Nollavaimo kirjoitti kerran blogissaan noitavaistoistaan; kyvyistään aavistaa tulevia tapahtumia ja taidoistaan lukea toisten mieltä. Minä siellä silloin kommentoin omista vastaavista "kyvyistäni". Nyt on viimeaikoina taas tapahtunut paljon "outoja sattumia", joten ajattelin itsekin postata aiheesta...
Jo pienenä erittäin usein aavistin etukäteen, kuka kohta soittaa puhelimella tai kuka tulee pimputtamaan ovikelloa. Kotona leikkiessä tai kavereiden kanssa hengailessa usein "tunsin" että kohta joku tulee kotiin, erityisesti jos tehtiin jotain sellaista mikä piti pitää vanhemmilta tai isoveljiltä salassa. Ja yleensä "tuntemukseni" tuli todettua oikeaksi, kun ovi kävi 5 minuutin sisään! Silloin usein mietittiin, miten ihmeessä tiesin että joku tulee!
Viidenellä luokalla sattui tosi hämmentävä juttu, kun eräänä iltapäivänä päätin että liikuntatunti ei kiinnosta ja kiedoin valkoisen kaulaliinan käsivarteni ympärille ja väitin liikunnanopettajalle, että käsi on poikki ja en voi jumpata. Samana iltana liukastuin ulkona ja katkaisin sen saman käden! Muistan, kuinka liikuntaope seuraavana päivänä ihmetteli kovasti, mistä olin saanut oikean kipisin järjestettyä käteeni ... oli pelottavaa todeta, että nyt se on oikeasti poikki...!
Useammin kuin olisi "Normaalia" tunnun esim. vastaavani kysymyksiin muutamaa sekuntia ennen kuin se on ääneen kysytty (erityisesti hanin kanssa!). Mulla on myös "kolotusta käsivarressa" kun säätilat muuttuu; jos käpälää oikein kivistää aurinkoisena päivänä, niin voin kertoa että parin päivän sisällä sää muuttuu huonoksi.
Näen myös usein "enneunia". Onneksi kaikkein järkyttävimmät painajaiseni ei ole toteen käyneet, mutta ihmiset tulee usein uniini ensin ja ottaa sitten seuraavana päivänä oikeasti yhteyttä. Tässä viime viikkoilta on monta esimerkkkiä. Lomalla ollessa näin kahtena yönä peräkkäin unta entisestä kolleegastani, jonka kanssa en ole pahemmin ollut yhteyksissä moneen vuoteen. Kun olin nähnyt 2 yötä ko. tyypistä unta, niin seuraavana iltana löysin Facebookista häneltä tulleen viestin, että haluaisi jutella! ... olin kananlihalla pitkän tovin!
Eilen etsiskelin Facebookista vanhoja tuttuja ja ihan tyhjästä muistin erään henkilön noin 10 vuoden takaa, jonka kanssa en ole ollut yhteyksissä sen koommin. Facebookista en häntä löytänyt, mutta tänä aamuna kun tulin töihin, oli Inboxissani häneltä sähköposti!!!! Kun vihdoin uskalsin avaa ko. sähköpostin, niin huomasin sen olevan spämmi; eli ei varsinaisesti yhteydenotto häneltä, mutta kyllä on aika uskomaton sattuma että juuri tänään hänen sähköpostista oli mulle tullut spämmi kaikkien näiden vuosien jälkeen!
Yksi hassu sattuma, mikä on jäänyt mulla myös mieleen, vaikka ei niinkään ollut välttämättä minun "taitojen" tulosta... Olin ostamassa hiuspantaa kaupasta ja kassajonossa laskeskelin kolikkoja. Panta maksoi jotain 2,55€ tms. Löysin lompakostani 2,45€. Harmittelin, että kymmenen centtiä uupuu ja sen takia joudun rikkomaan viiskymppisen. Siinä hosuessani vahingossa pudotin sen 5 centtisen kädestäni maahan ja kun kumarruin sitä nostamaan, oli maassa mun 5 centtinen ja sen vieressä myös 10centin kolikko!! Mitäs siihen sanotte?
Onko teillä vastaavia "kykyjä"?
3 days ago
13 comments:
Mulla on aina myös ollut tuollainen vaisto.Nuorempana "näin" etukäteen pari aika järkyttävää tapahtumaa,ja pelästyin,en halunnut mitään sellaista nähdä.Onneksi en ole sen jälkeen enään nähnyt,mutta sellaisia pieniä aavistuksia on aika usein.
Aika hauska tuo juttu,että löysit sen puuttuvat rahamäärän kolikkosi vierestä kadulla:-)
Toiset on vaan herkempiä aistimaan asioita ja sitä herkkyyttä voi edelleen kehittää esim. meditoimalla. Kannattaa kuunnella niitä omia tuntemuksia ja olla iloinen näistä kyvyistä. Näin mua opasti eräs meedio. :)
Mulla on myös samanlaisia "kykyjä". Näen TODELLA paljon unia ja osa niistä on enteellisiä ja käyneet siis oikeesti toteen. Onneksi en ole mitään kamalia asioita nähnyt!
Useasti on käynyt myös noin, että ajattelen ( tai näen unta ) jostakin tyypistä ja sitten ihan lähiaikoina tapaan ko. henkilön tms. Joskus huvikseni nimitänkin itteeni noidaksi:)
Mukavaa alkuviikkoa sinne!
Mulla on myös ihan vastaavia, ja myös joitain pelottaviakin juttuja. Mun mummoni sanoi aina, että me ollaan noitien sukua kahdelta puolelta (mikä kyllä faktisesti pitääkin paikkaansa sukuselvitysten mukaan). Mummo näki kanssa asioita ja välillä vissiin keskustelikin henkimaailman kanssa, mä en halunnut niin kovin tarkkaan kysellä kun se oli minusta (ja on vieläkin) aika pelottavaa.
Kaikkein järkyttävintä oli kerran yksi painajainen, joka oli ihan järkyttävän elävä ja niin todellinen, että heräsin huutooni (ja herätin silloin vielä vanhempani). Olin uppoavassa laivassa, kaaoksen keskellä, muistan yhä ihan selvästi. Heräsin puoli kahden aikoihin yöllä siis, ja kaikki muutkin talosta, ja kerroin unesta. No, lopulta sain unen päästä takaisin kiinni. Aamulla äiti ja isä olivat hyvin hiljaisina keittiön pöydän ääressä. Estonia oli uponnut. Juuri sillä kellon lyömällä kun mä heräsin painajaiseen. Henkiin jääneiden kertomukset olivat ihan samanlaisia kuin mitä olin unessa nähnyt.
Paljon muutakin on sattunut mitä läheisetkin ovat todistaneet, mutta tuo oli kaikkein järkyttävin. Mummo sanoi aina, että mun pitäisi kehittää taitojani, mutta tuon kokemuksen jälkeen en todellakaan ole halunnut. Joskus kyllä niitä "tietämisiä" tulee ihan tahtomatta. Ja puhelinsoittojen aavistamiset on melkein päivittäistä.
Samanlaista noitasukua täälläkin. Mun äitini näkee noita enneunia paljon ja minäkin olen muutaman nähnyt. Näin enneunen jopa WTC-tornien iskusta pari viikkoa ennen tapahtumaa..
En tiedä onko noituutta, mutta yhden ystäväni kanssa meillä on joku yhteys. Aikoinaan kirjeemme menivät ristiin (emme kirjoitelleet niin että kirje-vastaus-kirje, vaan aivan randomiksi ja välillä kuukausienkin tauko). Ja kun saimme kirjeet niin ne oli kirjoitettu samana päivänä. Nykyään noin käy meillä sähköposteille ja tekstiviesteille. Koon kanssa samaa tapahtuu tekstiviestien kanssa varsinkin jos olemme eri maissa.
Liukasta laskiaista!
Hety
Yaelian, ei varmasti ole kiva nähdä mitään enteitä järkyttävistä tapahtumista. Pelottavaa...
Se kolikkosattuma oli puolestaan oikein kiva! ;)
Anonymous, tällaisista pikkujutuista ne meediotkin ovat varmaan aloittaneet harjoittamaan kykyjään ... minä en ole itse sellaisista taidoista tai kyvyistä kovin kiinnostunut, enemmänkin ovat aika pelottavia juttuja -- enkä halua tietää tulevia etukäteen... mielummin olen "onnelisen tietämätön" ;)
Minna, taitaa olla vähän "naistenjuttu" että analysoi unia ja vaistojaan huomaa yhtenäisyyksiä todellisuuden kanssa. Noita mikä noita ;D
Terkkuja teille!! ♥
Maiku, HUIHUI miten pelottava juttu tuo estonia-enne-uni!! :/// Menin ihan kanikselle. Mullakaan ei ole minkäänlaista halua kehittää tällaisia aika pelottavia kykyjä edelleen... Pikkuiset "sattumat" ovat OK mutta that's enough :)
Merja, aika hurjaa että näit enneunen WTC tapahtumista ... HUI! Koko tapahtuma oli (on) muutenkin niin kamala! Naiset taitaa olla tällaisille "kyvyille" herkempiä kuin miehet ... vai mitä luulet?
Heljä, meki erittäin usein lähetetään hanin kanssa tismalleen samaan aikaa toisillemme sähköposteja ja tekstareita :D Ja usein mainitaan ihan samat jutut niissä viesteissä. Se on sitä mitä mä kutsun "telepatiaa" :)
Haliterkkuja teidän poppoolle ♥
Kiva postaus :) Mun äiti näkee harvoin "ennenunia". Se on mm. nähnyt unen, että siskoni mies olisi kolarissa ja seuraavana päivänä hän ajoi hirvikolarin.
Mua kans särkee ja pakottaa, kun on huono ilma tulossa :)
Mä nään myös ihmeellisesti unia... Eli olen saattanut nähdä tietyn unen vaikka 20 v sitten. Siinä on tiettyjä henkilöitä, joita en tunne. Mutta sitten nään saman unen parinkymmenen vuoden kuluttua uudestaan, juuri samanlaisena, samat henkilöt, mutta nyt tunnenkin ne. Näitä henkilöitä en ole tuntenut silloin aikaisemmin, niin siksi ne olivat tuntemattomia ekassa unessa. Mutta uusinta kerralla nämä henkilöt ovat sellaisia, joita olen oppinut tuntemaan. Ja tajuan, että ovat oikeesti just samoja henkilöitä olleet unessa jo ennen kuin olen heitä tuntenut. Olipas vaikea ja monimutkaista selittää. Ymmärsittekö?
TÄllaisia unia olen nähnyt lukuisia. Joskus saman unen useaan kertaan, vuosia välissä ja ekassa siis suurin osa tuntemattomia, tokalla kerralla enemmän tuttuja ja sitten lopulta viimeisellä kerralla olen oppinut tuntemaan jo kaikki unen henkilöt. Outoa.
Olivia
Moi Olivia ja kiitos kommentista. Kiva että tykkäsit postauksesta. Aika villiä että näet unia ihmisistä etukäteen joihin tulet tutustumaan hamassa tulevaisuudessa! :) Mulla on silloin tällöin myös vieraita ihmisiä unissa ja aina ihmetyttää, mistä niitäkin niihin uniin keksii ... ;D
Mun aidinaitini myos kertoi tuntevansa jotain asioita, jotka vaikka tapahtui toisella paikkakunnalla samaan aikaan. Olivat kerran aitini kanssa mummolassa ja mummo pysahtyi kesken kahvinkeiton hetkeksi ja totesi sitten aaneen "ei niille kaynyt mitaan". Seuraavana paivana kuulivat, etta enoni perheineen oli ollut lahelta piti -kolaritilanteessa Lapissa juuri silla hetkella.
Katilo-aitini tiesi yleensa syntymassa olevien lasten painon tarkalleen (viiden gramman heitoilla yleensa) kasin vatsan paalta tunnustelemalla. Samoin kertoi usein nahneensa ikaan kuin kellon synnytyshuoneen seinassa, josta naki mihin aikaan se lapsi syntyisi ja juuri siihen aikaan se sitten syntyi. Meidankin lasten syntymat tiesi kuulemma etukateen. Muistan kun soitin sille Luanan synnyttya ja se totesi, etta niinhan se vahan ajattelikin :)
Mina en ole koskaan tuntenut mitaan etukateen, nahnyt enneunia tmv. eika mulla sellaseen kylla ole kiinnostustakaan.
Mamae, aika uskomaton tuo äidinäitisi tuntemus että eno oli läheltä-piti kolarissa! Hui! Ja villiä myös että äitisi aavisti niin tarkkaan vauvojen painot ja syntymäajat! Poppakätilö ;D
Tavallaan on ihan hauskaa kun välillä tulee tällaisia uskomattomia sattumia, mutta en mäkään haluaisi mikään selvännäkijä tms. olla! ..
Mukavaa viikonloppua sinne teille!!
Hei,
Olen kieltämättä alkanut varomaan mitä suustani päästän, sillä ällistyttävää kyllä ne aika monesti käyvät toteen. Musta huumorini ei tässä ole yhtään avuksi. Viimeisin opetus oli viime syyskuussa. Kaveri oli kylässä ja esittelin uudehkoja kotikulmiani. Satuin päästämään suustani seuraavan: "Mun omalääkäri on noin lähellä, kato jos vaikka jalkaan sattuu niin sinne pääsee vaikka kinkkaamalla." Illemmalla metrossa katselin kyynärsauvoilla liikkuvaa nuorukaista ja mietin että pitäisikö sitä jotenkin auttaa ja totesin "äh, mä olen niin monta kertaa seissyt kyynersauvojen kanssa ihan ilman apua ja aina olen selvinnyt". Seuraava päivä valkeni niin, että itse kirjaimellisesti kinkkasin ensiapuun ja sieltä könysin kotiin kyynersauvojen kanssa. Auts.
Tää ei ole ainoa juttu mitä on käynyt. Joten paree pitää suu supussa. Tosin mitä muutakaan voisi olettaa ihmiseltä joka on varttunut aikuiseksi suvun kummitustalossa ;-)
Eikö me näistä ison X:n bussissa aina aamuisin ja iltaisin juteltu?!
Kiitti kommentista Omppu :) ;)
Joo, ei pidä maalailla piruja seinille. Mä myös varon sanojani nykyään aina ja koputtelen kovasti puuta jos jotain pitää mainita, ettei käy toteen! ;) Näistä ja monista muista juteltiin ummet ja lammet: voi niitä aikoja! Terkkuja sulle!! :)
Post a Comment