Villityksiä

Mä oon vähän sellanen, että kun jostain asiasta innostun tai johonkin tykästyn, niin sitten jaksan siitä olla loputtomiin innostunut. Toiset villiintyy hetkeksi johonkin harrastukseen, peliin, ruokaan tai vaikka lauluun, ja sitten fiilistelee sillä jonkin aikaa innolla, kunnes kyllästyy.
Mä en kyllästy mihinkään! :D

Esimerkiksi vanhoja valokuvia ja kotivideoita jaksaisin katsoa loputtomiin - vaikka osaisin kaikki jo ulkoa, niin silti jaksan ja haluan. Tai jotain "normaalille ihmiselle" umpitylsää peliä (kuten vaikka Tetris, tai pasianssi) jaksan aina vaan pelata loputtomiin! :D

Nyt mun uusin pelivillitys on älypuhelimiin ja -tabletteihin ladattava "Sanajahti".
Veljien muksut mut siihen tutustutti jouluna, ja siitä lähtien olen pelannut simona. Jujuna on löytää rajatussa ajassa mahdollisiman monta sanaa (joissa väh. 3 kirjainta) annetuista kirjaimista. Mitä pidempi sana on, sitä enemmän saa pisteitä. Tää on ainakin mun mielestä super kokuttava! Pelaan aina, jos on jostain syystä aikaa 'tapettavana'. Peli on saatavilla myös eri kielillä - mutta suomi on suosikki:

Toinen juttu mihin en tunnu kyllästyvän, on niin ikään älypuhelimeen ladattavat kuvanotto ja -muokkaus ohjelmat. Yksi mun suosikeista on FaceSwap Live ... siinä otetaan kaverin (yhden tai useamman) kanssa selfie, ja ohjelma vaihtaa kuvattavien kasvojen keskiosat päikseen. Tuloksena n aivan sairaalloisen järkyttävän naurettavia kuvia.

Tässä "face swap" kuva musta ja hanista!
Mä kuolen nauruun joka kerta kun tätä katon -- miten meidän naamojen vaihdolla voikin saada aikaiseksi kaksi noin järkyttävän uskomattoman näköistä tyyppiä!!!! :D : D :D :D



Testasin äppiä ottamalla kuvaa jo olemassa olevasta valokuvasta, ja siinäkin naamat vaihtui. Tässä myöskin huutonaurukohtauksia aikaan saava otos musta ja vanhimmasta isoveljestäni. OMG mikä uskomaton martta musta tuli veikan naamalla!!! Ja veikka mun naamalla olisi varmasti kuumaa kamaa esim J. Sillanpään kirjoissa! :D

Seuraava villityksen aihe on varmasti kaikille ihan ymmärrettävä - tästä on nimittäin ihan normallia olla innoissani: Mä VIHDOIN sain toteutettua pitkäaikaisen suunnitelman ja hankittua itselleni auton! Hanillahan on se sporttikaaransa ollut jo vuosia, ja onhan se ihan kiva - mutta ensinnäkään mä en sillä uskalla ajaa metriäkään ja toisekseen se ei todellakaan ole mikään kovin hyödyllynen menopeli; tavaratila on olematon ja kyytiin mahtuu kuskin lisäksi vain yksi matkustaja. Eikä sillä voi ajella talvella esim. laskettelemaan...

Joten mä ostin itselleni helmikuussa käytetyn auton - enkä mitään pientä "kauppakassia" vaan ISON IHANAN Volvo XC60 !!! Se on MAHTAVA!! Niin hyvä ajaa, tilaa vaikka mille ja löysin aivan ihanan värisenkin: kulta-ruskean. Sillä ollaan huristeltu ja käyty jo Ikeassa & Jumbossa ilolla ostoksilla, kun mahtuu muutakin kuin vain haarukoita! :D Ja ensi talvena sillä mennään sitten laskettelemaan uusiin ihaniin paikkoihin varmasti:

Autolla ajellessa jouduin kuitenkin nyt vihdoin myöntämään itselleni, että mun kaukonäkö on huonontunut .... toki olin sen jo huomannut aikasemmin; kauempana olevat liikennemerkit, mainostaulut, kellot yms. on vähän suttuset ja joudun välillä sirristelemään silmillä oikein urakalla, että näen mitä siellä okein lukee... autolla ajaessa sen huomaa erityisesti, kun ei näe nopeusrajoituksia ja muita kylttejä ennenkuin on melkein kohdalla ... Joten varasin itselleni ajan kunnon näkötarkastukseen. Tarkastus kesti ehkä 20 minsaa, ja tulos oli selvä: molemmissa silmissä on lievää likinäköä (-0.25 ja -0.50) ja oikeassa silmässä myöskin vähäistä taittovikaa. Puolituntia myöhemmin mulla oli jo rillit!!! 

Ihan kivat pokat sain itselleni valittua, ja periaattessa näen kyllä itsekin että ihan hyvin ne sopii ja rillipäinen tyyppi joka mua peilistä katsoo näytää ihan hyvältä ... mutta käytännössä en tunnista itseäni rillien kanssa ollenkaan! Näytän ihan vieraalta! Menee varmasti tovi, ennenkuin sopeudun ajatukseen että mulla on prillit!!!  ...tosin en mä noita kokoaikaa tartte - ainoastaan autolla ajaessa ja jos on jotain kokouksia missä pitää nähdä seinälle heijastettuja esitelmiä - sillon pistän lasit nenälle.

Hani ei myöskään oikein osaa mua hahmottaa lasit päässä. Se ihmettelee "Vem är du?!" ... Myöskin leikkimielellä nurisi, että ilmiselvästi ihan tahallaan odotin että se antoi mulle sen sormuksen, ja sitten vasta mä hankin itselleni rillit! :D

Semmosta!

.