Mä oon ruvennut piirtelemään tihenevään tahtiin.
En ikinä ollut ajatellut, että sellaiseen ryhtyisin tai että edes osaisin. Kuitenkin aina silloin tällöin olen huomaamattani ottanut lyyjärin käteen ja alkanut vedostamaan ihmisten kasvoja. Erityisesti näin käy kun puhun puhelimessa.
Töissä puhun usein puhelimessa, nytkin lopetin juuri pitkän puhelinneuvottelun.
Työpisteeni väliseinillä on valokuvia mulle tärkeistä ihmisistä: vanhemmista, kavereista, muusta perheestä ja tietty hanista. Näiden valokuvien rinnalle on pikkuhiljaa ilmaantunut lyyjykynällä piirrettyjä versioita niistä - työpisteeni alkaa näyttämään taidenäyttelyltä :D
Tässä piirtämäni kuva äidistä, sekin on piirretty valokuvasta. 
Sillonkun sain tämän valmiiksi ja ripustin seinälle, olin itsekin yllättynyt kuinka hyvä siitä tuli!
Ja tuon piirroksen jälkeen olen piirtänyt melkein joka viikko! Isän kuva, kummitytön, veljen, hanin ja jopa itseni olen piirtänyt.
Omakuvan piirtäminen oli omituisen tuntuista, tuli vähän sellainen ihmeellinen epätodellinen olo, ihankuin olisi yhtäkkiä liian tietoinen itsensä olemassaolosta... tai ihankuin katsoisi itseään kehon ulkopuolelta... En osaa selittää sitä oloa, mutta se on melkein pelottava olo. Siitä pitää ravistella itsensä irti! Joskus saan samanlaisen tunteen peiliintuijottamisesta. Tunnistatteko tuollaista tunnetta?
Isäni oli ja isänäitini (mummu) on myös kovia piirtämään ja maalailemaan. Ehkä se on sitten "sukuvika".
Tahtoisin oppia piirtämään näköiskuvia ihan muistista, ilman että on valokuva mistä ottaa mallia. Kerran yritin piirtää veljeäni ulkomuistista ja ihan nauratti, kuinka erinäköinen kuvasta tuli! Vaikka tiedän ihan tismalleen miltä veli näyttää, niin piirroksesta en häntä edes itse tunnistanut! Mikäköhän siinä on, etten saanut näköistänsä päästä paperille? Hassua!
15 comments:
Piirtämisen taidon oppii vain tekemällä. Taidot myös ruostuvat, mikäli sitä ei tee. Itselleni on käynyt niin, enkä vain ole saanut aikaiseksi aloittaa uudelleen "treenausta". Tein lähinnä lyijykynä ja hiilitöitä. Olet muuten äitisi näköinen, teillä on aivan sama hymy! Mutta tuo teksti siinä vieressä sai kyyneleet silmiin, vaikken sua tunnekaan.
Ihana taito, kannattaa vaan jatkaa ja jatkaa piirtämistä. Mä olen aina ollut huono piirtämään. Nyt aikuisena aloin piirtämään oppilaitten puhe-vihkoihin pieniä kuvia ja hämmästyin, kun mun oppilaani tykkäsivät niistä kaikessa yksinkertaisuudessaan. Tuli siitä hyvä mieli ja olen edelleen rustaillut omaa "picasso"taidettani.
Mutta noi sun piirrokset ovat tosi hyviä! Sun äiti on tosiaan aika paljon sun näköinen, tai oloinen.
Haleja täältä Brasiliasta!!!
Minunkin mielestäni piirustuksesi ovat hyviä ja muistuttavat mallejaan. Samoin ajattelen että olet paljon äitisi näköinen ja tyylinen.
Paljon haleja täältä Suomestakin!
Totta toriste, Susadim. Harjoittelemalla tulee paremmaksi; piirtäminen käy paljon nopeammin ja vähemmän kumittamalla, kun sitä tekee useammin. Ihanan terapeuttista touhua... erityisesti äidin kuvan piirtäminen.
Kiitos Raton, pitää yrittää pitää yllä ja parantaa taitoja kanssa :) Mukavata ajanvietettä. Kiva kuulla, että säkin olet innostunut piirtelemään; ei sillä ole väliä mitä ja missä ja mimmosia, kunhan se on kivaa! Haleja sylikaupalla takaisin Dublinista!
Kiitti Susanne! Oon tuosta äiti-piirroksesta antanut kopiot veljilleni ja ne oli ihan äimänkäkenä, että Pikkusiskoko on tommoset piirtäny :)
Voikun äiti olis kanssa näkemässä tuon kanssa, oon varma, että se olis tosi otettu kanssa... ! :)
...ja näkeehän se, tuolta pilvenreunalta! :)
Mussa on paljon äidin näköä, hymy erityisesti ja monet ilmeet ja eleet. Olen aina suunnattoman ylpeä ja iloinen kuullessani, että näytän äidiltä. Hän oli mielestäni niin kovin kaunis. Ulkoa ja sisältä! Nenän ja silmät olen kyllä perinyt isältä; äidillä oli suora ja kapea nenä ja vihreänruskeat silmät...mulla ei! :D
Ihana harrastus on piirtäminen ja sitä pitääkin koko ajan harjoitella, että taito säilyy,niinkuin Susadimkin tuossa mainitsi. Harjoittelemalla taito parantuu koko ajan. Tosiaankin äitisi hymyssä on paljon samaa kuin sun hymyssäsi.Hyvin olet osannut valokuvasta piirtää!
Itsekin piirsin ennen koko ajan, ja maalasin öljyväreillä myös,nyt ei ole pitkään aikaan ollut inspistä.
Piirtäminen on kivaa, se on vain jäänyt ajan kanssa. Olisipa vielä kuvaamataidontunteja tai joku taidekerho niin kuin ennen. Olet saanut loistavan pilkeen äitisi silmiin. Katse ja silmät kun on aina vaikeita piirtää.
Hyvia piirustuksia. Mustakin olet aitisi nakoinen :) Ma opiskelin taalla joskus muotisuunnittelua ja siina piirrettiin paljon ihmisia. Piirtaminen on ihanaa, kiitos muistutuksesta, pitais taas aloittaa... :)
Yaelian; arvasin että olet piirtäjä/maalaaja "tyyppi"; sinusta saa taiteellisen mielikuvan, kun olet niin upea mielikuvituksellinen myös ruoanlaitossa! :)
Jonna, kiitos! :) Mäkin toivon että oisi joku joka opettaa ja antaa vinkkejä ja neuvoja. Jos ois aikaa, menisin johonkin kerhoon. Katse on tosi vaikea piirtää! Varsinkin sellainen "alta kulmien katse". Samoin hampaat on tosi vaikeet mun mielestä, tulee helposti liian lego-maiset :D!
Kiitti Susa :)
Muotisuunnittelussa tulee varmasti piirrettyä paljon. Kaverini opiskeli (ja nyt työskentelee) sisustussuunnitelun/-arkkitehtuurin parissa ja siinä myös piirtelivät paljon. Hänen piirrustukset oli uskomattomia taideteoksia!
Siitä vaan piirtelemään; siitä saa oikein pureman kun vauhtiin pääsee :) Kiva harrastus!
Pakko vielä kysyä, että oletko tosiaankin piirtänyt nuo kuvat puhelimessa puhuessasi? Miten ihmeessä pystyt keskittymään molempiin? En minä kyllä moiseen pysty, ihan tulee vaan suttua tai korkeintaan ornamentteja puhelimessa puhuessa. (Kyllä mä silti osaan ajaa pyörällä ja jauhaa purkkaa samaan aikaan..:D )
:D Susadim :D
En sentään kokonaan ole puhelimessa ollessa noita piirtänyt. Alan vaan "vedostamaan" ja "paranatelemaan" puheluiden aikana; siinä välissä piirtelen sitten paremmin keskittyen, jos töissä on hiljaista.
Oon aika hyvä tekemään montaa asiaa kerralla; esim lukemaan kirjaa ja laulamaan musiikin tahdissa - tosin sekin käy huomaamatta :D Muistan joskus kauan sitten kun hämmästytin äidin totaalisesti tuolla taidolla: hän leikkas mun tukkaa ja meillä oli musa päällä taustalla. Mä lauloin täysiä musan mukana samalla kun luin kirjaa. Äiti ei voinu uskoa, että oikeesti pystyin keskittymään molempiin, mutta mä en ollut edes huomannut laulaneeni :D
Tosi hienosti taiteilet! Oon aina harmitellut kun en omaa minkäänlaisia kuvaamataidollisia lahjoja ja kärsivällisyys ei riitä opetteluun...
Kannattaa ihmeessä jatkaa kun intoa ja taitoa kerran löytyy :)
MaaMaa, mä kans laulan ja kirjoitan samaan aikaan! Sitä ei oikein kukaan meinaa uskoa, mutta näin on. Kirjoitin jopa yli 50-sivuisen lopputyöni laulaen :D
Tosi hienoja nää piirustukset! Mä oon tosi huono piirtämään näköispiirustuksia tai ylipäätään ihmisiä mallista. Muuten maalaan, askartelen ym. melkein mitä vaan mutta tollanen tarkka näköisjuttu ei onnistu.
Muistan kun koulussa piti piirtää lyijykynällä omakuva ja se oli musta tosi vaikeeta. Opettaja lopulta piirsi suun ja toisen silmän kun niistä ei vaan tullut mitään. Meillä oli peilit jokaisella edessä ja siitä katottiin mallia mutta tosi vaikeeta oli.
Kiitti Celestria! Mäkään en uskonut, että musta ihan kasvojen piiräjäksi olisi - mutta kun aloin yrittämään, niin lähti sujumaan :)
Hyvä Susadim, sullakin siis sujuu hommat laulaen :D
Sun ois pitäny saada lisäpisteita lopputyöhön kyllä siitä laulamisesta! :D
Kiitti mamae :) sulla vuorosasi on sitä upeeta kekseliäisyyttä, jolla voi luoda mistä vaan mitä vaan; just askartelua ja yleensä touhuja ja ajanvietettä järjestäen. :)
Mä itseasiass kävin kuvataidepainotteisen lukion, vaikka en todellakaan kuvataiteesta ollut sillon kiinnostunut ollenkaan, enemminkin musiikista. Mutta lukion kuvistunneilta on kyllä tietty jäänyt silti jotain vinkkejä ja ohjeita kuitenkin.
Öh, lauluäänestä ei lisäpisteitä heru meikäläisen kohdalla, mutta en tarvinnutkaan..sain femman :)(vieläkin niin ylpeä siitä..)
Lupsakkaa viikonloppua!
Post a Comment