Kyseessä oli siis suuren kasvaimen poistaminen päästä. Kasvain oli todella hankalassa paikassa, keskellä päätä, aivojen alla - siis ihan sielä sisällä! Kasvaimeen päästiin käsiksi vasemman korvan yläpuolelle tehdystä avauksesta ja koska kasvain oli kiinteä, se poistettiin pienissä paloissa. Leikkaus kesti pitkään, ja ne tunnit oli yhtä tuskaa odottajille. Luojan kiitos kaikki meni hyvin ja läheinen toipui leikkauksesta todella nopeasti. Ei mennyt kuin viikko, kun hän oli jo kotona toipumassa! Leikkauksesta ei jäänyt mitään pysyviä sivuvaikutuksia, ainoastaan yksi epileptinen kohtaus keväällä, kun oli jäänyt unet vähiin ja painettu vähän liikaa DIY juttuja ... Epilepsiaa hallitaan nyt lääkkeillä ja säännöllisillä elintavoilla. Mikä tärkeintä, kasvain saatiin vuoden takaisessa leikkauksessa kokonaan ulos, ja se oli hyvänlaatuinen meningeooma.
Vaikka fyysisesti toipuminen tapahtui nopeasti, oli henkinen puoli todella vaikeaa. Terve, nuori nainen, 3 suloisen pojan äiti - miksi näin piti tapahtua? Tuleeko se uudelleen? Pelko ja shokki olivat lamaannuttavia ja positiivinen ajattelu lähes mahdotonta.
Onneksi tarjolla oli paljon apua, sekä läheisistä että ammattilaisista. Pikkuhiljaa usko elämään palasi ja ajan myötä kiitollisuus vain vahveni: elä tässä hetkessä. Nauti elämästä. Älä anna tulevaisuuden pelolle ja huolelle valtaa, sillä ne vievät sinulta tämän päivän. Sitä ei ole kieltäminen, etteikö elämä olisi välillä kovaa. Onneksi vanha sanonta "ei mitään niin pahaa ettei siitä seuraisi jotain hyvääkin" pitää aina paikkansa. Ja "Mitä kovemmin putoaa, sitä korkeammalle ponnahtaa".
Juttelin paljon läheiseni kanssa kaikesta tapahtuneesta ja siitä, miten paljon enemmän hän nyt arvostaa ihan jokapäiväisiä juttuja ja on oppinut olemaan hätkähtämättä pienistä asioista. Hän ilomielin kertoo asioista avoimesti, sillä ne ovat opettaneet häntä paljon, ja niistä voi muutkin oppia! Minä ainakin olen - häneltäkin :)
Tapahtumat ovat lähentäneet koko perhettä hurjasti. Suloisia Onnenkyyneleitäkin vieritettiin, ja varmasti vieritetään vielä usein - niin kiitollisia olemme, että tällä tarinalla on onnellinen loppu!
"Everything has a crack,
that's how the light gets in"
-Leonardo Cohen-
12 comments:
Muistankin kun kirjoitit tuosta läheisestäsi.Ihanaa että kasvain saatiin pois ja että hän nyt voi hyvin:-) Miten muuten on sujunut uudessa työpaikassa?
Mukavaa viikonlopppua MaaMaa ystäväiseni.
Ihan Kamalia tuommoiset yllättävät sairastelut : (
Onneksi minun lähipiirissä ei ole sattunut mitään vastaavaa.Mitään suuria ei olla sairasteltu.
Ainoastaan Isältäni on leikattu keuhkosyövän takia toinen keuhko pois!
Täällä Syvässä Idässä on melko kirkas taivas,pikkusen lunta maassa ja lämpötila ulkona +O
Mukavia pikkujouluja ja rauhallista "pitkää" sunnuntaita!
Ihana kuulla ettà leikkaus sujui hyvin ja elàmà voittaa ♥
Ihana kuulla, että tarinalla oli onnellinen loppu!
Huh, onneksi leikkaus meni hyvin ja sekä läheisesi että hänen läheisensä voivat huoahtaa helpotuksesta. Naapurimme aikuiselta tyttäreltä leikattiin 10 päivää sitten ihan samanlainen hyvänlaatuinen kasvain. 3 päivän jälkeen hänkin pääsi kotiin ja toipuu hyvin. Mutta onni onnettomuudessa, että hän sattui kaatumaan ja lyömään päänsä, koska muuten tätä kasvainta ei olisi koskaan löydetty ja kuten jo kirjoitit, on riskinä mm. epilepsia, kun kasvain alkaa painaa aivoja. Sitä vain toivoo aina, ettei omalle tai omien rakkaiden kohdalle koskaan tulisi moista...
Moi Yaelian :) ajattelin juuri siksi antaa tilannepäivityksen, kun kerran on niin hyvä sellainen annettavana :) Uusi työ on lähtenyt rullaamaan loistavasti, postasinkin siitä tuossa edellisessä postauksessa. Työkaverit on tosi kivoja ja homma itsessään myös vaikuttaa mukavalta, ja on ihanaa olla taas tavallisessa arjessa kiinni :)
Toivottavasti sulla on ollut kiva viikonloppu! Suloista sunnuntai-iltaa <3
IsoMies, todellakin on pelottavaa ja pysähdyttävää, kun lähipiirissä sairastellaan. Varsinkin kun meillä oli jo monta kovaa iskua ollut perheessä syöpien kanssa, niin tuo vuodentakainen juttu sai meidät todella shokkiin .. ei voinut olla ajattelematta, että 'eikai vaan taas... ' -- mutta kuten sanottu, luojan kiitos tällä tarinalla oli onnellinen loppu! :)
Toivottavasti sulla on ollut mukava viikonloppu myös! :)
Ciacy :) <3
Nimenomaan: elämä voittaa :)
Anne, siksi halusin kertoakin, että muistetaan että kauheista sairauksista voi todella parantuakin ja elämä jatkuu ihanana - ehkä jopa ihananmpana kuin aikaisemmin :)
Vera A. olimme vuosi sitten tosi peloissamme tuon kaiken keskellä, ja on todella taivaallista todeta että elämä voitti! :) Läheisemme kasvain löydettiin voimakkaiden niska- ja päänsärkyjen tutkimisessa, vaikka kasvain ei ilmeisesti kumpiakaan särkyjä aiheuttanut - onneksi niitä särkyjä tuli sitten 'jostain', sillä muuten tuokin kasvain olisi tullut liian suureksi poistettavaksi ... nytkin se oli jo valtava. Onneksi naapurinne tyttärellä on myös onnistunut leikkaus takana ja toipuminen hyvällä mallilla - tsemppiä sinne hänelle ja läheisilleen! :)
Ja toivossa on hyvä elää :) (sano lapamato)
Haliterkut <3
Olipa kiva kuulla että tarinalla oli onnellinen loppu. Kuitenkin tuota tekstiä lukiessa nousi ihokarvat pystyyn. Siinä on vaan kyse niin isoista asioista, ei vaan sairastavan elämästä vaan niiden läheisienkin. Odottaminen ja epätietoisuus on inhottavasti kalvavia asioita :(
Voi kun itsekin oppisi kuinka tärkeää olisi elää tässä hetkessä kun useasti murheet huomisesta todellakin pilaavat jo tämän päivän!
Halaus! <3<3<3
:) Kiva kuulla, että edelleen kaikki on hyvin, muistan sen aiemman postauksen ja kuinka itsekin pysähtyi miettimään elämää ja sen haurautta.
Sattumalta suunnilleen edellisen postauksen aikoihin juttelin erään ystäväni kanssa, hän oli parhaan ystävänsä kanssa kadulla, kun tämän jälkimmäisen ex-poikaystävä ilmestyi paikalle ja ampui hengiltä tämän parhaan kaverin + hän itse sai luodin käsivarteensa. Ja tänään hän soitti kertoakseen, että oikeudenkäyntiprosessi vihdoinkin päättyi ja ampuja tuomittiin 21-vuoden vankeuteen.
Kammottavinta on se, että kuten ystävälläsi on kolme lasta, myös tällä kuollella naisella oli 1-vuotias lapsi. Lapsi, joka ei tule muistamaan äitiään ja tuskin näkemään äitinsä elämän päättänyttä isäänsä koskaan.
Minä hairahduin syrjätielle kommentissani, sorry. Kaikki lähti siis siitä, että olen niin onnellinen, että ystäväsi parantui ja lapset saivat pitää äitinsä! Ja tälle päivälle tarvitsin jotain piristävää uutista :).
Huh, hieno juttu! Ihana kuulla aina välillä tällaisiakin selviytymisiä!
Siivetön, totta - pelottavia tuollaiset asiat ovat, mutta pitää yrittää nauttia elämästä ja olla pelkäämättä asioita, joita kuitenkaan todennäköisemmin ei ikinä tapahdu ... :) Haleja hurjasti takaisin <3
Ratón, aivan kamala juttu tuo mitä kerroit ystäväsi parhaan kaverin murhasta! :/// Onneksi ampuja on saanut ansaitsemansa rangaistuksen, vaikka sekään (eikä mikään) tuo takaisin menetettyä ihmistä :/
Miten surullista sille pienelle lapselle, erityisesti. Äiti taivaassa ja isä vankilassa äidin taposta. Toivottavasti hänellä on muita läheisiä, jotka voivat pitää huolta ja rakastaa...!
Sissi, selviytymistarinoihin pitäisi keskittyä enemmän, sillä ne on kuitenkin yleisempiä kuin surullisesti loppuvat ... onneksi! Haliterkut :)
Onneksi pojalla on äidin vanhemmat, jotka ovat suhteellisen nuoria ja pitävät pojasta huolta, poika sanookin mummoaan äidiksi, kun ei omaansa enää muista (ikää nyt 2v.). Mun ei ollut tarkoitus tehdä sua surulliseksi kun sulla oli näin hyviä uutisia, anteeksi :/. Meni vaan sen leikkauspostauksen ja tän postauksen kanssa nämä tapahtumat yksiin, että tuli purettua sun kommettiboksiin...
Ratón, ei mitään anteeksi (tähän äitini ois aina jatkanut 'turpaan vaan!') - kyllä saat kommenttilootaan purkaa! :) Ja oli tuollakin tarinalla ne kultaiset sadepilven reunat, kun lapsella on kuitenkin hyvä olla ja rakastavia ihmisiä ympärillä - sellaista se elämä joskus on, ei sen koukeroita aina ymmärrä mutta onneksi loppujenlopuksi yleensä asiat kuitenkin suttaantuu parhaalla mahdollisella tavalla... :)
Haliterkut <3
Post a Comment