Blogistaniassa on viime aikoina kiertänyt ihana tunnustus nimeltä "Beautiful Blogger Award". Minulle sen lahjoitti mieletön kaarti ihania bloggaajia: Elvira, Karkki, Ratón ja Susanne.
KIITOS tytöt - olen liikuttuneen iloinen, että niin moni minulle halusi tunnustuksen laittaa eteenpäin!
Tunnustuksen mukana tulee haaste, jossa pitää kirjoittaa 7 uutta paljastusta itsestään ... Tämä onkin vaikea haaste mulle, sillä olen kertonut mielettömän kasan paljastuksia näiden parin vuoden aikana mitä blogia olen pitänyt ... keksinköhän mitään, mitä ette jo tiedä ;)
...nooh, yritetään:
1. Pienenä olin tosi nirso, en tykännyt oikeen mistään ruoasta.
Aina ei ollut kyse 'tykkäämisestä' vaan oli paljon erilaisia ruoka-aineksia mitä en pystynyt syömään. Sain yökkäyskohtauksia esim. tuoreista vihanneksista ja hedelmistä: en pystynyt niitä nielemään. Ainoastaan omenaa ja banaania tykkäsin syödä, ja kurkkua niin että se oli sekoitettu ruoan sekaan. Vasta teini-iässä ja sen jälkeen olen oppinut syömään kasviksia ja vihanneksia. Samoin sienet ja kala alkoi maistumaan vasta parikymppisenä...
Nykyään syön kyllä ihan mitä vain: rakastan erilaisia makuja ja eri maiden keittiöt kiinnostaa paljon matkaillessa maailmalla!
2. Mulla on lähes aina kylmät kädet ja jalat.
3. Minuun iskee välillä kauhea piheys: en pistäisi rahaa mihinkään! ...joskus se on ihan hyvästä, olen saanut paljon säästöön rahaa tulevaisuutta varten, mutta pitää sitä välillä pistää vähän haisemaankin ... ;)
4. Puhun (ja kirjoitan) aina pitkän kaavan mukaan: en osaa sanoa mitään hyvin lyhyesti ja ytimekkäästi, vaan aina pitää vähän puhua aiheen vierestäkin! ;)
5. Keräilen runoja, loruja, aforismeja ja elämänviisauksia vihkoon. Taitaa sielä pari oma keksimääkin lorua olla, mutta ne on vain itselleni tarkoitettuja ... ;)
6. Kirjahyllyssäni on järkyttävän paljon 'kamalia' kirjoja; tositarinoita ihmisistä, jotka ovat kokeneet jotain hirveää elämässään. En mitenkään nautinnolla todellakaan niitä kirjoja lue, mutta ne jotenkin inspiroi, sillä kaikki näistä ihmisistä ovat selviytyneet kokemastaan ja nykyään onnellisia ja menestyviä ihmisiä. Heidän tarinansa myöskin antaa perspektiiviä omiin 'ongelmiin'. Ihailen näitä 'Selviytyjiä'.
Viimeisin 'kamala kirja' minkä luin, oli "Cupcake Brown: A piece of cake".
7. Minulla on ollut mielikuvitusystäviä vielä aikuisenakin! Enää en niiden seuraa kaipaa yksin ollessa (niin harvoin olen yksin, että sitten nautin ihan omasta seurastani), mutta kun esim. asuin vielä Suomessa itsekseni niin usein yksin ollessa hölöttelin ja pölöttelin mielikuvituskaverin kanssa. :D
Tämä tunnustus on nyt kiertänyt blogistaniassa ahkerasti, joten en sitä kellekään tietylle laita enää eteenpäin. Mun suosikkiblogit on listattu tuohon oikeaan sivupalkkiin: jokainen niistä on ihana ja niiden takaa löytyy mahtavia ihmisiä! Olen todella iloinen, että olen teihin täällä tutustunut!! Isot virtuaalihalit teille kaikille - mä lähden nyt nauttimaan aurinkoisesta syyskuun 1. päivästä tuonne Pariisin hulinaan!! :)
15 comments:
Hihii, olenkin tààllà innolla odotellut nàità sun paljastuksia ;)) Ihania!
Meillà pikku-pojalla on tuo sama yòkkàys-refleksi, se tosin ilmenee joiden ruoka-aineiden kanssa, esim. basilikan lehtien, vaikka muuten poika sen mausta ihan mielettòmàsti tykkààkin.
Mulla on myòs noita kirjoja hylly pullollaan, ja yksi kokemus on ihan yli muiden, nyt en enàà pysty sità lukemaan, tai edes ajattelemaan sen lukemista, mutta jotenkin kirjailijan oma vahvuuus ja hengissàsàilyminen kaikkien vaikeuksien yli on tuonut paljon voimaa. Ettà sità selvitààn, lopulta kaikesta :) (se oli dave pelzer, a child called it..)
Ja sitten tuon pitkàn kaavan mukaan kommunikoiminen :D Hih, olet ihana kohtalotoveri! Miksi sanoa lyhyesti, kun on niin paljon kauniita sanoja, joilla ilmaista vàrikkààsti :))
Kiitos nàistà ihanista postauksista, nàità on aina niin mahtava lukea ja olet kyllà tunnustuksen ansainnut.
'cause you are simply beautiful :)
Tein ihan just äsken tän saman. GMTA
Sun kuuluukin saada tuo noin monta kertaa kun olet niin ihanan positiivinen täällä aina.Jännät nuo sun salaisuudet! Tuollainen yök-juttu on ollut myös mun pojalla,silloin kun vielä elimme saman katon alla olin välillä ihan desperate kun kaikki oli yök ja vain pasta olisi kelvannut.,.Toi tuollainen"piheys" on ihan hyvä juttu,sitten voikin hemmotella itseään kun on ollut tarpeeksi"pihi";D
Ja ihania hetkiä siellä Pariisin auringon alla.A bientot!
:D Myös täällä iskee välillä tajuton piheys, saatan viettää aikaa jopa ruokakaupassa laskien (uskomattoman heikolla matikkapäälläni) ruokien kilohintoja valitakseni halvimman... ja sit välillä rahaa menee ihan helposti :D
Mulla on kanssa tuo pitkän kaavan kommunikointi"ongelma". Mies koittaa odottaa kärsivällisesti milloin pääsen asian ytimeen ja joskus hienovaraisesti huomauttaa minun olevan vähintäänkin viidennellä asiaan liittyvällä "oikotiellä" ja etten ole edelleenkään kertonut sitä asian "pointtia" :D mutta työasioissa olin aina tosi jämpti kommunikoija. Jotenkin ihmeellisesti olen onnistunut erittelemään sen jämptin asiallisen kommukoinnin ja jaarittelevan kertomisen ihan eri tilanteisiin :D. Ja minä tuskastuin aina tiimipalavereissa jos joku ei osannut tiivistää asiaansa vaan jaaritteli ja meni hyvää työaikaa hukkaan :D.
Karkki, se yökköjuttu oli tosi ikävää. Tomaatista sain sellaisen vielä teini-iässäkin; kylmää ja limaista = en pystynyt nielemään vaikka kuinka yritin. Nykyään kyllä syön, ja rakastan, en tiedä mikä sitten sen yökkijutun korjasi ...
Mä oon lukenut nuo Dave Peltzerin kirjat myös, on hyllysäkin ne ... jatko osat tuolle "child called it" on "the lost boy" ja "man called dave" ja ne on edelleen tosi järkkyjä, mutta lopulta kaikki on mallillaan. Se eka kirja on kyllä varmasti järkyttävin mitä ikinä olen lukenut!!! Miten voi olla sellainen äiti???!!! Tsiisus! MUTTA kuten sanoit, pointti on silti se, että Dave Peltzer on päässyt siitä kaikesta yli ja on menestynyt onnellinen mies nykyään ... :)
Kiitos kauniista sanoistasi ja ihan kaikki voin samantien peilata takaisin! <3 (((hali)))
Allu, GMTA! :)
Tuun lukemaan!!
Yaelian, kiitos :) <3
Voin kuvitella, että äidille se yökkiminen on tosi epätoivoista kun ei oikeen mitään voi syödä. Mä söin rehellistä Makkaraa ja jauhelihaa makaronilla&spagetilla, siinä melkeen kaikki ;D
Oon samaa mieltä, että on hyvä vähän pihistellä välillä niin sitten sitäkin enemmän nauttii kun antaa itseään hemmotella :)
Haliterkut!!
Ratón, mä pihistelen ihan tyhmissä asioissa, joita on 'pakko' hankkia - tyyliin just maitoa ja lihjoa tai vessapaperia :D Mutta sitten kalliiseen L'Occitaneen esimerkiksi tuhlaan rahoja ilman pihistelyjä :D
Ja mulla on muuten ihan sama juttu kuin sulla, että töissä oon aina tosi jämptti ja "suoraan asiaan!" -tyyppi; en myöskään voi sielä sietää sellasia jotka puhelimessa tai kokouksissa palattaa ummet ja lammet, ennenkuin pääsee asiaan :D Huvittavaa, kuinka voikin olla niin erilainen 'työminä' ja kotiminä :D Meillä kanssa hani haukottelee ja herpaantuu, kun mä alustan ja kaartelen niin pitkään juttujani :D
Hei, kiinnostaisko sua Pariisi-blogimiitti lokakuussa, ehkä joskus kolmen ekan viikonlopun aikana?
Asiasta puhuttiin Aixin blogimiitin aikaan, ja nyt eilen Maurelitan kanssa. Yritän kartoittaa sopivia viikonloppuja ja halukkaita osallistujia.
Mäkin annoin tunnustuksen sulle mutta en ehtinyt käydä siitä kertomassa. Kiva että on muitakin pihejä ihmisiä, mielikuvitusystävä mullakin on ollut mutta silloin lapsena. :)
Heips! Täytyy tunnustaa, että jos et olisi jo korikaupalla tunnustuksia saanut, olisin antanut yhden sinulle minäkin! :) Toi höpöttämisjuttu on jännä - mäkin oon töissä sellainen looginen suoraan asiaan-ihminen, kun taas yksityispuolella puhun ummet ja lammet vaikka mistä ja vielä toisenkin kerran.... Olet kaikki tunnustuksesi tosiaan ansainnut, blogisi on ollut mulle todella mukava löytö! :)
Kannan minäkin korteni kekoon ja paiskaan samalla tunnustuksella. Ole hyvä, näitä ihanan positiivisia juttujasi on kiva lukea :-)
Ihana kun sait noin paljon tunnustuksia!:) Olet niin ihanan välitön ja positiivinen ihminen että postauksiasi lukiessa tulee aina hyvä mieli!
Kivoja paljastuksia! Mukava oli oppia tuntemaan sinua lisää!:)
Niin kuin olen jo kirjoittanut, blogisi on kertakaikkiaan niin ihana, ettei ilman voi olla ;) Hauskoja nuo tunnustukset, varsinkin kun muutamat olisivat voineet olla omiani. Puhe-ja kirjoitusripulini on jatkuvaa ja keitettyjä porkkanoita söin ekan kerran 16-vuotiaana, kun olin ollut vuoden verran kasvissyöjä :) Itse en juuri kamalia kirjoja pysty lukemaan, mutta ne varmasti vahvistavat uskoa omiin voimiin ja kykyyn selviytyä mistä vain. Pienenä minulla ei suinkaan ollut yhtä mielikuvituskaveria, vaan niitä oli peräti viisi ja koko perhe kutsuikin niitä Viisikoksi :D Minä muuten puhuin vielä pari vuotta sitten ääneen 25 vuotta sitten saamani pehmoeläimen kanssa, mutta sittemmin sekin kyllästyi jatkuvaan lörpättelyyni ja pisti korvatulpat korviin ;D
Stazzy, mikä ettei - oishan se kiva tavata suomityttöjä Pariisissa :) Kauheen montaa Pariisilais-blogia en ole lukenut, mutta silti ... Mulla on ohjelmaa lokakuun 2 ekaa viikonloppua, mutta sit ne 2 viimesintä pitäis olla vapaana. Kerro kun tiiät lisää - mun säpo on maamaa@me.com. Kiitos kun kysyit muakin! :)
Tytär, suurkiitos tunnustuksesta sinullekin! En ole aikaisemmin sinusta kuulutkaan, joten tämä oli suuri yllätys!! :)) Tulen tutustumaan blogiisi tuotapikaa, uteliaisuus heräsi! Törmäillään blogistaniassa, siis :)
Italiansalaatti :) Kiitos!! Nyt näitä tunnustuksia on tullut oikeesti niin vino pino, että olen ihan hämilläni... :) Tuo 'höpöttävä kotiminä' ja 'virallinen työminä' taitaa olla näitä naiseuden yksinoikeuksia ... :D Haliterkut!
Perheenäiti, voi eiiii --- ISO KIITOS sinullekin! <3
En tiä miten päin tässä oisin ... olen niin otettu kauniista kehuistasi ja iloinen, että tykkäät blogiani lukea :) (((halit)))
Susanne, mulle tulee hyvä mieli kun ihmiset sanoo saavansa jutuistani hyvän mielen - se on ihanaa vastavuoroisuutta! Kiitos, ystäväni <3
Vera A. haaa - säkin olet ollut siis jonkinlainen vihanneskammoinen :D Porkkanaa opin syömään 21vuotiaana - muistan elävästi, sillä olin jollain ihme dieetillä, jossa piti yhtenä päivänä syödä lounaaksi porkkanaraastetta ja raejuustoa. Sekoitin niitä yhteen ja söin ahmimalla, etten olisi maistanut -- ja sitten yhtäkkiä totesin, että sehän oli todella hyvää!! Nykyään syön porkkanaa ihan sellaisenaankin: sitä on kiva rouskuttaa ja NAM miten hyvää! ;D
Niin ja mähän juttelen ääneen ihan kaiken elollisen ja elottomankin kanssa :D Leivänpaahtimellekin sanon että "annas nyt se leipä jo, mulla on nälkä!" ja joskus puhun jopa ruualle: "Jag ska äta dig nu!" (vitsillä tietenkin, mutta puhun silti! ;D)
Kaikki:
Olen aivan äimistynyt tästä kaikesta kehusta!
Mahtavaa, että blogini on antanut näin monelle iloista mieltä ja että kiinnostusta juttuihini riittää! Ja vaikka välillä kirjoittelen surullisiakin juttuja, niin olette niiden painoa mun hartioilta aina keventämässä... :´)
Tunnustukset on kivoja, mutta aivan erityisesti mieltä lämmittää nämä kaikki teidän ihanat kommentit - teidän kanssa on ihana kirjoitella, kun olette upean vastavuoroisia! <3
KIITOS siitä teille kaikille!
Jatketaan harjoituksia!! :) <3
Kivoja paljastuksia, varsinkin toi mielikuvitusystava oli hauska, ihan hymyilyttaa kun kuvittelen miten olet holotellyt ystavasi kanssa.
Ja sultahan sainkin juuri ihanan lorun, kiva, etta sulla on niita varastot taynna. ;)
Voisin sanoa itsestäni kaikki nuo samat mitä 1-7 kohtiin listasit paitsi että numero 1 ei pidä kohdallani paikkaa sillä olen lihaa lukuunottamatta kaikkiruokainen ja tykkään kokeilla uutta ja tykkään etenkin kasviksista ja hedelmistä.
Ja sitten kohta 7 pitää kohdallani paikkaa vain kun olin lapsi.(vaikka joskus kyllä puhun itsekseni kun kuulijakunta on lähtenyt omille teilleen kesken juttujeni)
Minulla oli mielikuvitus olio joka oli tyttö ja jolle puhuin samoin kuin metsässä kuvittelin asuvan menninkäisten, peikojen ja prinsessojen.....
(ne kaikki tuli saduista sillä olin aika vanha kun vielä luin mieluiten satukirjoja!)
Blogisi on kiva maailman laajentaja! Kiitos siitä sinulle!
-Anne
Itkis :) Mielikuvitusystävä on ehkä väärä sana, mutta aina 'jollekin' olen höpötellyt :D
Lorut on kivoja, varsinkin sellaiset joissa on jonkin hyvä viesti sisällä!
Kiitos kommentistasi ja blogin kehuista Anne! :)
Onneksi mäkin olen oppinut syömään ihan kaikkea: Vihannekset, kasvikset ja hedelmät ovat olleet jo vuosia suurta herkkuani! Lapsuuden ruokaongelmat on täysin ohi :) Ja kaiken maailman keittiöt, erityisesti aasian maiden, on intohimoni, SLURPS! Nykyään ainoastaa maksa on sellainen, mitä en mielelläni syö. Ja ihan kaikkea olen valmis maistamaan, ...paitsi käristetylle skorppioonille tikun pässä sanoin "ei" kun sellaista tarjottiin Pekingissä! ;D
Post a Comment