Unessa olen vielä pieni lapsi, makaan sängyssä. On pimeää. Mua pelottaa, tunnen itseni kovin yksinäiseksi ja todella surulliseksi. Itken unessa, itken niin kuin vain lapsi voi. Syvää hallitsematonta itkua, nikotukset tärisyttää ja kyyneleet valuu vuolaana.
... sitten mun äiti saapuu paikalle jostain tyhjästä. Hän asettuu viereeni makaamaan ja ottaa minut halaukseen. Hän lohduttaa ja tuudittaa minua. Tunnen hänen pehmoisen lämmön. Hän painaa poskensa mun poskea vasten ja sanoo "älä itke kultapieni, kaikki on hyvin". ...Ja siinä hänen sylissään tunnen oloni turvalliseksi. Lohdutetuksi. Rauhoitun.
...tässä kohtaa yleensä havahdun yhtäkkiä unesta. Ja siinä on sellainen lyhyt hetki, unen ja hereilläolon välimaastossa, missä edelleen tunnen äidin posken mun poskeani vasten ja hänen käsivarret ympärilläni halauksessa.
Se on taianomaista.
Äiti tulee ikuisuudestä lohduttamaan pientä minua, joka kaipaa äitiään syvästi.
~~~~~~~~
13 vuotta.
Tänään
4 comments:
Ihanan lohduttava uni:) Minullekin tulee niin kaihoisa olo aina kun on äidin poismenon tai syntymäpäivän vuosipäivä. Paljon haleja MaaMaa:)
Voi kuinka lohduttava uni lupulta kun äiti halaa ja antaa turvallisen tunteen!
Äidit varmaan seuraa meitä tuolta ylhäältä!
Lämmin halaus sinulle ihana MaaMaa täältä jo niin viileästä pohjolasta <3
t. Marra
Ihana uni <3
-M.K
Allu <3
Jael, se äidin halaus tuntuu niin todelliselle unessa, että lohduttaa pitkään <3
Marra, aivan - äidit on siellä, aina vain kuiskauksen päässä <3
M.K <3
Post a Comment