscar -mietelause:

...I can resist everyting except temptation...

Joulumielellä :)

Eilen meillä jaettiin joululahjoja!
Jos naapurit sattuivat katsomaan ikkunasta sisään niin varmaan ne ajatteli, että me ollaan ihan kajahtaneita :D Kyllä meitäkin tilanne huvitti.
Kynttilät paloi pöydällä ja vaikka lahjoja ei ollut kuin pari per nuppi, näytti se pino aika isolle! Meidän lahjat mammalle ja papalle oli jopa kääritty joululahjapaperiin, sillä sellaista löytyi meidän varaston nurkasta. Glögiäkin olisi löytynyt, mutta en sentään sitä tarjonnut - rajansa kaikella.
Kuten arvasin, oli appivanhemmat onnesta soikeina muumikupeista ja murolautasista. Mamma otti omansa käyttöön heti tänä aamuna! Kirjat ja dvd:t otettiin myös ilolla vastaan.
Hani sai toivomansa Lacosten ja RL:n pikeepaidat vanhemmiltaan.
Minä sain lahjakortin; mennään appivanhempien kanssa tammikuussa Karibialle ja saan sieltä sitten valkata itselleni uudet bikinit lahjaksi :)
Eli oikein antoisa joulu oli meillä! :)

Ennen lahjojen jakoa käytiin thai-ravintolassa syömässä herkkuja.
Haninkin man flu on jo paranemaan päin; ei valitellut ollenkaan vaikka joutui välillä ruiskimaan Otrivinia nokkaan, jotta maistoi ruuan.

Dublinissa on kaikenmaalaisia ravintoloita aivan mielettömät määrät; aivan vierivieressä jokapuolella. Valinnanvaraa on niin paljon, että on melkein vaikeata päättää mihin niistä menee! Aika usein me päädytään samoihin paikkoihin kerta toisensa jälkeen. ...mutta ei kai se haittaa kun kerran tykkää. Tänään mennään varmaankin pizzalle ihanaan Milano's ravintolaan uudehkolle Dublin Docklands -aluelle. Sielläkin (Milano's) ollaan käyty niin usein, että tarjoilijat jo tuntee mut ja hanin! Ja yhdelle niistä tarjoilijoista olen opettanut miten sanotaan "kiitos" ja "ole hyvä" suomeksi. :D

Tässä kansainvälisessä kaveripiirissämme mut tunnetaan siitä, että opetan kaikille aina jotain suomeksi. Jos joku viettää kanssani enemmän kuin 5minuuttia, niin olen jo opettanut jotain. Se käy multa ihan huomaamatta. Hani sen aina huomaa, kun alan opettamaan, ja sitä se huvittaa kovasti :) Hani on tietysti ollut Maamaan oppituolissa jo kaikki nämä vuodet, ja osaa hurjasti sanoja suomeksi. Olen niin ylpeä, kun hani rakentelee jopa 5-6 sanaisia lauseita ihan itse! :)
On siis suomen kielessä samalla tasolla kuin kavereiden pikkuiset jälkikasvut! :D
Mun suomalaiset kaverit ovat tosin sanoneet, etten saisi liikaa opettaa hanille suomea; muuten me ei voidan jutella salaisuuksia rauhassa. Hani nappaa jo paljon sanoja suomenkielisistä keskusteluista ja useimmiten tietää sitämyötä ainakin puheenaiheen, vaikkei aina sentään yksityiskohtia...

Mamma ja papa ovat tietysti myös näiden vuosien varrella saaneet oman osansa mun suomenopetuksista. "Moi" ja "kiitos", "ihanaa" ja tietysti "kippis" kuuluu heidän sanavarastoon jo vakiona :) Toistaiseksi niiden mielestä suomenkielen ihmeellisin sana on "suurlähetystö" :D (en muista, miksi olen sellaisenkin niille opettanut).

Papa oli nähnyt edellisyönä unta, että mä olin iskenyt sille mielettömän paksun suomi-tanska -sanakirjan käteen ja komentanut puhumaan mulle vain suomea!
Reppana saa paineita opettajatar-Maamaasta... :D

Kuka on Vanha?

Juttelin eilen isoäitini, eli Mummun, kanssa puhelimessa.
Mummu on 88vuotias teräsnainen. Asustelee itsekseen leskenä kauniissa Kulosaaressa, käy kaupat ja muut itse, ja käy monta kertaa viikossa Kampin palvelutalossa auttamassa omien sanojensa mukaan "mummoja". Monet näistä "mummoista" on meidän Mummua jopa 20v nuorempia...

Meidän Mummu pirtää ja maalaa ja tekee kortteja. Kortteja hän jakelee kaikille ihmisille, joita tapaa: taksi- ja bussikuskeille, apteekkareille, naapureille, kampaajille ja tietysti meille sukulaisille. Mummu myös laulaa aina, ja tanssii tangoa; potkaisee kotosalla maton sivuun ja tanssahtelee telkkarista tulevan musiikin tahtiin, parketti vain narskuu! Taatan kanssa olivat nuorena vakiotanssikilpailuissa Europpan mestareita tangossa!
"Mä oon ihan hullu!", se kommentoi mulle eilen puhelimessa, ja nauraa hihitti perään, kun kertoi taas kerran jonkun julkaisukelvottoman jutun.... Ei se mikään hullu ole; ihan tietoisesti puhelee pehmosia ja välillä todella irstaita juttuja, ja sitten nauraa paidankaulukseen kun sen lapset (joista kolmesta enää 1 jäljellä :( ), lapsenlapset (8kpl) ja lapsenlapsenlapset (12kpl!!) sen juttuja kuuntelee silmät kauhusta laajentuneina.

Mun veljeltä ja sen vaimolta Mummu kerran ruokapöydässä kysyi suoraan, ja ihan totisena, että "Kuinka te oikeen rakastelette, kun *veli* on niin iso ja *vaimoke* on niin pieni; eikö *vaimoke* mene ihan lyttyyn siellä alla?" .. Meni kyllä velipojalta ja kälyltä lihapullat väärään kurkkuun.
En tiedä mitä vastasivat mummun kyssäriin.... :D

Mulle Mummu on monesti sanonut, että jos olisi vähän nuorempi niin ottaisi multa mun hanin! Mun hani on mummun mielestä (ja munki mielestä!) NIIN komea ja ihana! Mä kysyin mummulta, että tosissanko meille tulisi kissatappelu hanista, jos mummu olisi nuorempi. Siihenki se vain hihitti ja sanoi että JUU-U! Ja jatkoi virkkaamista.

Viime viikolla mummu kaatui kadulla, kun oli matkalla apteekkiin. Löi päänsä ja oli yön sairaalassa, koska sitä huimasi kovasti. Nyt on "ulkonaliikkumiskiellossa" jonkinaikaa, hoitsuja käy kotona kattomassa että on OK ja syö lääkkeet, ruokahuolto vie ruokaa. Mummu manasi, että ne hoitsut ovat ihan kamalia! Niin kaikkitietäviä ja komentelevia, ja kohtelevat Mummua kuin jotain vanhaa höperöä. Sanoin mummulle, että jos ne hoitsut ärsyttää niin laita TV kovemmalle ja "ignooraa" hoitajat ja piirrä niille rumat kortit annettavaksi seuraavalla kerralla. Ei mummun tarvitse niitä yrittää miellyttää, varsinkaan jos eivät kohtele mummua hyvin!

Ajatella, että Mummu on parikymppisenä, vuonna 1941, vaihdellut ekan lapsensa, minun isäni, vaippoja. Hän kasvatti sen pojan aikuiseksi ja katsoi kun se poika kasvatti oman 3-lapsisen perheen. Varmasti mummu on aikanaan kauhistellut ajankulua, että hänen pieni esikoisensa on jo isä! Ja nyt ne esikoisenkin lapset on jo isejä (en siis minä, vaan mun veljet ;) )!
Sen esikoisen vanhin lapsenlapsikin on 15vuotta!
...Ja sen oman esikoispoikansa hautajaisissa vajaa 2 vuotta sitten Mummu luki runon "pienelle pojalleen"...

Aamulla autossa töihin ajellessa palatin koko matkan itsekseni ääneen pohtien, mitä tarkoittaa "olla vanha". Mitä itse sana "vanha" edes tarkoittaa? Sitä numeroa? Ryppystä ulkonäköä? Että kävelee portaat ylös hitaasti? Vai onko vanhuus viisautta, sitä että on nähnyt ja kokenut paljon. Entä minkä ikäinen on vanha? Onko vanha lähellä kuolemaa?
Mä syön verenpainelääkkeitä, mua huimaa jos nousen liian nopeasti seisomaan, unohtelen asioita jatkuvasti .... olenko mä vanha?

Ainakin oma ajatus "vanhasta" on muuttunut sitämyötä kun ikää tulee itselleen lisää.
Mutta kuinka vanhaksi jonkun ajattelee, riippuu myös siitä mikä on suhde siihen ihmiseen, ja missä elämänvaiheessa siihen ihmiseen on tutustunut. Esim. tulen varmasti aina pitämään isoveljiäni mua "paljon vanhempana"; toinen on mua 7v ja toinen 9v vanhempi. Samalla omassa kaveripiirissä pidän kaikkia meitä "yhtä vanhoina", vaikka vuosissa ikäerot on paljon isompia; 20-vuottakaan, suuntaan tai toiseen, ei merkkaa mitään. Nauretaan samoille jutuille, tykätään samoista asioista.

Mun nuoremman isoveljen vaimo on saman ikäinen kuin mun hani; ovat molemmat syntynyt 3vuotta aikasemmin kuin mä. Hani on mun mielestä yhtä vanha kuin minä, mutta veljen vaimoa pidän kyllä mua vanhempana.... ? Ihmejuttu!

Omasta iästään lähes kaikki aina kommentoivat "Kamalaa ku oon jo NÄIN vanha!"
...niin minäkin....

Mummu sanoi eilen, ettei ole kertonut kellekään Kampin palvelutalossa ikäänsä.
Kukaan ei ikinä ole sielä sanonut mummulle, että oletpa sinä vanha.

Man-Flu ja In-Laws

Hanilla on nuha. Tuttu Man Flu, jolle en keksinyt hyvää käännöstä.
Mikä siinä on, että miesten nuhakuume on niin paljon pahempi kuin naisten vastaava?
Raavoista miehistä tulee avuttomia kosteasilmäisiä täriseviä pikkulapsia, joita täytyy paijata ja hyyssätä. Hani oli kietoutunut paksuun peittoon ja istui sohvalla kääriäisenä kun tulin eilen töistä kotiin. Nenä niiskuu, mutta se ei suostu niistämään. Sen sijaan piti meikäläisen lähteä apteekista juosten hakemaan Otrivinia. Sanoi, että "mulla on varmasti kamala kuume!", mutta ei suostu mittaamaan... Toisti illanmittaan "stackas lilla mig" ja hyvä että pääsi vessassa käymään ilman, että piti mennä apuun. Makkarin ikkuna piti sulkea, koska sielä oli nyt sitten liian kylmä. Mä oon valittanut jääkaappimakkarista jo pari viikkoa, mutta ei ole tullut kuuloonkaan että ikkunan voisi jo sulkea, koska hanille tulee muuten kuuma. Mutta nyt oli siis toinen ääni kellossa. No, hyvä mullekin, että ikkuna on nyt yön yli kiinni. Hyysäsin ja hoisin hania eilis illan. Tänään voidaan varmasti paremmin, sillä hanin vanhemmat tulee illalla pitkäksi viikonlopuksi kyläilemään. Man Fluhan ei vaivaa, kuin tyttöystävän (tai vaimon) seurassa. Omituinen sairaus...

Hanin vanhemmat on upea pariskunta! Viettävät eläkepäiviä lounais-Ranskassa pienessä, aivan ihanassa Lalinden kylässä, missä ovat asuneet reilun 7vuotta. Sitä ennen ovat asuneet mm. Tanskassa, Unkarin Budapestissa, Turkin Ankarassa ja Botswanassa (hanikin asui Turkissa pikkupoikana ja Botswanassa teininä!). Mammalla ja Papalla on luonnollisesti hienoja kokemuksia kaikista maista ja kielitaitoa vaikka muille jakaa! Jutusteltavaa heidän kanssaan siis riittää :) Mamman kanssa väännän ruotsia, koska hän on syntyjään ruotsalainen. Papan kanssa puhutaan enemmän englantia, koska vaikka kuinka yritän en ymmärrä Tanskaa. Lukeminen sujuu, ja jos oikeen hitaasti artikuloivat, niin ymmärrän suurimman osan, mutta kun oikeen vauhtiin pääsevät niin sukat pois! Poimasen sanan sieltä ja toisen täältä ja ymmärrän niitä väärin. Papa on aika loukkaantunut siitä, etten häntä ymmärrä. Hän jaksaa aina manata, että on niin kummallista että Suomen kieli on niin erilainen muista pohjoismaiden kielistä ja että koska osaan ruotsia, niin kyllä pitäisi osata myös tanskaa. Mutta nou-kän-duu...
Enivei, tulevat tänä iltana siis tänne, joten loppuviikko hengaillaan niiden kanssa. Syödään varmasti ulkona joka ilta, koska meillä ei ole kunnon ruokapöytää kotona. Keittiössä on sellainen saareke, jonka ympärillä on korkeat baarituolit. Ei voi olettaa että 74v appiukko istuisi sellaisella nauttimassa illallista! Ne on liian "posh" sellaiseen! :D

Meillä on vieraille 2 ylläriä; ensinnäkin ollaan ostettu ja paketoitu heille parit joululahjat, koska tämä on vika kerta ennen joulua kun nähdään. Itse joulu mä ja hansku vietetään tänä vuonna Suomessa. Mä olen ostanut lahjaksi Muumi-Mamma ja Muumi-Pappa kahvikupit ja murolautaset. Oon varma, että tykkäävät; lapsenmieltä on meissä kaikissa :). Hanilla on äidilleen hieno Unikko biitsilaukku ja Rome -sarjan 2.osa dvd-boxi. Isälle löytyy pari historian kirjaa.
Toinen ylläri on teatteriliput lauantaille; mennään katsomaan Olympia Teatteriin Franz Kafkan "Metamorphosis" . Odotan innolla, varmasti hieno näytelmä!

Uskomatonta, että on jo lokakuu! Tämä vuosi on (taas) mennyt ihan älytöntä vauhtia! Tällähetkellä ulkona on ihana aurinkoinen syysaamu. Meinasin eilen asentaa tänne blogiin sen säätytön kertomaan paikallisesta säästä, mutta sitten tulin toisiin aatoksiin; täällä sää vaihtuu oikeesti 5 minuutin välein. Säätiedotus tälle päivälle radiosta: "sunny spells, passing showers - some might be heavy, increasing wind, temperature lows 6 and highs 18". Säätyttö joutuisi blogissa jatkuvasti juosta vaihtamaan hellemekkoa toppatakkiin! Ja säätyttörukan sateenvarjo muuttuisi ruodoiksi näissä tuulenpuuskissa, niinkuin meidän kaikkien muidenkin sateenvarjot...
Eli ei säätyttöä tällä blogilla :)
Mutta haluaisin tuon kävijälaskurin.... osaako joku neuvoa miten saisin tuon "Site Meter" näkymään blogin sivulle? Olen siihen jo rekisteröitynyt ja löysin kyllä ohjeet Site Meter sivustoilta asentamiseen, mutta ohjeet ei ihan täsmää Layoutin kanssa.. en siis ole hiffannut mihin se HTML-koodi pitää kopioida. Osaako joku teistä auttaa?