Missä lumi?

...alkaa ärsyttämään tämä harmaa, pimeä, märkä ja liian lämmin "talvi". Kaipaan pikkupakkasta ja erityisesti lunta; se tekisin maisemasta niin paljon valoisamman ja kauniimman. Viime viikolla monen päivänä lämpötila nousi reilusti yli 10° ja aurinko poroitti suorastaan keväisesti. Jos olisi Maaliskuu, niin olisin iloinnut moisesta säästä - mutta näin Tammikuussa kyllä kaipaan talvea!!

Keskiviikkona oltiin Schwartzeellä juhlimassa kollegan synttäripäivää työkavereiden kanssa. Tarkoitus oli mennä tuolihisseillä ylös syömään rinneravintolaan juustofonduet ja sitten illan pimeässä tulla kelkoilla alas ...mutta se vähäinen lumi (n. 30cm) mitä rinteessä on, oli niin kovaa ja jäistä että kelkkarata oli suljettu. Tulimme tuolihisseillä alas sitten myös ... Nooh, oli meillä silti tosi kivaa ja sielä reilun 1400m korkeudessa oli sentään valkoista.

tärähtänyt kännykkäkuva meidän poppoosta :)

Laskettelemaan toki pääsisi tuolla korkeammalla vuorilla, mutta ei olla vielä ehditty pidemmälle lähteä. Tässä juuri hanin kanssa suunniteltiin, että josko parin viikon päästä otettais sukset olalle ja junailtaisiin Gstaadiin koko päiväksi. Meidän autohan ei todellakaan ole mikään talviajettava, eikä sinne mahtuisi yhtäkään suksea mukaan ... joten junalla se olisi mentävä. Onneksi yhteydet on tunnetusti todella hyvät - ei mitään ongelmaa mennä julkisilla .. :)

Perjantaina olimme hysteerisia töissä, ihmiset oli kai pitkän viikon jälkeen väsyneitä ja jotenkin vain kaikki asiat nauratti ihan hirveästi. Järkyttävän huutonaururemakan, josta ei tullut loppua ollenkaan, sai aikaiseksi pomon kotona leipomat keksit, jotka hän toi meille perjantaiherkuksi. Keksit näytti nimittäin tältä:

... koko. muoto ja malli oli tismalleen kuin kortsu! Ai juma me ulvottiin naurusta "Jälkiruuaksi paistettuja kortsuja, ... , anyone?"  :D :D :D Keksit maistui kyllä ihan hyville; makeita ja rapeita ;)

Hanin veljen kanssa juttelimme eilen puhelimessa ja saimme viimeisimmän päivityksen siskon tilasta. Pikkuruista positiivista edistystä on tapahtunut! Hän on pystynyt liikauttamaan tahdonvoimalla sekä vasemman jalan varpaita ja jopa himpun verran vasemman käden sormia! Erityisesti sormien liikuttamisesta ovat lääkärit erittäin hyvillään, sillä vasen käsi on tuntunut kaikkein pahiten halvaantuneelle. Vasen silmä ja kulmakarva on myös saanut takaisin ilmeikkyytensä, vaikka kasvot muuten ovat edelleen tunnottomat vasemmalta puolelta.

Tulevalla viikolla kallosta poistettu pala todennäköisesti laitetaan takaisin paikoilleen, ja sisko saa päänsä taas normaalin muotoiseksi. Siskolle on myös myönnetty paikka seudun parhaasta kuntoutus-sairaalasta, ja heti kun sieltä vapautuu paikka seuraavien viikkojen aikana, siirretään sisko sinne kuntoutukseen. Nyt jo on kuntoutusta tehty päivittäin monen tunnin ajan, mutta tuolla toisessa sairaalassa se on sitten kokopäiväistä työtä. Vaikka aivojen oikealla puolella on parantumattomia vaurioita, on kapasiteettiä aivoissa kuitenkin niin paljon että lääkärit uskovat kuntoutuksella voivansa opettaa aivojen toisia osia tekemään vanhoja tehtäviä; eli liikuttamaan sitä kehon vasenta puolta. Kuntoutus kestää varmasti kesään asti ainakin, mutta tahdonvoimasta ei onneksi ole puutetta. Mahtavaa!

Noin puolentoista kuukauden päässä odottaa meitä jännittävä Thaimaan -loma! Ihanaa päästä lämpöön ja uuteen maahan tutustumaan!! Eilen testailtiin hanin kanssa päällemme erilaisia biitsivaatteita, ja ilokseni totesin että kaikkein piukimmatkin Karibialta aikoinaan ostetut biitsishortsit sujahti päälleni tosta-noin-vaan! YES! Ei tartte ennen lomaa pitää mitään biitsikuuria ;) ;)

Mukavaa uutta viikkoa teille kaikille!! ♥