Fysioterapiaan

Mulla on pidemmän aikaa ollut pientä epämiellyttävää ihmeellistä kipua oikeassa lonkassa, joka on mietityttänyt. En ole siitä kellekään oikeastaan kertonut, paitsi hanille, koska jotenkin tuntuu, että jos Sen mainitsee, niin Se on sitten vakavampaa... Mä olen vähän luulosairas kaikenlaisten kipujen kanssa, ja aina on ensimmäisenä mielessä syöpä ... ihmekös tuo, kun lähisuvussa on syöpä vienyt niin monia: äidin, isän, enon...

Kipu on oikeastaan enemmän oikean pakaran 'päällä', kuin lonkassa. Tosi omituisessa paikassa.  Sitä on ollut jo varmaan heinäkuusta lähtien. Joinain päivinä tuntuu enemmän ja joinain vähemmän, mutta aina tuntuu vähäsen. Se on sellaista pientä pistävää kipua, ihankuin jonkun luun pitäisi siellä sisällä naksahtaa. Välillä kipu on säteillyt viiltelevänä takareittä pitkin alas polvitaipeeseen asti. Kipua en pysty mitenkään koskemaan; se on sielä sisällä jossain. En pysty sitä hieromaan tai painamaan. Myöskään mitkään tietyt liikkeet ei tee kivusta pahempaa (tai vähempää); pystyn liikkumaan ihan normaalisti. Juoksu onnistuu, kaikki lihasharjoitukset menee kivuittta ja pystyn kevyesti tekemään siltani ja venyttämään eteen alas kämmenet lattiaan. Sen verran kuitenkin liikunta vaikuttaa, että jos olen koko päivän ollut liikkeessä, niin sitten 'ahteriin' sattuu enemmän.

Viime viikolla kipu yltyi töissä istusessa aika kovaksi, niin että koko oikea jalka tuntui 'muusilta', ja aloin oikeasti pelkäämään, että luuta syö 'jokin'... varasin ajan lääkärille, ja olin sielä nyt juuri äsken.

Tohtori tutki mut tarkkaan ja kysyi miljardeja kysymyksiä.
Oireeni kuulostaa hänen mielestään selkävaivalle; tyypillisesti alaselän ongelmat heijastuvat usein pakaraan ja sitä kautta jalkaan, mutta koska mulla ei alaselkä mitenkään vaivaa (ainakaan vielä), niin oli tohtorikin vähän ihmeissään. Mutta muutakaan ei nyt tähän hätään keksitty, kuin passittaa minut FYSIOTERAPIAAN opettelemaan alaselän ja alavatsan lihaksien harjoittelua.

Tohtori näki mun vähän epäilevän ilmeen, ja kun sitten varovasti mainitsin, että mä olen vähän luulosairas ja pelkään aina pahinta jos luihin sattuu, niin hän ymmärsi yskäni ja ehdotti röntgenkuvan ottamista. Röntgeniin pääseminen oli koko mun lääkärireissun tavoite, sillä mitenkään muuten en uskoisi, ettei luussa ole mitään vakavaa vikaa ... ;)

Röntgenkuva otettiin, ja sitä sitten yhdessä tutkittiin. Sain hyvän anatomian oppitunnin, kun lääkäri esitteli lantion eri luut ja muut :D Luissa ja nivelissä ei ollut mitään vikaa: ei kulumia, ei murtumia, ei tummumista, eikä luumassan ohenemista. HUH!!

...röntgenin jälkeen otin sitten vastaan 'reseptin' fysioterapiaan. 4 käyntiä terapeutilla, joka opettaa mulle jotkin liikkeet. Jotenkin en usko, että ne mitään auttaa, mutta eihän siitä mitään haittaakaan ole opetella oikeat liikkeet selän lihasten harjoittamiseen.... pääasia, etten saanut kamalia kuolemantuomioita! Soitan terapeutille tässä joku päivä ja varaan ajan. Toivottavasti saan käynnit sovitettua töiden kanssa jotenkin - se on aina ongelma, kun on niin sikapitkät työmatkat ...

Enivei ... Nyt jatkan vapaapäivän viettämistä :)
Mukavaa keksiviikkoa!