Varmaan muistattekin kun siitä tänne kirjoitin, kun mummu löytyi tokkuraisena kotootaan ja sitten 24h:n päästä nukkui pois sairaalassa...
Eihän tähän voi oikein muuta todeta kuin että "Elämä jatkuu...onneksi!" Mummun kuolema on ollut paljon helpompi hyväksyä, kun hän sai elää pitkän elämän, ja nukkui pois luonnollisesti vanhuuteen.
...mutta kyllä sen ajan kulumisen tajuaminen on välillä myös aika pysähdyttävää. Tulee välillä jotenkin oudosti melkein syyllinen olo siitä, että elämä on jatkunut iloineen ja suruineen, ilman sen kummempia muutoksia, vaikka rakas läheinen on poissa ... Joskus tuntuu, ettei ole surrut ja ikävöinyt tarpeeksi ... :(
Mutta ihan oikeasti elämän kuuluukin tietysti jatkua! Ja kaikki rakkaat elää ikuisesti jäljelle jäävien muistoissa ja sydämissä, niin kauan kun muistoja vaalii ja iloitsee omasta elämästään.
Suru ja ikävä muuttuu pikkuhiljaa ajanmyötä helpommaksi, jollain tavalla kauniimmaksi, melkein suloiseksi. Vaikka kyynelet tuleekin joskus silmiin ikävästä, niin sieltä kuultaa läpi hymy.
Mummu saa mut edelleen hymyilemään hyvin usein. Hymyn saa pinnalle kun sielä täältä putkahtelee välillä esiin mummun maalaamia kortteja, joita se aina jakoi kaikille kaikkialla. Myös virkkaamiaan patalappuja ja pipoja löytyy välillä kaapista, hyllyiltä ja taskuista. Ihania pieniä muistutuksia meidän mummusta!
Tänään luin mummun mulle kirjoittamaa "elämänkertaa". Se on hassua mummun Suåmea ruotsivivahtein.. sielä on pieniä kertomuksia mummun lapsuudesta, ja paljon loruja ja mummun hassuja vähän lapsekkaita maalauksia. Aivan ihania muistoja, ja niiiin ... "mummua"....♥ !!
Tänään muistelen rakkaudella tätä suurenmoista ihmistä, ja tiedän että tuolla jossain hän hihittelee iloisena ja todennäköisimmin tanssahtelee tangon tahdissa taatan kanssa! ♥
 |
| Göta-mummun muistolle!! |
6 comments:
Kuule se Göta-mummu on siellä pilven päällä mielissään, jos näkee, että sinä et sure liikaa.
Taata!! Onko / oliko sullakin taata!? Mulla oli. Taidetaan siis olla samalta suunnalta kotoisin :)
Kaunis kirjoitus mummustasi.
Niin kauniisti aina kirjoitit ihanasta mummistasi ja nytkin niin.Göta varmaan katselee sinua sieltä pilven reunalta.
Allu, niin se on - vanhemmilla ja isovanhemmille on tärkeintä, että jälkeläiset elävät onnellista elämää :)
Terhi, joo taata - isänisä.
Olen kyllä paljasjalkainen helsinkiläinen, mutta taatalla oli itsellään taata-isoisä, ja oli jo pienenä poikana päättänyt olla itsekin taata sitten joskus :)
Jael, sielä se katsoo ja hihittää omaa hassua iloista hihitystään <3 :)
Mà myònnàn. En lue tàtà nyt. Mà tiedàn jo otsikosta, ettà itkisin jos tàn lukisin ja nyt en ole ollenkaan itkutuulella. Tulen ehkà tàmàn joskus toiste lukemaan, eh :-o...Olisko ehkà ollut parempi olla vaan kommentoimatta, mutta kommentoimpa silti.
Ciacy :D :D
Kiitos kommentista silti!
Ei tämä ollut surullinen postaus; positiivisia ajatuksia vain! :)
Post a Comment