![]() |
Minä ja "kumityttöni" ristiäisissään kesällä -96 |
![]() |
Sakarin kuva ja mun siitä tekemä piirros, ikää tytöllä ehkä 6v |
Sakari on mulle todella rakas, ja haluan ylläpitää kanssaan hyvää ja läheistä suhdetta. Tietysti se on välillä vaikeaa, kun asutaan eri maissa ja nähdään vain muutama kerta vuodessa, mutta mikään ei ole mahdotonta jos on tarpeeksi tahdonvoimaa ja kun on valmis panostamaan.
Nyt Sakari on juuri sellaisessa iässä, että ei kovin kauheasti kiinnosta muiden kuin ikäistensä kanssa hengailla, mutta onneksi olen pystynyt aika hyvin säilyttämään "kaverillisen" suhteen tyttöön.
Erityisen iloinen oon siitä, että Sakari "suostuu" reissailemaan mun kanssa :) Mehän oltiin kahdestaan New Yorkissa (kliks postauksen) syksyllä 2011, kun ostin meille matkan Sakarin riparilahjaksi. 18v. synttärin kunniaksi menen kumitytön kanssa puolestaan kahdestaan Lontooseen! Äitinsä osti tytölleen lennot ja mä maksan hotellin :) Ensi viikon torstaina lennetään tahoiltamme Heathrowlle, treffataan kentällä ja sitten hengaillaan Lontoossa sunnuntaihin asti. IHANAA!
![]() |
Vasemman- ja oikeanpuolisen kuvan välillä Sakarin ikä on tuplaantunut (x2), vaikka mulla ikää tuli lisää vain x0.25! Tätä vauhtia Sakari saa mut iässä hyvin pian kiinni! ;) ;) |
Sakari ei ole aikaisemmin vielä ehtinyt Lontoossa käydä, joten ohjelmassa on ainakin turistikierros, London Eye ja Madame Tussauds. Ja tietysti pitää shoppailla! Ja täytyyhän kummitädin nyt myös viedä kummityttö pubiin, kun kerran tytöllä vihdoin on siihen ikääkin! ;) Meillä tulee varmasti oikein kiva viikonloppu yhdessä! Kerron sitten jälkeenpäin miten meni! :)
Kummityttöilystä puheen ollen, unohdin mainita Suomipostauksessani, että treffasin yhden omista kummitädeistäni samana viikonloppuna, kun mulla oli se lukiotapaaminen. Emme olleetkaan pariin vuoteen ehtineet nähdä tämän kummitädin kanssa ... itseasiassa ei sen jälkeen kun muutimme Pariisista tänne Sveitsiin. Pariisissahan me asuimme juuri näiden kummivanhempieni kämpässä sen reilun 15 kuukautta.
Oli ihana nähdä kummitätiä. Ensin skoolasimme shampanjalla kotonansa ihan Helsingin keskustassa, ja sitten kävimme piiiiiiitkällä herkullisella tapas-illallisella läheisessä Espanjalaisravintolassa. Juttelimme paljon sekä mukavia, että henkeviä. Kummitädin kanssa on helppo jutella, ja puheenaiheita löytyy vaivattomasti. Ihanaa on myös muistella 'vanhoja' ja kuulla häneltä myös erilaisia muistojaan mun vanhemmista.
...kuten ehkä huomaatte, puhun nyt vain kummitädistä, enkä 'kummivanhemmistani' ... syy siihen on kovin surullinen; kummisetäni nukkui nimittäin äkillisesti pois tammikuun puolivälissä ... :( En nyt tähän kirjoittele kuolemastaan sen enempää, kun ei se ole minun asiani kertoa, mutta tietysti olin aivan shokissa minäkin, kun sain menetyksestä tammikuussa tietää ... kuolema tuli aivan yhtäkkiä, ja kummisetä oli aivan liian nuori ja hyväkuntoinen lähtemään ... mutta niinhän se on, ettei ikinä oikeasti tiedä milloin se viimeinen hetki koittaa. Jos joku lähtee "saappaat jalassa", on se jälkeen jääville kova shokki, mutta toisaalta varmaakin sille lähtevälle paras tapa lähteä ... Onneksi kummisetänikin ehti kuitenkin elää onnellisen täyteläisen elämän, ja kokea paitsi vanhemmuuden, niin myös isovanhemmuutta. Läheisten muistoissa ja sydämissä hän elää ikuisesti! Ja onneksi kummitädillänikin on perhettä ja ystäviä lähellä tukemassa ja auttamassa. Itsekin haluan olla läsnä - ja olen kiitollinen, että sitä saan myös olla!
Kummitädillä oli tässä alkuviikosta syntymäpäivä, ja lähetin hänelle merkkipäivän kunniaksi pari kivaa kuvaa meistä yhdessä. Laitan teillekin tähän kollaasin näytille:
Isoja haleja "kummituksille" jotka tätä postausta lukeekin - ja kaikille muillekin ihanuuksille!
No comments:
Post a Comment