Sunday, 2 February 2014

Golden oldies: talvimuistoja

Kun olin pieni, vietimme usein hiihtolomia koko perhe eripuolilla Suomea, useimmiten suuntasimme pohjoiseen aivan mahtaviin lumimaisemiin. 

Ihan niistä ensimmäisistä hiihtolomareissuista en paljoa muista, kun olen ollut vain parin vuoden ikäinen - mutta valokuvia on reissuilta paljon! 
MaaMaa karvahatussa liukurin kanssa. Pepi vahtii vieressä, että kaikki on 'pikkusiskolla' OK 
Joillakin kerroilla asuimme hotelleissa, mutta useammin kivoissa vuokramökeissä. Yhtenä vuotena majoitumme mökkiin, joka oli pienessä saaressa keskellä Kuusamojärveä - tai ainakin Kuusamossa... Mökille mentiin jään yli moottorikelkalla. Muistan kuinka istuin äidin ja laukkujen kanssa ahkiossa skiidun perässä ja isoveljet ajoi ... :)

MaaMaa ensimmäisiä kertoja suksilla! Sauvoissa on ainakin näköjään kasvun varaa! 
Päivät vietimme ulkona mahtavissa lumimaisemissa - miten ne lapsuuden talvet ovatkin muistoissa niin kauniin lumisia ja kylmiä! Isoveljet laskettelivat ja mä murtsikoin äidin ja isin kanssa. Välillä oltiin pulkkamäessäkin. Pakkanen paukkui puissa ja poskia nipisteli. Muistan elävästi miltä Vitalis -pakkasrasva tuoksui ja miten naama oli siitä rasvasta ihan tahmea! 


Piiitkillä hiihtoretkillä äidin ja isin kanssa olin kuulemma aina tosi urhea. Kilometri toisensa jälkeen jaksoin sivakoida, ja opin hienosti laskemaan pitkiä jyrkkiä mäkiä äidin opastuksella. Äidillä oli taskussaan mulle muutama sokeripala nenäliinaan käärittynä siltä varalta, että multa loppuu energia tai muuten vaan tulee joku känkkäränkkäkohtaus keskellä metsää. Rakastin sokeria, ja sen voimalla jaksoin äitiä seurata kuin aasi porkkanaa :D :D 


Tässä olen jo 5 vuotias. Ollaan Ristijärven Saukkovaaralla. Naamastani näkee sokerinhimon, eikö? Ja mitkä upeat lumimaisemat!!!
Iltaisin pelailimme erilaisia pelejä mökissämme ja tietysti saunoimme. Isoveljien perässä kävin lumessa uimassakin! Ja ulkona pimeässä oli kiva seikkailla taskulamppujen kanssa. Muistan erittäin hyvin myös yhden kerran, kun isoveljet päätti viedä pikkusiskon moottorikelkka-ajelulle järven jäälle juurikin siellä Kuusamossa ... veljet ajoi KOVAA ja mä kiljuin riemusta ja kauhusta veljen selän takana. Sitten veli ajoi vahingossa järven jäälle muodostuneen 'lumidyynin' yli ja kelkka hypähti kuin hyppyristä. Mun mielestä se tuntui tietysti hurjalta ilmalennolta, mutta tuskin se sellainen kuitenkaan on ollut. Jokatapauksessa mä löin häntäluuni johonkin siihen kelkan perään ja henki salpautui hetkeksi täsyin. Pelästyin julmetusti ja itkin täysiä ... veli sai lopulta mut rauhoittumaan ja lupasi kaikenlaisia erikoispalveluksia, kunhan vaan en kertoisi äidille ja isille hurjasta kelkka-ajelusta ... ja mä en kertonut! (paitsi vuooooosia myöhemmin...) :)

Pikku-MaaMaa pulkkailemassa äidin iso pipo päässä!
Suunnilleen samoihin aikoihin kun aloitin koulun ostimme oman lomapaikan Tammisaaren lähettyviltä. Siellä sitten vietimmekin kaikki mahdolliset lomat yli vuosikymmenen ajan. Toki lomapaikastakin on paaaljon ihania muistoja, mutta nämä lapsuuden hiihtolomat on jääneet mieleen erityisen iloisina ja ihanina hetkinä! 

Lumi saa minussa edelleenkin pikku-MaaMaan heräämään. Lumessa tekee mieli peuhata; tehdä lumienkeleitä, heittää lumipalloja, rakentaa lumilinna, pulkkailla, hiihtää ja lasketella! Ja  mikä onkaan kauniimpaa kuin illan pimeässä loistava lumilyhty!

Näistä voittekin päätellä, että vaikka pidän itseäni enemmän kesäihmisenä, niin kyllä mä myös rrrakastan kunnon talvea!! :)

Oletko kesä- vai talvi-ihminen?

6 comments:

Jael said...

Voi miten suloinen pikku MaaMaa siellä kuvissa näkyy(vaikka olet söde edelleenkin)

Mulla on välillä ihan pikkuisen ikävä lumista talvea...

Unknown said...

Ihania kuvia!! Ihan mielettömiä nietoksia ja voi tota lapsen riemua! :) mä olen kanssa kesäihminen, kun on syntynyt kesäkuussa niin silloin sitä vaan jotenkin on.. Mutta rakastan myös lumista ihanaa talvea, joulua kirkkaine pakkasöineen kun kuu valaisee välkkyvän hangen.. Ja rakadtan syksyä kun ruska kultaa lehtipuut ja lämmin syysaurinko lähettää raskaita oransseja säteitään.. Ja rakastan kevätpurojen lorinaa lehdenvihreässä ja taivaansinisessä maisemassa.. Kun lintuset visertävät ja lapset kaivavat fillarit esiin juuri sulaneelle asvaltille! Ekat kukat puskevat esiin maasta ja muuttolinnut tekee paluutaan... Mä rakastan kai luontoa ja kaikkia sen vuodenaikoja!

Miten siellä Alpeilla asuessa näkyy eri vuodenajat? Onko niitä? Ainakin luontoa siellä pitäis riittää Keski-Euroopan mittakaavassa melko lailla.

Mukavaa "talvea" sinne! (Täällä Milanossa vaan sataa ja sataa...)

emmi said...

Vitalis ;) eikö se ollut just sitä mintunvihreetä rasvaa pyöreässä metallirasiassa, jonka kansi meni aina lyttyyn? Mulla on ihan samoja ajatuksia talvesta ja samoja mielikuvia laskettelureissuilta ja hiihtolomilta. Haluan ehdottomasti antaa samat fiilikset omille lapsilleni. Mutta vaikealta tuntuu tänäkin talvena kun on tuo asfaltti ottanut vallan lumesta. Mutta ehdottomasti, kuten Tyynekin kuvaili, kaikissa vuodenajoissa on omat ihanuuteensa.

Allu said...

Voi miten ihania vanhoja kuvia! Talvi on Suomessa ihan o.k., mutta tänne en kaipaa lunta, kun täällä menee kaikki konseptit sekaisin jos tulee muutama hiutale.

Anonymous said...

Ihana talvikertomus :)
Urhea MaaMaa sokerilla houkuteltu :)

Mulla on Vitalis jatkuvassa käytössä, sitä myydään sellaisessa 3cm pienessä mustassa peltirasiassa, jossa lukee design by Ivana Helsinki.Ihan parasta huuli- ja kynsinauhavoidetta ja se tuoksu..tuo mieleen lapsuuden :)
paulap

MaaMaa said...

Jael, munki mielestä oli suloisia kuvia ! :)
Lumi on niiin kaunista ... kunpa talvimaisemat aina olisikin noin upeita kuin noissa lapsuuden kuvissa!

Tyyne Inkeri, mäkin rakastan kaikkia vuodenaikoja - jokaisessa on omat ihanuutensa. Mutta kyllä KESÄ on ihanin! ...mutta en haluaisi että aina olisi kesä ... ;)
Kyllä täällä on aika hyvin kaikki 4 vuodenaikaa, erityiessti tuolla korkeammalla on Kunnon Talvi. Kevät on lyhyt ja syksy pitkä, ja kesät kuumia :) Ja luontoa tosiaan ihanan paljon: vuoria, järviä, jokia ja metsiä. Ja ihmiset ulkoilee paljon kaikkina vuodenaikoina luonnossa, jopa sienestävät ja marjastavat! Perrrfect!

Emmi, just tuollaisena mäkin muistan Vitalis-rasian. Keltainen kuhmurainen peltirasia, punainen teksti. Ja vihreää mömmöä. :)
Olen tosissani sitä mieltä, että lapsi jossa virtaa pohjoismalaaista verta, suorastaan TARVITSEE lapsuuden talvimuistoja - se tekee meistä juuri pohjoismaalaisia! ;) Toivottavasti tulee tilaisuuksia sellaisia suloisille muksuillesi tarjota enemmänkin :)

Allu, täällä ovat aika OK lumentulon kanssa. Ihmisillä on allaan talvirenkaat ja ainakin meidän kotikaupungissa on lumikolat ja suolaajat heti liikenteessä, kun lunta alkaa tulla. Lumimaisema on niin kaunis - jo sen takia toivon aina, että edes vähän olisi valkoista maassa ... :)

paulap, en tiennytkään että Vitalista on vielä olemassa!! TÄytyykin katsoa josko löydän ensikerralla suomessa käydessä! Mun mielestä on kanssa niin hassua ja söpöä, että mä olin sokerilla houkuteltu moisiin urheilusuorituksiin niin pienenä! :D