2022 --> 2023 : Onnea Uudelle Vuodelle!

 

Jahas.... niin se on taas yksi vuosi loppumassa! Vuoden 2022 viimeiset pari tuntia käsillä!

Kahden kovin omituisen ja rajoitetun vuoden jälkeen vuosi 2022 toi edes vähän "normaliutta" takaisin elämäämme. On ollut ihanaa voida tavata ystäviä, käydä ravintoloissa ja kahviloissa, konserteissa ja urheliutapahtumissa. Ja pystyä jopa matkustelemaan jonkinverran!

Kuten edelliseen postaukseen kirjoitin, olimme keväällä pitkät viikonloput sekä Köpiksessä että Tukholmassa. Kesäkuussa vietimme mun synttäriviikonlopun Berliinissä - mulle se oli ensivisiitti Saksan pääkaupunkiin ja oli todella positiivinen kokemus! Paljon upeita nähtävyyksiä, historiaa, loistavia ravintoloita ja kivoja kauppoja!

Varsinaisen kesäloman vietimme Suomessa; vuokra-autolla teimme suoranaisen "road tripin" ajaen Espoosta ensin Keskisten kyläkaupalle (😅) ja sieltä länsiranikkoa ylös kivojen ruotsinkielisten kaupunkien (Kokkola, Pietarsaari, Vaasa....) kautta Ouluun, jossa kyläiltiin muutama päivä isoveljeni+perheen luona. Takastulomatkalla poikettiin myös Porin Yyterissä ja oltiin Turussa 2 yötä! Oli tosi kiva kiertää vähän Suomea autolla hanin kanssa!

Minä & hani, ja mun veli, käly ja 2 veljenpoikaa Hailuodossa!

Syyskuussa mut palkattiin uuteen pestiin työpaikalla; uusi toimenkuva on todella mielenkiintoinen ja haastava, korporaatiotason associate director -rooli, jossa olen vastuussa erilaisten digitaalisten työkalujen globaalista käyttöönotosta. Olen tosi otettu että mulle moista paikkaa tarjottiin. Uusi työ tuo mukanaan paljon työmatkoja myös - kivaa!! Heti ensalkuun olin viikon Dallasin kupeessa tutustumassa uuteen tiimiin. Töiden ohessa ehdin pitää yhden kokonaisen vapaapäivän, jonka vietin yhden suomikaverin kanssa Fort Worthin Stockyards'eilla cowboy tunnelmissa 😅

Työmatkan jälkeen sain vihdoinkin yhden rakkaimmista ystävistäni kylään Sveitsiin; vaikka olemme jo 11 vuotta täällä asuneet, niin M ei ollut vielä tänne päässyt tulemaan .... mutta nyt vihdoin tuli, ja me vietettiin aivan ihania tyttöily-bestis-päiviä täällä meillä.  

Marraskuussa lähdimme hanin kanssa VIHDOIN vähän pidemmälle matkalle, nimittäin viikon kaupunkilomalle Chicagoon! Oli aivan super-ihanaa päästä kunnolla reissuun, ja Chicago on upea! Olemme sielä kerran käyneet aikaseimminkin, keväällä 2017, joten tutu on paikat. Sää oli uskomattoman lämmin, suorastaan kesäinen. Söimme hyvin, shoppailimme, kiertelimme kaunista kaupunkia, kävimme Smashing Pumkins -konsertissa (!) ja yhden kokonaisen päivän vietimme NFL (Amer. jalkapallo) matsissa. Oli tosi hauska uusi kokemus se 'game day".  

hani, MaaMaa, ja hanin työkaveri + poikansa NFL matsissa
(mä seison porrasta alemmalla kuin muut ja näytän siksi niin minille 🤣)

(edit: en tiedä miksi loppupostaus on tommosta outoa valkoisella taustalla olevaa tekstiä ?! ... yritin jo kirjottaa monta kertaa uudelleen, mut ei auta - joten olkoon!)

Joulua pääsimme parin vuoden tauon jälkeen viettämään läheisten kanssa yhdessä. Ihanaa! Matkasimme Köpikseen hanin äidin luo,  ja joulua vietimme porukalla mamman, hanin veljen + tyttöystävänsä, ja hanin siskon kanssa. Välipäiviksi tulimme jo takaisin kotiin - ei sen pidempää lomaa tähän väliin. 

Vuoden viimeinen ateria syötiin juuri; confit de canard kaikkine asiaankuuluvine lisukkeineen. Vuoden vaihdetta emme sen kummemmin juhli; ollaan rauhassa kahdestaan tässä kotosalla vaan. Yritän jaksaa valvoa puoleenyöhön, jotta voin ihastella naapuruston ilotulituksia. Vuodenvaihteen  traditionaalinen juhlistaminen on mulle se huominen Wienin Uudenvuoden Konsertti 🎶🎻🥁🎺✨🥰 Perinteiseen tapaan syön konserttia katsellessa (kuunnellessa) piparkakkutaloni - niin ne uudet vuodet mulla lähtee aina kirjaimellisen makeasti ja musiikillesesti käyntiin! Ihan parasta ! ✨🥰 

MaaMaan piparkakkutalo vm 2022 🥰

Toivotan teille kaikille uskollisille blogiystäville Onnellista Uutta Vuotta 2023! ✨🙏🏻

Rauhaa, rakkautta, terveyttä ja onnea maailmaan!  ❤️ 

Elonmerkki !

 Heippatihei ihana blogistania! Mitäs tänne kuuluu?
Olen saanut muutamalta lukijalta viestejä, joissa pyydetään elonmerkkiä. KIITOS ihanat 💛 Lämmittää mieltä, että MaaMaan kuulumisia kysellään ja täällä käydään kurkkimassa edelleen. 

Eipä meille mitään suurempaa ihmeellistä kuulu. Elämä lurittelee mukavasti omilla urillaan. Asutaan edelleen samassa paikassa ja ollaan molemmat samoissa työpaikoissa. Tänä kesänä tulee jo 11 vuotta siitä, kun muutettiin Sveitsiin!!! Eikö ole ihan uskomatonta!? 

Koronarajoitukset ovat vihdoin hellittäneet, mutta ei olla vielä päästy tietenkään takaisin kunnolliseen matkailumoodiin... saa nähdä päästäänkö Pohjoismaita pidemmälle tänäkään vuonna. 

Ihan pakoillaan ei sentään olla oltu. 
Viime kesänä päästiin reilusti yli vuoden tauon jälkeen tapaamaan perhettä ja ystäviä sekä Suomeen että Tanskaan. Lokakuussa pidimme muutaman päivän vapaata ja vietimme ihanan pitkän viikonlopun Tukholmassa. Jouluksi meidän oli tarkoitus mennä Köpikseen hanin mamman & veljen kanssa viettämään pyhät, mutta silloin oli koronatilanne taas sen verran pahempi, että lopulta peruimme matkan ja vietimme jo toisen joulun peräkkäin kahdestaan kotona täällä Sveitsissä. Maaliskuussa sitten vihdoin pääsimme matkaan Köpikseen ja tosiaan vietimme ihan kunnollisen joulun silloin 😆 Meillä oli jouluruokaa, joululahjojen jakoa ja jopa tonttulakit 😅 

Huhtikuussa vietimme sekä hanin mamman että hanin itsensä isoja synttäreitä. Alunperin oli tarkoitus reissata jonnekin kauas juhlistamaan, mutta lopulta päädyimme menemään mamman ja hanin veljen kanssa nelisteen uudelleen Tukholmaan. Mamma oli siitä erityisen mielissään, kun ei ollut päässyt edes siellä, kotikaupungissaan, käymään moneen vuoteen. Käytiin syömässä mahtavissa ravintoloissa, shoppailimme ja kiertelimme kaunista kaupunkia. Reissu oli kaikin puolin tosi onnistunut.

Onneksi kaikki läheiset ovat pysyneet jotakuinkin terveinä koko pandemian ajan, vaikka tänä kuluneena keväänä suurin osa (molemmat veljeni perheineen, hanin veli + tyttöystävänsä, lukuisat ystävät ja työkaverit...) kyllä sairasti omicron-variantin; luojan kiitos oireet eivät olleet kovempaa nuhakuumetta kummoisemmat. Mä ja hanikin se sairastettiin huhti-toukokuun vaihteessa. 

Tälle kesälle on luvassa jälleen reissu Suomeen; heinäkuun keskimmäiset viikot vietetään siellä. Ihanaa! Ja katsotaan sitten loppu vuodesta josko pääsisi jonnekin pidemmälle, kuten esim jonnekin Aasiaan tai 'edes' San Franciscoon hanin siskon luo.

Yksi uusi asia meidän elämässä kyllä on! 

Nimittäin koirat 🎾🐶💜

Viime vuoden lokakuussa yksi työkaverini kysäisi vähän "ohimennen" jos olisin kiinnostunut hoitamaan hänen ihanaa suklaan väristä labbista, Rockya, perheensä lomamatkan ajan. Rocky on yksi meidän työpaikan monista "pets-at-work" -koirista, joten tunsin Rockyn jo etukäteen. Aivan superihana reilu 3-vuotias uroskoira. No TOTTAKAI mä olin kiinnostunut, ja hanikin innostui heti, joten sitten Rocky oli meillä viikon hoidossa juuri ennen Halloweenia! Meillä oli superhauskaa; kävimme pitkillä kävelylenkeillä ja viihdytimme toisiamme. Kyllä se on ihanaa kun on koira talossa; jotenkin sellaista iloisen touhukasta kokoajan 🥰

Työpaikalla sana sitten levisi, että MaaMaa ottaa koiria hoitoon... Rockyn perään meille tuli toisen kollegan hurmaava 14-vuotias Shih-Tzu herrasmies "Woofies". Sen kanssa touhu oli hyvin erilaista, sillä vanhus on jo täysin kuuro eikä näkökään ole enää kovin hyvä. Kävelylenkit olivat myös lyhyempiä, ymmärrettävästi. Ihanaa meillä oli silti; Woofies on hurmaava!

Rocky on ollut meillä jo 4 erillistä kertaa hoidossa, pisimmillään 10 päivää. Ja tällä hetkellä meillä on uusi hoitokoira; myöskin labradorinnoutaja, mutta vaalea sellainen: 7 vuotias  "Wadi". Wadi on ollut meillä torstaista asti ja hän menee kotiin huomenna tiistaina. Meillä on mennyt tosi kivasti, ollaan ihan bestiksiä jo 🐶💜 Ollaan käyty metsä- ja niittykävelyillä ja leikitty kotosalla. Täällä on ollut jo ihanan lämpöiset kelit, ja Wadi on kävelyjen lomassa käynyt viilentymässä meidän lähellä olevassa "suihkualtaassa" - se on niin hassu kun se sinne marssii ja haukkoo ruiskuavaa vettä 😅🐶💦

Laitan teille tähän loppuun kuvat meidän koirakavereista!

Yritän ryhdistäytyä tämän bloggailun kanssa. Ihan itseäkin harmittaa, kun on tän kanssa ollut niin saamaton.

HALITERKKUJA TEILLE !

Rocky 💙

Woofies💛

Wadi (ja hani) 💜

Vuoden 2020 sana: Peruttu

Onnellista Uutta Vuotta 2021 blogistaniaan!

Niin se vain kului loppuun, tuo 2020. Vuosi, jota mun mielestä kuvaa parhaiten sana "peruttu". 

Peruttua tuli lomamatkoja, ja sitä myötä myös lomia. Lukuisia tapaamisia ja tapahtumia, juhlia, konsertteja ja harrastuksia. En ole varmaan ikinä viettänyt niin paljon aikaa kotona, ja toivon ettei enää ikinä tule kulumaan niin pitkiä aikoja ilman, että tapaa ketään läheisiä.

Koko vuosi meni aika lailla jonkinlaisessa sumussa. Musta on tullut kovin aikaansaamaton; mitä vähemmän on pystynyt asioita tekemään sitä vähemmän on energiaa tehdä mitään. Esimerkiksi urheilu on viimeisten parin kuukauden osalta lähestulkoon nollassa - ja se todella tuntuu sekä mielessä että kehossa! 

Vaikka viime vuosi kului ihmeellisessä "vakuumissa", niin toki siellä on myös muutamia iloisia ja hyviäkin asioita, jotka toivottavasti jäävät muistoihin. Ne muutamat harvat ystävien kanssa vietetyt päivät, joista olen jopa bloggaillutkin tänä vuonna! "Parveke-jazzit", kajakkiretkipäivä ja rapujuhlat.... ja erilaiset virtuaalitreffit, joita tuli järjestettyä sellaistenkin ihmisten kanssa, joiden kanssa ei ollut vuosikausiin jutellut. 

Surullisin muisto on tietysti hanin isän poismeno alkuvuodesta, kun taas iloisin asia on hanin siskontytölle elokuussa syntynyt pieni suloinen tytär - elämän kiertokulkua!

Elokuussa onnistuimme tekemään pienen reissun autolla Sveitsin Italiankieliseen osaan; vietimme pitkän viikonloppun pittoreskissa Asconassa Lago Maggioren rannalla

Lokakuussa pidimme vähän pidemmän loman töistä. Alunperinhän  meidän piti silloin mennä Uuteen Seelantiin, mutta matka tietysti peruuntui. Onneksi koronatilanne oli silloin sen verran parempi, että pystyimme tekemään kivan automatkan Itävallan puolelle. Ensin kävimme Innsbruckissa, sitten vietimme   muutaman päivän aivan ihanassa Fuschlsee -nimisessä paikassa valtavan kauniissa järvi- ja vuorimaisemissa patikoiden. Lopuksi hurautimme vielä muutamaksi yöksi upeaan Saltzburgiin; kaupunkiin joka on täynnä musiikkia ja kulttuuria, hyvää ruokaa ja kauniita maisemia. 

Fuschlsee

Yksi (useista!) Wienerschnitzel -annoksista!

Saltzburg panorama

Loka-marraskuun vaihteessa koronan 2. aalto iski kunnolla tänne meille, tartuntamäärät kasvoi hurjasti ja se 14-päivän "rolling index" oli yhtäkkiä jo yli 2600 tapausta 100000 asukasta kohden (!) Ravintolat, baarit, museot, kuntosalit, uimahallit yms. suljettiin uudelleen ja siinä vaiheessa viimeistään tuli meillekin selväksi, että tuleva joulu vietetään Sveitsissä kotona kahdestaan sillä matkustaminen minnekään ei tulisi onnistumaan. Onneksi me ja kaikki läheiset on edelleen pysyneet terveinä, eikä pandemia muutenkaan ole kriittisesti vaikuttanut mihinkään elämänalueeseen. Ollaan edelleen tehty töitä ihan normaalisti, tosin enemmän "kotitoimistolla". Saa olla kyllä näistä asioista kovin kiitollinen.

Koristelin meidän kodin erityisen jouluiseksi, ja tietysti rakensin perinteisen piparkakkutaloni.

Jouluaattona hani teki meille superherkkullisia tanskalaisia avoimia voileipiä, ja mä tein pienelle kinkkurullalle sinappihunnun ja seurakseen sienisalaattia. Myös nameja mäti-smetana-leipiä oli tarjolla. 

Facetimella pidimme virtuaalitreffit Köpikseen mamman & hanin veljen kanssa, ja sitten toiset treffit molempien veljieni & perheidensä kanssa kaikki yhdessä. Onneksi on näitä keinoja pitää yhteyttä, vaikka fyysisesti ei yhdessä pystytäkään olemaan. Ilmeisesti oltiin oltu erityisen kilttejäkin tänä vuonna, sillä joulukuusen alla oli iso kasa lahjoja! Ne availimme kaikessa rauhassa aattoiltana. 

Vuodenvaihteen vietimme myös tietysti ihan vain kotosalla. Aattona söimme maittavat Confit de Canard -annokset ja keskiyöllä ihastelin naapuruston ilotulituksia. UV -päivänä perinteisesti seurasin kaunista Wienin filharmonikkojen Uudenvuoden Konserttia, joka poikkeuksellisesti pidettiin ilman yleisöä. Onneksi musiikki edelleen elää, ja tuo kauneutta ja toivoa tämän kaiken keskelle!

Ja nyt on sitten uusi vuosi 2021 alkanut.

Varmasti meillä kaikilla on tälle vuodelle paljon odotuksia. Toivottavasti tästä tulee parempi kuin menneestä! Ja jos vuotta 2020 kuvailee parhaiten tuo "peruttu" sana, niin sydämestäni toivon että 2021 vuoden fraasi on "Onnellisia Jälleennäkemisiä"!

Kaikkea hyvää blogistaniaan Uudelle Vuodelle 2021!

Pidetään liput korkealla ja häntä pystyssä!

.

.

.

Ulkoilmaa

Jos jotain hyvää pitää sanoa siitä, ettei pääse matkailemaan, niin olkoon se että ollaan entistäkin ahkerammin nautittu kotoisista Sveitsin tarjoamista upeista ulkoilumahdollisuuksista.

Harvase viikonloppu, ettei oltaisi jossain käyty edes vähän patikoimassa. 

Viime viikonloppuna kävimme haukkaamassa raitista ilmaa läheisessä Schwarzsee/Lac Noir -kylässä. Täällä ollaan tietysti oltu jo lukemattomat kerrat; talvisinkin laskettelemassa. 

Schwarzseellä on mitä parhaimmat ulkoilumahdollisuudet; voi nousta vuorille, tai pysyä tasamaalla järven ympärystössä. Myös metsäisiä patikointireittejä on yllinkyllin. Ja kumpuilevia maatilan niittyjä, joissa käyskentelee idyllisesti lehmiä.

Koska oli tosi kuuma päivä, emme lähtenyt vuorelle 'rehkimään'. Sen sijaa kävelimme ensin pienen järven ympäri (noin 5km) ja sitten nousimme vähän korkeammalle mäkeen ja kävelimme toisen n. 5km kierroksen maatilan mailla, josta oli upeat näkymät kohti järveä ja sen takana olevia 'esi-Alppeja' (PreAlpes)

Sattumalta huomasimme patikointireitiltä eriytyvän pienen polun, jonka kupeeseen oli laitettu kyltti "wasserfall" - emme olleet sellaista ikinä huomanneet. Ja tosiaan; vain n 5minuutin kävelymatkan päässä keskellä metikköä kohosi pystysuora seinämä, jota pitkin norui vuolaasti vettä! Se oli tosi hieno, kuulsi auringossa kullan väreissä! (kuva yllä, tosin vettä on tuosta vaikea erottaa, mutta koko seinämää pitkin sitä putosi ohuena kimaltelevana verhona).

Kun täällä meilläpäin on hellettä päivällä, niin voi olla melkein varma että illalla nousee ukkonen. Melkein joka ilta on nyt taas ukkostanut, kun on ollut niin kuuma.

Ukkoset tuntuu todella voimakkaille, jyrinä on hurja! Ehkä se jotenkin kaikuu lähivuorista extrakovaa. Ukonilmat nousee hyvin nopeasti ja on ohi myös tosi nopeasti. Tuuli nousee samalla myös usein hurjaksi ja pyörteiseksi. Ja aina salamoi todella paljon - ihan melkein non-stop.

Korkealla olevalta parvekkeeltamme on avoin näkymä melkein joka suutaan ja kauas. Sieltä ukonilmoja on hieno seurata (joskus myös vähän pelottavaa!).  Koska salamoita on niin paljon, on niitä helppo saada vaikka videolle. Ylläoleva kuva on itseasiassa 4 sekuntia pitästä videosta otettu pysäytyskuva - siinä näkyy sakarainen salama hienosti taivaalla mustien pilvien keskellä.

 

Yllä kaksi minivideota salamoista, toivottavasti näkyy hyvin!

Sitten vielä yksi 'luontojuttu'. 

Tiistaina kun kävelin töihin, näin matkan varrella pusikossa jättimäisen siilin. Se oli omituisen iso, ihan sellainen pallo. Varovasti menin katsomaan sitä ihan lähelle, mutta se ei tuntunut muhun reagoivan ollenkaan. Olin näkevinäni, että se hieman liikehti ja oletin että se nukkuu tms. 

...Eilen kävelin saman paikan ohi, ja siinä samassa kohdassa oli jäljellä vain typötyhjä piikkinahka ja luita!! Ei mitään muuta!

Googlasin vähän miltä siilin luusto näyttää, ja tosiaan niiden takapäässä on luustossa tommonen hassu lenkki; selkä-/häntäluu näyttää melkein pullon avaajalta. (alla googlen piirroskuva siilin luurangosta). ...eli kyllä se on tuon siilirassukan luukin tuossa nahan päällä.... 

Mietin mitä ihmettä siilirassukalle oikein tapahtui....mun arvelut on että se oli ehkä jo kuollut kun näin sen tiistaina ja vain paisunut palloksi kuumuudessa. Sen pienenpienen liikkeen olisi ehkä voinut aiheuttaa esim. raatomadot, jotka on voinut syödä nahan puhtaaksi muutamassa päivässä. 

Toinen vaihtoehto lienee serkkuni ehdottama "ilmapallotauti", josta löytyy juttua esim YLEn sivustoilta jos googlaatte. Ainakin sen osalta tuo voisi hyvinkin olla mahdollista "mun" siilille, sillä se oli todella ihmeellisen iso pallo kun sen ekalla kertaa näin ... voikun olisin ottanut kuvan.

Mutta oli mikä oli, käy ihan kamalasti sääliksi siilirassukka.

Mun mielestä siilit on niin söpöjä!! 

Semmonen vähän luontoaiheisempi pläjäys tälläkertaa.

Huomenna menen Zürichin kupeeseen yhden Suomalaisnaisen luo lounastreffeille. Sinne tulee kymmenkunta muutakin suomityttöä, joita asuu eri puolilla Sveitsiä. Saman porukan kanssa ollaan pidetty yhtä jo monta vuotta - kivaa nähdä heitä pitkästä aikaa!

Kerron treffeistä varmaan ensi postauksessa.

Siihen asti heippa ja hyvää vikonloppua!!  

..

..

Kesäinen vauhtiviikonloppu

 Mennä viikonloppu oli super-vauhdikas!

Innostuttiin työkavereiden kanssa (3 neitosta + minä) ottaa perjantai vapaaksi ja lähteä Gruyère -järvelle nauttimaan ihanasta helteestä töidenteon sijaan ... mikä loistava idea! Vaikka otettiin vain yksi ylimääräinen vapaapäivä, niin tuntuu että lomalla olisi ollut!!

Sää oli mitä upein; ei pilvenhattaraakaan missään, upea helle ja vain pieni hento tuulenvire. Ensin söimme järven rannalla picnic-eväät, mm. tosi hyvää vesimeloni-feta-salaattia. Sitten vuokrasimme 2 kajakkia ja lähdimme melomaan järvelle. Taustalla kaunit Alpit, yllä huiman sininen taivas ja kirkas aurinko. Ihan täydellistä!! Meloimme pienelle Ile d'Ogoz -saarelle, missä pidimme pienen tauon ja kävimme ihastelemassa maisemia linnanraunion tornista. Myöskin uimme juuri sopivan vilpoisessa järvivedessä pitkän kaavan mukaan.

Gruyère-järvi on itseasiassa tekojärvi; se on muodostunut vanhaan laaksoon sen jälkeen kun läheiseen jokeen rakennettiin pato muutama vuosikymmen sitten. Yksi kollegoistani tiesi kertoa, että sielä veden alla on edelleen vanhan kylän jäänteet - hänen isoäitinsä asui siinä kylässä pikkutyttönä!

Parin tunnin melomisen (ja yhden mojovan peukalon tyveen muodostuneen rakon) jälkeen rantauduimme takaisin lähtöpaikalle, ja kipasimme pikkuruiseen rantabaariin kylmille oluille - kyllä maistui hyvältä !!

Illalla suuntasimme vielä aivan veden ääressä olevaan ihanaan ravintolaan, missä söimme herkullisen illallisen (minä savulohi-tartare). Aurinko laski vähän iltayhdeksän jälkeen, ja siitä sitten kohta lähdettiin koteihimme. Oli aivan upea päivä!! Pitäisi ottaa useamminkin tuollaisia extempore-vapaita!!

Lauantaille olin puolestaan sopinut hyvän Suomiystäväni kanssa treffit hänen luokseen Lausannen kupeeseen Lutryyn. Ystävällä on aivan ihana kämppä siellä aivan Genevejärven rannassa! Olen käynyt sielä monena kesänä uimassa ja pikniköimässä - joten pidettiin sitä perinnettä yllä. 

Genejärvi on todella syvä, jopa 310m parhaimmillaan. Rantavedessä on silti kiva ja lämmin uiskennella, mutta jos lähtee sinne kauemmaksi niin tulee tosi kylmiä virtauksia välillä! Aivan superihana oli taas uida!! 

Lutryssa oli väkeä kuin pipoa ... välillä ihan kauhistutti, kun turvavälejä ei ihmiset tuntuneet paljoa pitävän! Onneksi me itse löydettiin laiturin nokasta hiljaisempi paikka, missä oli kiva rupatella ja pulahtaa veteen heti kun tuli kuuma auringossa!

Illemmalla istuimme ystävän partsilla, mistä on myös aivan käsittämättömän hulppea maisema järvelle & Alpeille! Kun ilta alkoi hämärtymään, sytytimme kasan kynttiläitä ja katoimme itsellemme mahtavan RAPUJUHLAPÖYDÄN! 

Mä olin hakenut meille Ikeasta kasan rapuja ja oikeen kunnon "kräftskiva" -partypackin, missä oli paperihatut, -ruokalaput, servietit, kattokoriste ja juomalauluvihkonen! (sama party-pack oli mulla ja hanilla käytössä vuosi sitten - tässä viimevuotinen postaus). 

Ravut oli to-del-la hyviä; ei liian kovakuorisia ja juuri sopivan suolaisia. Ohessa meillä oli tietysti paahtoleipää, juustoja, sinappisilliä (myös Ikeasta), hapankorppuja, fetasalaattia ja uusia perunoita. Pari snapsiakin kohotimme saksiniekoille, ja hoilasimme niitä lauluja. Meillä oli oikein superhauskaa! Spotify soitti suomipoppia, ja maailma parani! 

Jäin ystävän luo yöksi, joten eilen aamullakin pääsin vielä uimaan - luxusta!

Puolilta päivin ajoin takaisin kotiin hanin luo.

Täällä on nyt kesän kovimmat helteet, kuten yleensäkin elokuussa. 

Mua ei helteet haittaa, mutta haluan tietysti pystyä jotenkuten viilentymään kaiken paahteen keskellä; uiminen on ihan parasta kesähelteellä! Kotona meillä puhisee tuulettimet, ja on pakko pitää ikkunat ja sälekaihtimet kiinni, ettei päivän paahde liikaa lämmitä sisätiloja ... mutta on täällä silti lähes 30° sisälläkin - lääähpuuh!! Mutta en valita!! MaaMaa love KESÄ!

..

.

.

Sveitsi 729v

1. Elokuuta on Sveitsin kansallispäivä.

Sanotaan, että tuona päivänä vuonna 1291 allekirjoitettiin ensimmäinen ns. Valaliittoa kuvaava liittosopimus, jonka allekirjoittivat kanttoonit Uri, Schwyz ja Unterwalden. Valaliitto on vuosisatojen aikana muuttunut nykyiseksi konfederaatioksi, johon on tähän mennessä liittynyt 26 kanttoonia. Viimeisin, vuonna 1979  federaatioon liittynyt kanttooni, on Jura.

Sveitsissä on 4 virallista kieltä; ranska, saksa, italia ja retoromania.

Tässä kaikilla näillä kielillä hyvän kansallispäivän toivotus: 

Bonne Fête Nationale Suisse!

Glückliche Schweizer Nationalfeiertag!

Felice giorno nazionale svizzera!

Biala Festa Naziunala Svizra!

Meillä tuli juuri pari viikkoa sitten 9 VUOTTA täyteen siitä, kun muutimme tänne Pariisista. Tosin hanihan muutti tänne reilu kuukausi ennen mua työn takia, ja minä tulin perässä 22.7.2011. Tässä linkki 'muuttopostaukseen'. Uskomatonta ajatella, että ihan pian olen asunut Sveitsissä jo yhtä kauan kuin asuin Irlannissa! Jotenkin ne Irlannin 9v.9kk tuntuu paljon pidemmälle kuin mitä tämä aika Sveitsissä on tuntunut. Ja nyt elokuun lopussa tulee 20 vuotta (!!!!!!) siitä kun lähdin Suomesta 'maailmalle'. 

Rakastamme asua Sveitsissä! 

Täällä ei ole ollut sellaista "vain väliaikaista" oloa ikinä, mutta en nyt lähde vannomaan että täällä asuisimme pysyvästi tappiin asti ... eihän sitä koskaan tiedä, mutta ei meillä ole mitään suunnitelmia poiskaan lähteä. Täällä on hyvä olla; kivat työpaikat molemmilla, ihana koti, mahtava luonto ja ilmasto, mitä mainioin sijainti keskellä Eurooppaa, ja piristävä kansainvälinen työ- ja ystäväpiiri. 

Eilen siis juhlimme Sveitsiä!

Innostuttiin suorastaan koristelemaan (naapureiden perässä) parvekekin Sveitsinlipuilla! Ja illalla sytytin normilyhtyjen lisäksi pienet Sveitsinlipuilla koristellut tuikkulasit. Katseltiin ilotulituksia, joita monet ampuivat taivaalle. Oli ihan kiva "show" vaikka kaikki viralliset juhlallisuudet oli tietysti peruttu koronan takia. 

Juhlan kunniaksi pukeudin myös Sveitsin väreihin! 😁😁

Iloista syntymäpäivää rakas Sveitsi!! 

Parvekelounge

Tänä vuonna laitoin meidän parvekkeen jo maaliskuun lopussa "kesäkuntoon" - onneksi! ...siellä onkin vietetty paljon aikaa näiden "lock-down kuukausien" aikana.

Tämän vuoden teema on lounge.
Ostin Ikeasta uuden ison (2x1.8m) partsimaton ja samanlaiset pienemmät matot, mitkä mulla oli jo ennestään, leikkasin parvekkeen muotoon (6 kulmainen) niin että nyt melkein koko lattia-alue on mattojen alla. Se teki partsista vieläkin isomman näköisen!

Perinteisen ruokapöydän sijaan ostin (Ikeasta sekin) sellaisen korimaisen tason jota voi käyttää myös istuimena ja jonka sisälle saa myös tavaraa kivasti piiloon. Ikeassa oli myös tosi kivat puiset kansituolit, joissa on kankaan sijaan tuollaiset narut istuinosassa ja selkänojassa. Ne on tosi mukavat istua!

Partsilla on paljon pikkulyhtyjä, kuten muinakin vuosina. Illan hämärtyessä kynttilöiden valo tekee siitä aivan ihanan!! Monta vuotta vanha Ikean "salladskål" -hyllykkö on edelleen mun suosikki just sen takia että nuo lyhdyt saa siihen niin kivasti.

...maisemat ei tietenkään mihinkään muutu - onneksi!
Partsi on suoraan etelää kohti, joten aurinko paistaa siihen oikeastaan koko päivän. Panoramamaisema tarjoilee upeita näkymiä lähelle ja kauas. Kirkkaalla säällä näkyy jopa Mont Blanc (yläkuvassa näkyy valkoinen huippu horisontissa)! Toisessa suunnassa näkyy idyllinen pieni siirtolapuutarha, joka on ihan meidän talon naapurissa.

Tänävuonna partsilla ei toimi niinkään puutarhana, vaan siellä on enemmän näitä ihania erilaisia mehikasveja. Ne on niin nättejä ja helppohoitoisia!
...mutta on mulla edelleen kirsikkatomaattipuskat yhdessä nurkassa - ne on mun vakio enkä yksinkertaisesti VOI olla niitä laittamatta ! Tänävuonna ne tuntuu kypsyvän ekstrahitaasti ... raakileita ja kukkia on paljon, mutta ei yhtäkään kypsää pikkutomskua vielä...

Vietän partsilla paljon aikaa. Siellä syödään usein lounas ja usein istun siellä iltapäivisin myös auringosta nauttien. ...tosin oikein aurinkoisella säällä siinä tulee usein todella kuuma - usein reilusti yli 40°! Onneksi siinä on myös tollaiset markiisit, jotka saa laskettua alas ja saa vähän varjoa.
...Ja illalla siellä on tietysti ihana myös istuskella rauhassa ja ihastella niitä lyhtyjen valoja.

Pari viikkoa sitten olisi ollut jokavuotisen Monterux Jazz-festivaalin aika, mutta koronan takia sitä ei tietenkään tänä vuonna järjestetty. Yeensä olen siellä käynyt ilakoimassa ihanan Belgialaisen kaverini kanssa, ja kyllä vähän harmitti ettei voitu pitää traditiota yllä ... mutta kostoksi keksin sitten järjestää meille "MaaMaan Balcony-Lounge Jazz Festival" sen sijaan! :D

Tein kasan raikkaita savulohi-phili-blinejä, kurkku&porkkana tikkuja, dippiä, juustolautasen ja leipätikkuja naposteltavaksi. Drinkkimenussa oli repertuaari erilaisia G&T -kesädrinkkejä - ne oli kaikki tosi hyviä! Alla olevassa kuvassa on netistä löytämäni G&T -reseptit.

Istuimme koko iltapäivän ja illan partsilla rupatellen ja taustalla soi Spotifysta löytynyt "Montreux Jazz Essential Tracks " -lista. En ollut ystävääni nähnyt moneen kuukauteen lock-downin takia, joten juoruttavaa oli tietysti paljon! Hani tarjosi meille illemmalla myös herkullista pizzaa. Kuten ao. kuvasta voi nähdä, meillä oli superhauskat Jazz-festivaalit ihan kahdestaan!! 😊🎉🍸

Ilta-auringon oranssi valo ja iloiset naamat

Toimistotyön iloja

Yli 4kk tauon jälkeen olen tällä viikolla ollut kolmena päivänä töissä paikan päällä toimistolla. Toimistomme, jossa työskentelee reilu 300 ihmistä yhteensä, on alkanut pikkuhiljaa avautumaan meille työntekijöille. Toistaiseksi n. 50 ihmistä on osittain (1-3 päivää viikossa) alkanut tekemään työt toimistolta, joten mitään väenpaljouksia tai ruuhkaa siellä ei todellakaan ole - onneksi. Turvavälit pystytään helposti pitämään työpisteiden välillä, mutta kun siellä liikuskelee esim kahvinurkkauksissa tms. niin pitää laittaa maski kasvoille.

Mun mielestä on ollut ihana palata toimistolle!
Kotitoimistossa on tietysti myös etunsa, mutta kyllä mulle on tärkeää edes muutamana päivänä viikossa olla "ihmisten ilmoilla". Ja se, että työelämän ja kotiolot saa kokonaan erotettua on mulle myös tärkeää; miten ihana on aamulla kipittää töihin, nähdä siellä kivoja kollegoita, tehdä työt, ja sitten lähteä töistä ja mennä kotiin viettämään rentoa vapaa-aikaa ilman läppäreitä yms.

Aion kyllä varmaan ainakin koko elokuun ajan tehdä työt maanantaisin ja perjantaisin edelleen kotoota, ja sen viikon keskivaiheen toimistolla. Syksyn mittaan tulee varmaan uusia ohjeita HR:ltä ja johtokunnalta, josko loputkin työvoimasta palaisi "normaaliin" - eli tekemään töitä toimistolta käsin. Riippuu tietenkin miten tämä koronatilanne etenee.

Eniveis.
Eilen töissä oli erityisen viihtyisää, sillä meidän päivää ilahdutti ikkunanpesijät 😀
Mun työpiste on aivan ikkunan vieressä ja kesken yhden tärkeän konferenssipuhelun siihen ikkunan taakse yhtäkkiä ilmeistyi roikkumaan ihan kivan näköinen heppuli ikkunaa pesemään! Se oli siis aivan siinä mun vieressä, ehkä metrin päässä, ikkunan toisella puolella.

Vähän oli joo vaikea keskittyä puheluun !! 👀😜

Mun oli pakko vaivihkaa ottaa pari selfietä! Ja pari muuta naispuolista kolleegaani oli myös suhtellisen hervottomalla tuulella, sillä noita ikkunanpesijöitä roikkui kaikenkaikkiaan 3 eri puolilla avotoimistoamme. Ihankuin siinä yhdessä Coca Cola mainoksessa konsanaan! 😁

Joo ...

eli on siinä todellakin puolensa palata töihin!!

.

MaaMaa Kotosalla

Hei rakas blogistania!

Toivottavasti teille kaikille kuuluu vain hyvää, tästä maailmanlaajuisesta pandemiasta huolimatta. Olettehan pysyneet terveinä ja turvassa?

Täällä meillä kaikki hyvin, vaikka elämä onkin tietysti ollut kovin rajoitettua. Postauksen nimi "MaaMaa Kotosalla" korostaa, kuten varmaan tajusittekin, sitä ettei todellakaan olla päästy mihinkään reissailemaan 'maailmalla' pitkiin aikoihin. Kotona ollaan kökitty. Mä oon tehnyt etänä työtkin kotoota 13. maaliskuuta lähtien - eli jo 4 kuukautta putkeen. Samoin hani.

Onhan tämä koko coronavirus-tilanne todella uskomaton - että tällainenkin piti kokea...ja onkohan enää paluuta "normaaliin" edes luvassa. Ikävä on kaikkia vapauksia mihin oltiin kaikki totuttu; saa reissata, saa tavata ystäviä ja pitää isojakin juhlia, saa rauhassa istua porukalla iltaa baarissa, voi huoletta osallistua konsertteihin ja käydä festareilla tuhansien ihmisien kanssa yhtäaikaa... Välillä suorastaan ahdistaa ja masentaa, varsinkin kun ei tiedä josko tämä on vain alkua jollekin vieläkin pahemmalle.... en halua edes ajatella sellaista...

Yritän ottaa päivän kerrallaan ja keskittyä positiivisiin asiohin - niitäkin kuitenkin riittää: ollaan terveitä, on ihana oma turvallinen koti, ruoasta ei ole pulaa, saadaan edelleen vapaasti ulkoilla (meidän kanttoonissa, kuten suurimmassa osassa muuallakin Sveitsissä ei ollut missään välissä ulkonaliikkumiselle rajoituksia onneksi. Naapurimaathan, Ranska ja Italia, laittoivat suoranaisen ulkonaliikkumiskiellon joksikin aikaa..).

Sveitsissä suljettiin kaikki koulut, ravintolat, baarit, kahvilat ja kaupat 16.3. Vain ruokakaupat, apteekit, pankit ja postit sai olla auki. Max 5 ihmistä sai tavata yhtäaikaa, 2m turvaväli oli sakon uhalla pakollinen. Kaikki, joille se oli mitenkään mahdollista, neuvottiin etätöihin. Ruokakauppoihin yms. pääsi kerralla vain rajoitettu määrä ihmisiä, käsidesit ja kumihanskat tarjolla sisääntuloissa. Kaikkialla lattioissa teipeillä merkattu 2m turvavälit.

Täällähän virus levisi ensimmäisinä viikkoina todella raivoisasti, positiivisten testien määrä kasvoi exponentaalisesti. Ei mennyt montaakaan viikkoa kun tartunnat oli jo tuhansissa... oli todella pelottavaa seurata, vaikka kotikanttoonissamme tilanne ei ollut niin hälyttävä. Testejähän täällä tehtiin todella paljon myös - sekin selitti korkeat lukemat. Tänäpäivänä lukema on 32883 vahvistettua tapausta, 1686 kuollutta. Tartuntojen vauhti on hidastunut onneksi huomattavasti. Se pajon käyetty indexi, 7pv:n ajalla 100000 asukasta kohden, on täällä nyt 6.6. Rajoituksia on purettu paljonkin, tosin mennäviikolla laittoivat määräyksen että kaikissa julkisissa liikennevälineissä on maski-pakko; tämä määräys laitettiin toimeen siksi että kun ihmisiä alkoi olla taas enemmän liikkeellä niin tartuntojen määrä hieman taas nousi.

Mun veljillä perheineen ja muillakin sukulaisilla on kaikki hyvin Suomessa, samoin hanin perheenjäsenillä ympäri maailmaa. Ollaan usein kiitelty sitä, että hanin mamma oli jo Köpiksessä kun tämä kaikki alkoi - jos olisivat vielä siellä "keskellä ei mitään" Lalindessä olleet, niin kyllä olisi ollut suuri huoli! Tietysti mammalle on ollut suuri suru olla täysin yksin kotiinsa lukittuna, mutta on sentään päässyt helposti kauppaan ja ulos kävelemään mitä ei olisi Lalindessa voinut tehdä (ulkonaliikkumiskielto). Ja hanin veli & sisko + siskonlapset ovat siellä lähellä jos tarvetta tulisi.

Koko kevät meni tietysti ihan omituisessa olotilassa, ja kesäkin tuntuu kuluneen ihan huomaamatta. Onneksi täällä on ollut koko ajan tosi kivat säät ja onneksi meillä on tuo ihana parveke ja mahtavaa luontoa jokapuolella ympärillä; ollaan nautittu ulkoilusta paljon! Ollaan myös pidetty tosi monen kaverin kanssa kivoja virtuaalitreffejä; oon päässyt jutustamaan sellaistenkin kavereiden kanssa joita en ole vuosikausiin nähnyt kun asuvat niin eripuolilla maailmaa. Nuo monet virtuaalitreffit olikin koko karanteenin paras juttu mun mielestä! Toivottavasti tulee pidettyä sellaista tapaa yllä nyt, kun se on hyväksi ja kivaksi todettu :)

Nyt kun rajoituksetkin helpottavat, niin mennään varmaan jonnekin muutaman tunnin ajomatkan päähän viikonloppuretkelle tässä kesällä. Pidemmille matkoille tuskin ihan vielä uskaltaa...vaikka visiitti Suomessa kyllä houkuttelisi. Katsotaan nyt ... Pidemmistä matkoista jouduttiin yksi perumaankin; maalis-huhtikuussa meidän olisi ollut tarkoitus matkata Laosiin ja Malesiaan ... mutta sehän ei tietenkään sitten toteutunut. Meillä on seuraava matka varattuna lokakuulle Uuteen Seelantiin (!), ja nyt jännitetään mitä sille matkalle käy. NZ ei ole tainnut rajojaan avata kellekään paitsi Australialaisille. Nehän ilmoitti jo joskus huhtikuussa että ovat päihittäneet koko viiruksen, ja olisi ihan ymmärrettävää etteivät ketään sinne päästä sitä uudelleen levittämään vielä pitkään aikaan... mutta saa nähdä. Tietysti toivotaan että matka toteutuu - mehän suorastaan eletään matkailulle, kuten kaikki varmasti tiedätte :)

Joo, mutta tästä nyt tuli sitten tämmönen koronapostaus. Ei kai sitä monellakaan paljoa muuta mielessä ole. Toivottavasti olette kaikki kuitenkin saaneet edes jotain kivoja kesäjuttuja toteutettua!

Haliterkkuja kaikki ihanat kaverit - toivottavasti täällä vielä käytte postauksen lukemassa ja puumerkin jättämässä, vaikka itse olenkin ollut hyvin passivinen viimekuuukausina blogeissa.

.

.

Iloja ja suruja

Uusi vuosikymmen on jo heti alkuunsa antanut elämän iloja ja suruja.

Vähän ennen joulua hanin vanhemmat vihdoin muttivat ihanasta Ranskan Lalindesta "ihmisten ilmoille" - eli takaisin Tanskaan Köpiksen lähelle. Hehän ehtivät Lalindessa asua jo lähes 20 vuotta, mutta kun ikä nyt alkoi nyt erityisesti pappaa viime kesästä asti tosissaan painamaan, niin meillä kaikilla oli heistä aika kova huoli. Lalinden kotinsa oli siellä aika keskellä "ei mitään". Ilman autoa ei päässyt kauppaan tai minnekäään muuallekaan. Mamma ei autoa ole ajanut yli 40 vuoteen, ja kun pappa ei enää kunnolla pääsyt liikkumaan - saati sitten autoa ajamaan, niin olivat kyllä aika pulassa. Toki heillä oli siellä ystäviä ja palveluita, mutta olimme kaikki tosi helpottuneita kun nyt vihdoin päättivät muuttaa. Köpisessä on hanin veli, siskopuoli ja siskopuolen lapset - eli hyvä turvaverkko lähellä. Olimme kaikki todella iloisa siitä ettei kokoajan tarvitse olla huolissaan!

Mamma ja pappa ehtivät hädin tuskin asettua uuteen kotiinsa, kun pappan kunto huononi tosissaan ja nopeasti. Reilun viikon hän ehti olla sairaalassa, kunnes tammikuun 7. päivänä hän sitten nukkui rauhallisesti pois. Onneksi ei joutunut pidemmin kärsimään, ja ehti kuitenkin elää upean rikkaan elämän - hän olisi nyt kesällä täyttänyt 86v.

Tammikuun puolivälissä matkasimme sitten Köpikseen hautajaisiin. 

Tilaisuus oli todella kaunis, ja erittäin intiimi - paikalla vain me kaikkein lähimmät: pappan vaimo ja lapset perheineen. Mulle iski hautajaisissa useaan otteeseen todella voimakkaat tunnekuohut, kun tuli omien vanhempien hautajaiset vahvasti mieleen. Surin heitä kaikkia kolmea yhtäaikaa. 

...mutta samalla oli ihanan puhdistavaa antaa surun tulla.

Kirkko-osion jälkeen menimme kaikki yhdessä upealle pitkälle lounaalle. Söimme mahtavan hyvää ruokaa, juttelimme, vähän itkimme ja mikä tärkeintä; myös nauroimme. Meillä oli ihanaa yhdessä ja tiesimme kaikki että pappa olisi rakastanut juuri tuollaista yhdessäoloa! Hän elää meidän muistoissa ja sydämissä edelleen <3 p="">

Nyt tuemme mammaa sopeutumaan elämään leskenä.

ONNEKSI ehtivät muuttaa, jotta mamma on nyt sellaisessa paikassa mistä pääsee superhelposti kauppaan kävellen, ja kaikki muutkin palvelut saman kadun varrella. Hänellä on useita ystäviä Köpiksessä myös, joten ei joudu yksin kökkimään. Hänellä oli jo hyviä suunnitelmia tulevalle; aikoo aloittaa pilateksen ja myös reissata tänne meille Sveitsiin sekä syksymmällä käymään San Franciscossa hanin siskon luona. Upea nainen tuo mamma! 

UV Naurahdus

...unohdin näyttää huvittavimman lahjan joulupostauksessa!

Saatiin hanin kanssa identtisen näköiset lahjapaketit. Hani avasi omansa ensin - alla video siitä.

Vähän pukkas naurattamaan ja hanin shokki-ilme on ihan ykkönen!! :D :D 

...tämmöiset siis saatiin karkkipäivälle... :D :D omg...

Onnea kaikille alkaneelle uudelle vuosikymmenelle!!

Ihana Rukajoulu

Hyvää "joulunjälkeistä" blogistaniaan!! Toivottavasti kaikilla on ollut ihana joulu!

Me matkattiin jouluviikoksi Kuusamoon Rukatunturin juurelle, josta oltiin varattu iso mökki molepien isoveljieni ja heidän perheiden kanssa. Meitä oli mökissä 12 ihmistä, jouluaattona ja joulupäivän joukkoon liittyi myös toisen kälyni vanhemmat; eli joulupöydässä meitä oli ruhtinaalliset 14 ihmistä!! Meininki oli sen mukaista - montaa rauhaisaa hetkeä ei talossa ollut :D :D ...mutta oli aivan ihanaa viettää aikaa yhdessä rakkaitten kanssa!

Kuusamossa oli tosi paljon lunta, ja tasaisen lempeä (-2 ja -10° välillä) pakkanen joka piti lumen puuterimaisen pehmeänä. Aivan ihania lumisia maisemia jokapuolella!

Mökissä oli pihalla ihana puulämmiteinen hot-tub, jossa kylvimme monena iltana. Yllä olevassa kuvassa olen tonttulakissa (tietysti!) molempien veljentyttöjen kanssa paljussa. Aivan ihanaa rentoutua kuumassa vedessä ja hengitellä pakkasilmaa.

Rohkeasti myöskin kävimme useaan kertaan lumessa pyörimässä suoraan saunasta. Se on kyllä yhtäaikaa ihan kamalaa ja kamalan ihanaa!! Alla pieni videopätkä missä heittäydyn selälläni hankeen (jos ääni kuuluu, niin mun kirkuminen kertoo varmasti enemmän kuin tuhat sanaa! :D )

Broidit perheineen oli järkännyt mulle ja hanille aatonaatolle yllätysaktivitettin; mentiin RukaSafarin järjestämälle koskikellunta-retkelle! Saimme päälle puettavaksi lämöisen jättimäisen haalarin, sen päälle vielä vesitiiviin kelluntahaalarin, pelastusliivit ja kypärän. Mukanamme oli tietysti oppaat, jotka vei meidät läheisen runsasvetisen ja voimakasvirtaisen joen rantaan. Sinne sitten kaikki kahlasimme yhdessä ja pienen ohjeistuksen jälkeen oikasimme kellumaan ja annoimme virran viedä. Tuntui kuin olisi maannut valtavassa vesisängyssä - todella ihana rentouttava tunne! 

Koskikellunta oli tosi kiva kokemus! Kiitos vaan broideille hauskasta lahjasta; ei tuollaista olisi varmaan itselleen tullut ikinä järjestettyä :)

Jouluaatto kului hyvin perinteisesti; aamulla söimme joukolla riisipuuroa ja sitten sanoimme. Puolilta päivin kuuntelimme tietysti Joulurauhan Julistuksen, ja sitten katoimme juhlapöidän ja valmistimme ruokia. Alkuillasta menimme Rukakylään järjestettyyn rinnejumalanpalvelukseen; se oli tosi kiva myös. Mieskuoro lauloi rinteen juurella, upeat jätkänkynttilät valaisivat "lumialttaria" ja pastori piti lyhyen joulujumalanpalveluksen. Saimme laulaa kauneimpia jouluvirsiä ja juoda kuumaa glögiä. Hartauden jälkeen tapasimme myös Joulupukin, jonka kanssa otimme yhteiskuvia :)

Aaton paras osa on mielestäni tietysti jouluruoka!! Söimme todella pitkän kaavan mukaisesti samalla kun tuvan ihana iso takka loi tunnelmaa mökkiin. Itse imaisin 3 lautasellista ihania kalaruokia, sitten päälle vielä kinkkua ja laatikoita. Namnamnamnamnam!!!! 

Syömisen jälkeen tuli paikalle sitten joku joulupukin lukuisista apulaisista (pienin veljenpoikani) :) Hän jakoi hurjan kasan ihania paketteja - oltiin kaikki selvästi oltu hurjan kilttejä kun niin paljon saatiin upeita lahjoja! Kiitos vaan joulupukille vielä kerran! 

Muuten joululoma kului ihanasta talvesta nauttien. Kävimme pitkillä kävelyillä sydäntalven sinisessä hämärässä ja tein tietysti siltoja ja lumienkeleitä :) Veljentytöt kävi myös murtsikoimassa ja ratsastamassa islanninhevosilla. 

Yksi päivä vietettiin porukalla kokonaan Rukan laskettelurinteissä. Tunturissa oli kaikki puut uskomattoman upean näköisiä kun olivat täysin lumen peitossa. Ne näyttivät hämärässä ihan joillekin esihistoriallisille otuksille - ihan mielettömiä! Pakkaslumessa oli tosi hyvä skimbata, ja vaikka rinteet tänne meidän Sveitsin rinteisiin verrattuna oli tietysti tosi lyhyitä, niin nautimme kyllä täysin rinnoin! 

Takaisin kotiin tultiin eilen, eli perjantai 27.12. illalla. Kiva että tässä on vielä viikonloppu välissä, ennenkuin palaan maanantaina sitten töihin - tosin ensi viikko on tietysti vielä tosi hiljainen toimistolla kun on UV siinä keskellä. Vuodenvaihdetta tuskin sen kummemmin juhlimme; kunhan syödään kahdestaan aattona "perinteinen" hanin UV-juhlamenu: aluksi salade au chèvre chaud, pääruuaksi confit de canard ja jälkiruoaksi tanskalainen risalamande. 

Uudenvuodenpäivänä aion vuorostaan tietysti katsoa ihanan Wienin Konsertin, ja samalla syödä pois upea piparkakkutaloni - kuten perinteisiin kuuluu :)

IHANAA VUODENVAIHDETTA KAIKILLE BLOGISTANIAAN!

Olkoon uusi vuosikymmen, 2020, teille antoisa ja suosiollinen!