Thursday, 6 July 2017

Tunarointipostaus ...jo niin vauhdikasta ettei pystyssä pysy!

"Vauhdikkaalle naiselle sattuu", sanoi joku mulle osuvasti mennä päivänä.

Eilen mulla oli tavallista lentävämpi alku päivälle, kirjaimellisesti. 

Olin kävelemässä töihin ja kuten joka aamu, oikaisin yhden kadunmutkan sellaista pientä alaspäin viettävää hiekkapolkua pitkin. Ihana aurinkoinen aamu, ja mulla askel kepeänä kesähameessa. 

Siinä sitten kompaistuin ensin johonki saamarin puunjuurakkoon ja jouduin ottamaan juoksuaskelia saadakseni tasapainosta kii. Luulin jo välttäneeni kaatumisen, mutta kompastuin viimeisellä juoksuasekeleella isompaan puunjuureen!! Silmänräpäyksessä tajusin, että jalat ei ole enää maassa kiinni ja että NYT TODELLA KAADUN!

Lensin kaaressaa eteenpäin ja sitten liu'uin maassa isokivistä hiekkaa polvilla ja kämmenillä kyntäen. Hiekka vaan pöllysi! 

Seuraavassa hetkessä istun pölmästyneenä maassa, hame korvissa ja karsea kipu jokapuolella. Yksi kenkä jäi ylemmäs rinteeseen, käsilaukku lensi edemmäksi alaspäin. Heti huomasin, että oikea isovarvas on auki, molemmat polvet täysin raastuneet ja oikeasta kämmenestä nahka totaalisesti rullalla. AUUUU!! Tuli oikeasti ihan semmonen olo kuin  joskus pienenä, kun on kaatunut pyörällä. Teki mieli alkaa itkemään täysillä! 

Hetken aikaa siinä niiskutin, ja totesin että on pakko mennä takas kotiin puhdistamaan ja tarkastamaan haavat. Keräsin kamat ja menin takas kotiin veri käsistä, polvista ja varpaasta tihkuen. Oli niiiiiiiin onneton olo. Onneksi ihmisiä ei ollut vielä paljoa liikkeellä, niin ei tarvinnut ketään kohdata. 

Hani teki onneksi eilen etätöitä kotoota käsin. Pimputin ovikelloa ja se tuli avaamaan ihmeissään, ja sai pienen slaagin kun mä siinä seisoin likasena ja verisenä, kuin pieni lapsi nyyhkyttäen "Jag ramlade .... " (Mä kaaduin)

Pesin ja desinfioin haavat, ja kiroilin tuuriani. Ihana kuuma kesä, ja nyt on koivet sellasessa kunnossa että ei TOD voi mitään mekkoja tai shortseja pitää! Vaikka haavat ei onneksi ole syviä, tuollaista "asfaltti-ihottumaa", niin ovat niin isoja että rupia ei saa piiloon. Luvassa on myös mojovat mustelmat, oikea jalkaterä ja polvi on jo ihan sininen.

Vasen polvi on pahiten nahaton. Siitä on tihkunut ällöttävää nestettä kuin saavista, nyt vasta se näyttää alkavan kuivumaan.

...VAROITUS KARSEAN NÄKÖISIÄ KUVIA RUHJEISTA ALEMPANA...

.
.
.
.
.
.
.
.
.
Vasen polvi / sääri eilen illalla. Pisarat tulee ulos haavasta!
YÖÖÖÖK ja AUUU

Polvet tänään. Vasempaan pikkuhiljaa muodostunut rupi repeää joka kerta kun
koukistan tai suoristan jalkaa. AUUU!

Isovarvas ja päkiän ympärille kasvava mustelma. AUUU!

Tiedän kyllä, ettei nämä ole mitään kamalia vakavia vammoja, vaan pieniä ruhjeita. Ja olen jo vähän naureskellutkin mielikuvalle, miltä koko ilmalentoni on mahtanut näyttää .... Mutta toistaiseksi olen vielä kovasti sympatian tarpeessa, kun prkl tekevät kipeetä kaikissa paikoissa! Hanilta ja työkavereilta olen kyllä saanut paljon sympatiaa ja puhalluksia, mutta vähän vielä aion tässä nyt onkia lisäsympatiaa blogistaniasta ... ;)

Joten kiitos jo etukäteen ;)
Ja katsokaa mihin astutte, pysykää pystyssä!! ;)

.


8 comments:

Allu said...

No täältä tulee sympatiaa kilokaupalla. Todella inhottavaa juuri näin kuumalla. Toivottavasti desinfioit kunnolla.

Anonymous said...

Ai kauheeta! Näyttää tosi hurjalle. Voi vaan kuvitella, kuinka mustelmien väri muutaman lähipäivän aikana muuttuu.
Tsemppiä ja pikaista toipumista! :) Onneksi on viikonloppu edessä :)
MK

MaaMaa said...

Kiitos sympatiasta Allu ja MK <3
Tänään kävin apteekissa ja sain hyvät ohjeet ja rasvalaput ton vasemman polven haavan hoitoon; se on ihan karseen näkönen ja kipee, vaikka ei mikään vakava vamma olekaan. Mutta nyt on parempi mieli kun tiiän miten pitää hoitaa (suihkutus vedellä aamuin illoin, sen jälkeen desinfiointi. Mahdollisimman paljon 'ilmakylpyjä' ja jos pitää peittää, niin sitten just tommosella rasvalapulla (yksi päivälle ja toinen yölle, jos tarvitsee).

Marra said...

Voi että, ikävän näköistä jälkeä :(
Pikaista paranemista MaaMaa!

Jael said...

Auts, aika pahalta näyttää. Pikaista paranemista,toivottavasti menee nopeasti ohi.Minä kaaduin rappusissa 2.5 kk sitten,ja vieläkin on toinen olkapään alue kivulias.

Katriina said...

Säälin sinua. Olit varmaan shokissa. Sinuna olisin tilannut ambulanssin viemään itseni sairaalaan ensiapuun ja pyytänyt sairauslomaa tarpeellisen ajan, koska tuo on työmatkalla tapahtunut tapaturma. Saksassa kuuluvat työmatkatkin sosiaalivakuutuksen eli lakisääteisen tapaturmavakuutuksen piiriin. En tiedä, miten teillä.Kannattaisi ainakin käydä lääkärissä siltä varalta, että tulee komplikaatioita. Pikaista paranemista!

anumorchy said...

Hui kun pahat jaljet.
Samaa piti sanoa kun Katriina tuossajo ehti. Niin meillakin. Toihin matkalla tapaturma on tyotapaturma ja sille on omat etunsa.

Mut pida huolta vammoista ja pikaista paranemista.

MaaMaa said...

Kiitos symmpatiasta Marra - polvi on jo paranemaan päin pikkuhiljaa. Ja päätin ruvista ja mustelmista huolimatta pitää hametta; jos joku kysyy niin sanon että benjihyppy meni pieleen ;) :D

Jael, kiitos :)
Muistan kun kerroit kaatuneesi ... ikävää, että vieläkin on kipuja! Minä onnekseni selvisin vain tämmösillä naarmuilla ja mustelmilla. Toivottavasti saat pian olkapään alueen kuntoon <3

Katriina, kiitos myötätunnosta <3
Ambulanssi olisi kyllä ollut liiottelua, kun kuitenkin vain pintaruhjeita eikä mitään murtunut tai mennyt poikki, onneksi. Ja kun olin ihan kodin vieressä, niin hyvin pääsin siitä itse kotiin ja haavat putsaamaan. Ja nyt kun tuntuvat paranevan ihan hyvin, niin en usko että tulee enää mitään tarvetta lääkärikäynnille. :)
Täällä työnantajat maksaa jokaisen työntekijän puolesta pakollisen tapaturmavakuutuksen, joka kattaa paitsi työmatkoilla niin vapaa-aikanakin (jopa matkoilla) tapahtuvat tapaturmant (UVG, accident insurance), joten jos jotain kuluja tästä olisi tullut niin se vakuutus olisi kattanut.

anumorchy, kiitos <3
Työtapaturma tuo oli kyllä kun tosiaan työmatkalla tapahtui, mutta onneksi ei niin paha että lääkäriä tms. olisi tarvinnut. Sairaslomaakaan en tarvinnut, kun pystyin tekemään kotoota käsin töitä jotta haavat sai 'hengittää' ilman käärettä. ne on jo paljon paremmat - onneksi :)
terkkuja xxx