Vähän ennen joulua hanin vanhemmat vihdoin muttivat ihanasta Ranskan Lalindesta "ihmisten ilmoille" - eli takaisin Tanskaan Köpiksen lähelle. Hehän ehtivät Lalindessa asua jo lähes 20 vuotta, mutta kun ikä nyt alkoi nyt erityisesti pappaa viime kesästä asti tosissaan painamaan, niin meillä kaikilla oli heistä aika kova huoli. Lalinden kotinsa oli siellä aika keskellä "ei mitään". Ilman autoa ei päässyt kauppaan tai minnekäään muuallekaan. Mamma ei autoa ole ajanut yli 40 vuoteen, ja kun pappa ei enää kunnolla pääsyt liikkumaan - saati sitten autoa ajamaan, niin olivat kyllä aika pulassa. Toki heillä oli siellä ystäviä ja palveluita, mutta olimme kaikki tosi helpottuneita kun nyt vihdoin päättivät muuttaa. Köpisessä on hanin veli, siskopuoli ja siskopuolen lapset - eli hyvä turvaverkko lähellä. Olimme kaikki todella iloisa siitä ettei kokoajan tarvitse olla huolissaan!
Mamma ja pappa ehtivät hädin tuskin asettua uuteen kotiinsa, kun pappan kunto huononi tosissaan ja nopeasti. Reilun viikon hän ehti olla sairaalassa, kunnes tammikuun 7. päivänä hän sitten nukkui rauhallisesti pois. Onneksi ei joutunut pidemmin kärsimään, ja ehti kuitenkin elää upean rikkaan elämän - hän olisi nyt kesällä täyttänyt 86v.
Tammikuun puolivälissä matkasimme sitten Köpikseen hautajaisiin.
Tilaisuus oli todella kaunis, ja erittäin intiimi - paikalla vain me kaikkein lähimmät: pappan vaimo ja lapset perheineen. Mulle iski hautajaisissa useaan otteeseen todella voimakkaat tunnekuohut, kun tuli omien vanhempien hautajaiset vahvasti mieleen. Surin heitä kaikkia kolmea yhtäaikaa.
...mutta samalla oli ihanan puhdistavaa antaa surun tulla.
Kirkko-osion jälkeen menimme kaikki yhdessä upealle pitkälle lounaalle. Söimme mahtavan hyvää ruokaa, juttelimme, vähän itkimme ja mikä tärkeintä; myös nauroimme. Meillä oli ihanaa yhdessä ja tiesimme kaikki että pappa olisi rakastanut juuri tuollaista yhdessäoloa! Hän elää meidän muistoissa ja sydämissä edelleen <3 p="">
Nyt tuemme mammaa sopeutumaan elämään leskenä.
ONNEKSI ehtivät muuttaa, jotta mamma on nyt sellaisessa paikassa mistä pääsee superhelposti kauppaan kävellen, ja kaikki muutkin palvelut saman kadun varrella. Hänellä on useita ystäviä Köpiksessä myös, joten ei joudu yksin kökkimään. Hänellä oli jo hyviä suunnitelmia tulevalle; aikoo aloittaa pilateksen ja myös reissata tänne meille Sveitsiin sekä syksymmällä käymään San Franciscossa hanin siskon luona. Upea nainen tuo mamma!
5 comments:
Osanottoni teille. Muistan miten olet usein maininnut ihanan Lalinden,mutta varmaankin tosi hvyä ratkaisu että mamma on nyt takaisin Köpiksessä. Ja kiva että hänellä on mukavia suunnitelmia tulevaisuudessa.Halit:)
Onpa surullista, otan osaa <3 Onneksi tosiaan ehtivät muuttaa, mammalla nyt varmasti parempi olla Köpiksessä!
-Maria-
Voi MaaMaa, lämmin osanotto teille♥
Ihana asia, että ennättivät muuttaa lähelle perhettä ja ystäviä!
Niin kauniisti olet aina kirjoittanut appivanhemmistasi, hienon elämän saivat viettää yhdessä!
Surut ja ilot kuuluu elämään, nyt oli menetyksen vuoro.
Lämpimin ajatuksin
- Marra -
Voi sentään, jotenkin on ihan niinkuin olisi tuntenut hänet, kun olet tosiaan aina niin nätisti appivanhemmista kirjoittanut. <3
Kiitos osanotoista Jael, Maria, Marra ja Allu <3
Ikävä on kova, ja erityisesti mammalla - onneksi tavallaan Köpiksen uudessa kodissa ei jokaikinen nurkka muistuta häntä papasta, kun eivät siellä tosiaan ehtineet kuin pari viikkoa asua yhdessä. Melkein tuntuu, että pappa odotti saavansa vaimonsa "turvaan" ennenkuin 'antoi itselleen luvan' lähteä <3 Mamma pärjää kyllä <3
Post a Comment